Työ ja virka

Työntekijän päivittäinen lepoaika ja vuorokausilepo

Julkaistu: 27.04.2020

Työntekijällä on työaikalaissa säädetty oikeus levätä työpäivän aikana. Jos työntekijän vuorokautinen yhtäjaksoinen työaika on kuutta tuntia pidempi, eikä työntekijän työpaikallaolo ole työn jatkumisen kannalta välttämätöntä, hänelle on annettava työvuoron aikana säännöllinen vähintään tunnin kestävä tauko, jonka aikana työntekijä saa poistua työpaikaltaan. Tätä taukoa ei saa sijoittaa työpäivän alkuun tai loppuun.

Työnantajalla ja työntekijällä on oikeus sopia keskenään lyhyemmästäkin tauosta. Tauko ei saa kuitenkaan olla puolta tuntia lyhyempi. Heillä on tämä sopimisoikeus, vaikka työehtosopimuksessa olisi toisin sovittu. Jos työaika ylittää vuorokaudessa 10 tuntia, on työntekijällä oikeus pitää toinen, enintään puoli tuntia kestävä, tauko. Jos työaika on vuorotyössä tai jaksotyössä kuutta tuntia pidempi, on työntekijälle annettava vähintään puoli tuntia kestävä tauko tai tilaisuus aterioida työn aikana. Moottoriajoneuvon kuljettajalle on annettava jokaista 5 tunnin 30 minuutin pituista työjaksoa kohti vähintään 30 minuutin pituinen tauko yhdessä tai kahdessa erässä.

Päivittäisen lepoajan lisäksi työntekijällä on oikeus myös vuorokausilepoon. Vuorokausilepo tarkoittaa sitä, että työntekijälle on annettava jokaisen työvuoron alkamista seuraavan 24 tunnin aikana vähintään 11 tunnin keskeytymätön lepoaika. Jaksotyössä on mahdollista lyhentää tämä aika 9 tuntiin, jos siihen on työn järjestelyyn liittyvät syyt. Syynä voi olla esim. vuorojen vaihtuminen tai hoitotyössä potilaan asianmukaisen hoidon takaaminen. Jaksotyöläisen toiveena voi olla vuorokausilevon lyhentäminen, jotta työvuorot voi tehdä tiiviimmässä ajassa, jolloin lepoa voi lyhentää. Sovellettaessa liukuvaa työaikaa tai joustotyöaikaa vuorokausilepo saadaan työntekijän aloitteesta lyhentää seitsemään tuntiin.

Vuorokausilepo voidaan tilapäisesti lyhentää 7 tuntiin, jos työn tarkoituksenmukainen järjestely sitä edellyttää. Tämä edellyttää, että työnantaja ja työntekijöiden edustaja sopivat asiasta ja työntekijä suostuu levon lyhentämiseen.

Alimmillaan vuorokausilepo voidaan lyhentää työn järjestelyjen tai toiminnan luonteen niin edellyttäessä 5 tuntiin. Lyhennys voidaan tehdä enintään kolmen peräkkäisen vuorokausilevon aikana kerrallaan. Työaikalain 25 §:ssä on 7 kohdan lista tilanteista, joissa tällainen lyhentäminen on mahdollista. Lyhentäminen on mahdollista työntekijän vaihtaessa vuoroa vuorotyössä, kun työtä tehdään useita jaksoja vuorokaudessa, kun työntekijän työpaikka ja asuinpaikka tai hänen eri työpaikkansa ovat kaukana toisistaan, kausiluonteisessa työssä ennalta-arvaamattoman ruuhkahuipun hoitamiseksi, tapaturman tai tapaturmavaaran yhteydessä tai turvallisuus- tai vartiointi työssä, joka edellyttää jatkuvaa läsnäoloa omaisuuden tai henkilöiden suojelemiseksi tai työssä, joka on välttämätöntä toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi.

Lyhennetystä vuorokausilevosta on annettava korvaava lepoaika seuraavan vuorokausilevon yhteydessä. Jos tämä ei ole työn järjestelyjen johtuvien painavien syitten takia mahdollista, niin korvaava lepoaika tulee antaa niin pian kuin mahdollista, kuitenkin 14 vuorokauden kuluessa. Korvaavaa vuorokausilepoa ei tarvitse antaa silloin, kun liukuvaa työaikaa tai joustotyöaikaa noudattava työntekijä on itse päättänyt vuorokausileponsa lyhentämisestä seitsemään tuntiin.

Löydätkö vastauksen kysymykseesi artikkeleistamme?

Artikkelit

Miten koeaikapurku tehdään ”oikein”?

Miten koeaikapurku tehdään ”oikein”? Työsopimuslain mukaan työnantaja ja työntekijä voivat sopia työnteon aloittamisesta alkavasta, enintään kuuden kuukauden pituisesta koeajasta. Koeaika antaa molemmille sopijapuolille mahdollisuuden selvittää, vastaako työ osapuolten odotuksia. Koeajan kuluessa työsopimus voidaan puolin ja toisin purkaa päättymän välittömästi ilman irtisanomisaikaa (”koeaikapurku”). Työnantajan kannalta tämä tarkoittaa, että työsuhteen päättäminen ei koeaikana edellytä irtisanomis- tai purkamisperustetta tai edes erityistä syytä, kuten työtehtävien laiminlyöntiä tai jotakin moitittavaa menettelyä. Koeaikapurkuun riittää, jos työntekijä ei esimerkiksi suoriudu työtehtävistä työnantajan edellyttämällä tavalla tai sopeudu muuhun työyhteisöön. Koeaikapurun suorittamiseen liittyy kuitenkin tiettyjä rajoituksia. Lain mukaan työsopimusta ei koeaikana saa purkaa syrjivillä tai koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallisilla perusteilla. Työntekijän työsopimusta ei siten voida koeaikana purkaa esimerkiksi työntekijän mielipiteiden, uskonnollisen vakaumuksen tai tuotannollisten ja taloudellisten syiden vuoksi.

Lue artikkeli

Artikkelit

Kilpailukieltoja koskeva muutos

Työmarkkinoilla arkipäivää ovat tilanteet, joissa työntekijä vaihtaa työpaikkaa ja siirtyy uuden työnantajan palvelukseen. Usein tällaisia tilanteita varten työntekijän ja työnantajan välille on solmittu kilpailukieltosopimus. Kilpailukieltosopimuksella työnantaja voi rajoittaa työntekijän oikeutta tehdä uusi työsopimus työsuhteen päättymisen jälkeen sellaisen työnantajan kanssa, joka harjoittaa ensiksi mainitun työnantajan kanssa kilpailevaa toimintaa. Lisäksi kilpailukieltosopimuksella voidaan rajoittaa työntekijän oikeutta harjoittaa kilpailevaa toimintaa omaan lukuunsa. Kilpailukieltosopimusta koskeva työsopimuslainsäädäntö muuttui 1.1.2022. Muutoksen myötä työnantajan velvollisuudet suhteessa kilpailukieltosopimuksella sidottuun työntekijään kasvoivat.

Lue artikkeli

Artikkelit

Koeaika

Työnantaja ja työntekijä voivat sopia työnteon aloittamisesta alkavasta, enintään kuuden kuukauden pituisesta koeajasta. Mikäli työsopimus on määräaikainen, saa koeaika pidennyksineen olla korkeintaan puolet työsopimuksen kestosta, mutta ei kuitenkaan enempää kuin kuusi kuukautta. Koeaika on työsuhteen alkuun sijoittuva aika, jonka aikana työnantaja voi selvittää työntekijän ammattitaidon ja soveltuvuuden hänelle annettuun tehtävään. Samalla myös työntekijä saa mahdollisuuden selvittää vastaavatko työ ja työolosuhteet hänen toiveitaan ja odotuksiaan. Koeaikamääräykset ovatkin varsin yleinen käytäntö työelämässä osapuolten soveltuvuuden selvittämiseksi.

Lue artikkeli

Puhelinpalvelu

0600 199 33

Oikeudellisten asioiden neuvontapuhelin (3,10 € + ppm/min)

OpusLexin lakimiehet palvelevat sivua myös puhelimitse! Puhelinneuvontaa numerossa 0600 199 33 (3,1 € + ppm/min). Sinua lähinnä vapaana oleva OpusLexin lakimies vastaa puheluusi arkipäivisin kello 8:00-16:00 välisenä aikana, aattopäivinä klo 8:00-14:00.