2014

Julkaistu: 17.10.2014

Korkein oikeus on ottanut kantaa pääkäsittelyn tarpeellisuuteen rikosasian käsittelyssä hovioikeudessa. Pääkäsittelyssä otetaan vastaan suullinen todistelu. Tapauksessa henkilö oli tuomittu käräjäoikeudessa törkeästä pahoinpitelystä ja seitsemästä muusta rikoksesta yhteiseen 1 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistukseen. Tuomittu oli valittanut hovioikeuteen ja vaatinut pääkäsittelyä näytön uudelleen arvioimiseksi ja syytteen hylkäämistä tai rangaistuksen alentamista. Hovioikeus ei kuitenkaan toimittanut pääkäsittelyä ja korotti rangaistusta syyttäjän vaatimuksesta 2 vuoteen vankeutta.

Korkein oikeus myönsi henkilölle valitusluvan. Vastaaja olisi halunnut tulla henkilökohtaisesti kuulluksi muun kuin näytön vuoksi ja asialla oli hänelle huomattava merkitys myös rangaistuksen korottamisen vuoksi.

Oikeudenkäymiskaaren mukaan hovioikeuden on rikosasiassa toimitettava pääkäsittely, jos rikoksesta syytetty sitä vaatii — pääkäsittelyn toimittaminen on siten pääsääntö. Jos näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voi jäädä varteenotettavaa epäilystä, ja pääkäsittelyn toimittaminen on muutoinkin selvästi tarpeetonta huomioiden erityisesti asian laatu ja merkitys asianosaiselle, ei pääkäsittelyä tarvitse toimittaa. Tällöin asia ratkaistaan kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella. Esimerkki tälläisestä tilanteesta on, kun on kyse yksinkertaisesta ja selväpiirteisestä rangaistuksen määräämistä koskevasta asiasta. Valittajalle asian merkitystä arvioidaan esimerkiksi rangaistuksen ankaruuden ja tuomitun rikostaustan valossa.

Tapauksessa kyse oli yksityisasunnossa tapahtuneesta pahoinpitelystä, jossa oli käytetty teräasetta. Tuomittu vetosi hätävarjeluun, josta ei ollut näyttöä. Korkein oikeus katsoi, että hovioikeus ei toiminut virheellisesti jättäessään pääkäsittelyn toimittamatta näytön uudelleen arvioimiseksi, koska käräjäoikeuden tekemän näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei jäänyt mitään varteenotettavaa epäilystä. Sen sijaan ongelmallista oli rangaistuksen korottaminen sekä asian merkitys vastaajalle.

Pahoinpitely oli ollut vakava, koska se oli johtanut pitkähköön hovioikeuden korottamaan vankeusrangaistukseen, joka oli ehdoton tuomitun rikostaustan vuoksi. Korkein oikeus huomioi, että hovioikeus oli korottanut rangaistusta tuntuvasti ja vastaajan ja syyttäjän vaatimukset olivat täysin erilaiset. Asia ei ollut rangaistuksen määräämistä koskevalta osalta niin selvä, että pääkäsittely olisi ollut selvästi tarpeeton eikä myöskään vastaajan kannalta vähämerkityksellinen. Siksi hovioikeuden olisi tullut järjestää pääkäsittely vastaajan kuulemiseksi. Korkein oikeus kumosi henkilölle tuomitun rangaistuksen ja palautti asian käsiteltäväksi hovioikeuteen. Ratkaisu löytyy kokonaisuudessaan korkeimman oikeuden nettisivuilta.