2014

Julkaistu: 20.12.2014

Tapauksessa vanhemmat olivat riidelleet lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta. Hävinnyt vanhempi oli käräjäoikeudessa vaatinut yksinhuoltoa ja toiselle vanhemmalle tiedonsaantioikeutta lasten asioista. Vaatimusten perusteina olivat muun muassa vanhempien riidat ja toisen vanhemman lapsiin kohdistunut huono kohtelu. Toinen vanhemmista vastusti vaatimuksia. Käräjäoikeus hylkäsi vaatimukset yksinhuollosta perusteettomana ja oikeutti lapset tapaamaan myös toista vanhempaansa. Käräjäoikeus määräsi asianosaiset maksamaan omat oikeudenkäyntikulunsa.

Oikeudenkäynnin hävinnyt vanhempi valitti hovioikeuteen vaatien jälleen yksinhuoltajuutta ja toiselle vanhemmalle valvottuja tapaamisia. Hovioikeus oli käräjäoikeuden kanssa samaa mieltä huollosta ja määräsi asianosaiset jälleen maksamaan omat oikeudenkäyntikulunsa. Voittanut vanhempi vaati korkeimmassa oikeudessa hävinnyttä vanhempaa korvaamaan oikeudenkäyntikulunsa.

Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa sovinto ei riitaisten kysymysten osalta ollut sallittu, sillä asia tulee ratkaista lapsen edun mukaan. Lainsäädännön perusteella asiassa, jossa sovinto ei ole sallittu, asianosaiset vastaavat itse oikeudenkäyntikuluistaan, jollei ole erityistä syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan osaksi tai kokonaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut. Lain esitöiden mukaan asianosaisten on tällöin yleensä kohtuullista maksaa omat oikeudenkäyntikulunsa, mutta jos kysymys on riitainen, voidaan asianosainen velvoittaa osaksi tai kokonaan korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Pelkkä erimielisyys ei yksin muodosta häviäjälle korvausvelvollisuutta vaan tapauksessa arvioidaan asianomisten perusteita ja oikeudenkäynnin ratkaisua niiden valossa.

Korkein oikeus katsoi, että käräjäoikeudessa sekä hovioikeudessa suurin osa oikeudenkäyntikuluista oli muodostunut riitaisista kysymyksistä, joiden osalta toinen vanhempi oli voittanut oikeudenkäynnit. Esitetyillä vaatimuksillä ei olut perusteita tai merkitystä asian ratkaisun kannalta eikä oltu saatu selvitystä lasten huonosta kohtelusta. Korkein oikeus katsoi, että oli oikeudenkäymiskaareessa mainittu erityinen syy velvoittaa hävinnyt vanhempi korvaamaan voittaneen vanhemman oikeudenkäyntikulut.

Oikeudenkäyntikuluvaatimusta kuitenkin alensivat seikat, että voittaneen vanhemman oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa perustuivat vain vähäiseltä osalta riidattomiin seikkoihin ja hovioikeudessa osa kuluista johtui voittaneen vanhemman vastavalituksesta. Korkein oikeus katsoi kohtuulliseksi, että hävinnyt vanhempi velvoitettiin korvaamaan voittaneen oikeudenkäyntikulut kaikissa oikeusasteissa yhteensä 13.000 eurolla.