2014

Julkaistu: 30.04.2014

Korkein oikeus ratkaisi tuoreessa tapauksessa LVI-urakkaa koskevan riidan, jossa tilaaja vaati korvausta vesivahingon nojalla. Urakkasopimukseen sovellettiin Rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja YSE 1998.

Tilaaja vaati korvausta vesivahingon perusteella, joka johtui riidattomasti urakoitsijan virheistä. Urakoitsija oli lähettänyt vakuutusyhtiölle vahinkopäivälle päivätyn vahinkoilmoituksen, ja vaatimus oli käsiteltävänä urakoitsijan vakuutusyhtiössä. Tilaaja oli lähettänyt urakoitsijalle vesivahingon johdosta laskun, jota urakoitsija ei ollut maksanut tai reklamoinut ennen taloudellista loppuselvitystä. Vaatimus oli ollut myös esillä vastaanottotarkastuksessa, jolloin se oli kirjattu pöytäkirjaan. Korvausvaatimusta ei oltu kuitenkaan esitetty taloudellisessa loppuselvityksessä, jonka pöytäkirjan mukaan tilaajalla ei ollut muita vaatimuksia. Urakoitsija katsoi, että tilaaja oli menettänyt puhevaltansa, kun tämä ei ollut uudistanut vaatimustaan loppuselvityksessä.

Käräjäoikeuden mukaan tilaaja ei menettänyt puhevaltaa, koska tilaaja oli lähettänyt urakoitsijalle laskun ja vastaanottotarkastuksessa laaditussa pöytäkirjassa mainittiin vesivahingosta aiheutuneet kustannukset. Käräjäoikeuden mukaan saatava oli riidaton, koska urakoitsija ei ollut tehnyt huomautuksia laskuun. Hovioikeuden mukaan pelkkä urakoitsijan reagoimattomuus laskuun ei osoittanut sitä riidattomaksi ja koska vaatimusta ei ollut enää esitettu loppuselvityksessä, oli tilaaja menettänyt puhevaltansa. Tilaaja valitti asiasta kuitenkin korkeimpaan oikeuteen.

Sopimusehtojen mukaan kummankin sopijapuolen oli esitettävä toisiinsa kohdistuvat vaatimuksensa perusteiltaan yksilöityinä viimeistään vastaanottotarkastuksessa, ja ne voitiin määriltään käsitellä vielä loppuselvityksessä. Ehtojen mukaan sopijapuolten oli esitettävä toisiinsa kohdistuvien vaatimustensa määrät viimeistään loppuselvitystilaisuudessa, paitsi jos niistä oli määrältäänkin aikaisemmin sovittu.

Korkeimman oikeuden mukaan taloudellista loppuselvitystä koskevien määräysten tarkoituksena on vaatimusten lopullinen selvittäminen menettelyssä. Riittävää olisi kuitenkin se, että vaatimus on jo aikaisemmin perusteeltaan ja määrältään esitetty. Vaatimuksen olisi oltava tällöin määrältäänkin sovittu. Tuomioistuin toteaa, että lähtökohtaisesti kaikki vaatimukset on esitettävä ja tarvittaessa uudistettava taloudellisessa loppuselvityksessä sillä uhalla, että puhevalta niiden esittämiseen muuten menetetään.

Korkeimman oikeuden mukaan merkitystä oli sillä, että urakoitsija ei ollut riitauttanut laskua eikä esittänyt sitä lopputilityksessään epäselvänä vaatimuksena ja vaatimus on ollut  myös urakoitsijan vakuutusyhtiön käsiteltävänä. Tilaaja on voinut luottaa yhteisymmärrykseen siitä, että vahingonkorvausvaatimus käsittellään erikseen vakuutusyhtiön toimesta ja ettei tilaajan tarvitse vain puhevaltansa säilyttämiseksi esittää korvausvaatimusta uudelleen loppuselvityksessä.

Tilaaja ei siten ollut menettänyt puhevaltaansa. Korkein oikeus katsoi, ettei vahingonkorvauksen määrä ollut kuitenkaan määrältään sovittu, joten hoviokeuden päätös kumottiin ja asia palautettiin sinne käsittelyyn.