Pokerin pelaaminen internetissä on yleistynyt. Pokeritulojen verotuksesta ei ole kuitenkaan erityisiä säännöksiä. Myöskään oikeuskäytäntö ei anna ohjeistusta pelivoittojen verotuskäytäntöön. Pokeritulojen verotukseen on otettu kantaa lähinnä vain verohallinnon antamissa ohjeissa. Tämä artikkeli perustuu verohallinnon ohjeeseen (Dnro 1329/31/2008).
Tuloverolain mukaan, verovelvollisen veronalaista tuloa ovat rahana tai rahanarvoisena etuutena saamat tulot. Veronalaista tuloa on myös satunnaiset tulot, jotka verovelvollinen on saanut muusta kuin varsinaisesta tulonhankkimistoiminnasta. Satunnaista tuloa voi olla näin, esim. vapaa-aikaan rinnastettavissa oleva pokerin pelaaminen ja siitä saadut tulot. Pokeritulot ja niihin mahdollisesti kohdistuvat vähennykset tulee ilmoittaa oma-aloitteisesti veroilmoituksessa.
Tuloverolain säännöksiin tuo poikkeuksen arpajaisverolain mukaisesti saatu voitto. Arpajaisvoitto ei ole veronalaista tuloa, ellei voittoa voida pitää vastikkeena jostakin suorituksesta tai ennakkoperintälaissa tarkoitettuna palkkana. Voitto on siis arpajaislain mukaisesti verotonta, jos se perustuu toimintaan, jossa osallistujan voitto perustuu kokonaan tai osittain sattumaan. Arpajaisina pidetään myös pelikasinotoiminnan harjoittamista sekä kasinopelien, raha- ja tavaravoittoautomaattien ja muiden peliautomaattien ja pelilaitteiden pitämistä yleisön käytettävänä vastiketta vastaan siten, että pelaaja voi saada rahanarvoisen voiton. Verohallinnon ohjeessa pokeripeli määritellään kasinopeliksi.
Verovapaus koskee Suomessa ja Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa sen lainsäädännön mukaisesti toimeenpannuista arpajaisista saatuja voittoja. Tämä tarkoittaa, että arpajaisten toimeenpano on lain mukaan sallittua ko. valtiossa ja että toiminnan harjoittamiselle on saatu valtion lainsäädännön edellyttämä asianmukainen lupa tai siitä on tehty asianmukaiset ilmoitukset. Se pidetäänkö Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa tapahtuvaa toimintaa arpajaisina, ratkaistaan Suomen käsitteistön mukaan. Kyseessä on arpajaiset, jos peliä tai muuta toimintaa pidettäisiin Suomen lainsäädännön mukaan arpajaisina, jos se olisi järjestetty Suomessa. Verovapaus ei edellytä, että voitosta suoritettaisiin Euroopan talousalueen valtiossa Suomen veroa vastaavaa arpajaisveroa tai muutakaan veroa ko. valtiossa.
Verovapauden tärkeimpänä edellytyksenä on pelin toimeenpanopaikka. Jos peli on järjestetty muualla kuin Euroopan talousalueella, tulo on veronalaista. Euroopan talousalueeseen kuuluu; Euroopan Unionin jäsenvaltiot, Norja, Islanti, Liechtenstein ja Gibraltar. Sveitsi, Monaco, kanaalisaaret Jersey ja Guernsey, Man-saari ja Alankomaiden Antillit eivät kuulu Euroopan talousalueeseen. (lista ei ole tyhjentävä!) Internetissä pelatessa pelaajan voi olla vaikeaa selvittää, missä pelin toimeenpano on tapahtunut. Peli voidaan katsoa toimeenpannuksi Euroopan talousalueen valtiossa, jos pelin toimeenpanijan rekisteröity kotipaikka, kiinteä toimipaikka tai sivuliike on siellä ja toimeenpanijalla on lisenssi tai toimilupa pelin järjestämiseen tuossa valtiossa, milloin lisenssi tai toimilupa vaaditaan. Verovelvollisen kannattaa antaa asiasta selvitys pokeritulon ilmoittamisen yhteydessä, jos pelin toimeenpanopaikasta on epävarmuutta.
Pokerin pelaamisesta aiheutuu menoja pelipanosten sekä mahdollisten pelimatkojen ja osallistumismaksujen muodossa. Pelaamisesta aiheutuvat kulut eivät ole vähennyskelpoisia tuloverolain mukaisina tulonhankkimiskuluina, jos menot ovat aiheutuneet verovapaan tulon hankkimisesta ja pelaamisen katsotaan olevan luonteeltaan harrastustoimintana pidettävää pelaamista.
Nykyisin pelaaminen voi olla harrastuksen sijaan päätoimista tulonhankintaa. Tällaisissa tapauksissa henkilöllä on oikeus vähentää ansiotulosta pokeritulon hankkimisesta johtuneet menot myös siltä osin kuin ne ylittävät verovuonna pokerin pelaamisesta saadut tulot. Vähennysoikeus tarkoittaa käytännössä sitä, että henkilö pelaa jatkuvasti ja intensiivisesti tulonhankkimistarkoituksessa ja saa pelaamisesta toimeentulonsa. Tulonhankkimistarkoituksessa pelaamisen yhteydessä huomioidaan veronalaisten tulojen ohella myös tuloverosta vapaat pokeritulot. Verovelvollisen tulee antaa erikseen selvitys pelaamisensa päätoimisuudesta. Pelaamiseen liittyvistä tuloista ja kuluista on syytä pitää kirjaa selvityksen laatimista varten ja säilyttää tuloja ja kuluja koskevat tositteet viisi vuotta verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta lukien.
Verohallinnon ohjeessa (Dnro 1329/31/2008) on annettu seuraavat esimerkit verotettavan pokeritulon laskemista varten:
Esimerkki 1. A on verovuonna pelannut Euroopan talousalueen ulkopuolisten pelinjärjestäjien nettipokeria. Hän on vuoroin voittanut ja vuoroin hävinnyt. Euroopan talousalueen ulkopuolisten pelien (brutto)voittojen määrä on verovuonna ollut 3 000 euroa ja sijoitettujen panosten määrä on ollut 9 000 euroa.
A pelaamista ei voida pitää varsinaisena tulonhankkimistoimintana. A:n saamista veronalaisista pokerituloista 3 000 euroa vähennetään sama määrä (3 000 euroa) kuluja. Verovuoden peleistä aiheutunut tappio 6 000 euroa on vähennyskelvoton.
Esimerkki 2. A on verovuonna pelannut useaan kertaan yhdysvaltalaisen pelinjärjestäjän nettipokeria. Hän on vuoroin voittanut ja vuoroin hävinnyt. Tästä nettipokerista saatujen (brutto)voittojen määrä on ollut 11 000 euroa ja peleihin verovuonna sijoitettujen panosten määrä on ollut 4 000 euroa.
Lisäksi A on verovuonna osallistunut pokeriturnaukseen Las Vegasissa USA:ssa. A on maksanut turnausmaksun 1 500 euroa. Hänelle on aiheutunut tuohon pokeriturnaukseen osallistumisesta myös matka- ja majoituskuluja 1 000 euroa. A ei voittanut turnauksessa mitään.
Edelleen A on verovuonna pelannut gibraltarilaisen pelinjärjestäjän nettipokeria. Hän on vuoroin voittanut ja vuoroin hävinnyt. Tästä nettipokerista saatujen (brutto)voittojen määrä on ollut 1 500 euroa ja peleihin verovuonna sijoitettujen panosten määrä 3 000 euroa.
A:n verotettava pokeritulo on 4 500 euroa eli Euroopan talousalueen ulkopuolella (USA:ssa) tapahtuneen pelaamisen nettotulos (voitot 11 000 euroa – kulut 6 500 euroa). Euroopan talousalueella (Gibraltarilla) tapahtuneiden pelien voitot ovat verovapaita ja kulut vähennyskelvottomia.
Miten koeaikapurku tehdään ”oikein”? Työsopimuslain mukaan työnantaja ja työntekijä voivat sopia työnteon aloittamisesta alkavasta, enintään kuuden kuukauden pituisesta koeajasta. Koeaika antaa molemmille sopijapuolille mahdollisuuden selvittää, vastaako työ osapuolten odotuksia. Koeajan kuluessa työsopimus voidaan puolin ja toisin purkaa päättymän välittömästi ilman irtisanomisaikaa (”koeaikapurku”). Työnantajan kannalta tämä tarkoittaa, että työsuhteen päättäminen ei koeaikana edellytä irtisanomis- tai purkamisperustetta tai edes erityistä syytä, kuten työtehtävien laiminlyöntiä tai jotakin moitittavaa menettelyä. Koeaikapurkuun riittää, jos työntekijä ei esimerkiksi suoriudu työtehtävistä työnantajan edellyttämällä tavalla tai sopeudu muuhun työyhteisöön. Koeaikapurun suorittamiseen liittyy kuitenkin tiettyjä rajoituksia. Lain mukaan työsopimusta ei koeaikana saa purkaa syrjivillä tai koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallisilla perusteilla. Työntekijän työsopimusta ei siten voida koeaikana purkaa esimerkiksi työntekijän mielipiteiden, uskonnollisen vakaumuksen tai tuotannollisten ja taloudellisten syiden vuoksi.
Lue artikkeliTyömarkkinoilla arkipäivää ovat tilanteet, joissa työntekijä vaihtaa työpaikkaa ja siirtyy uuden työnantajan palvelukseen. Usein tällaisia tilanteita varten työntekijän ja työnantajan välille on solmittu kilpailukieltosopimus. Kilpailukieltosopimuksella työnantaja voi rajoittaa työntekijän oikeutta tehdä uusi työsopimus työsuhteen päättymisen jälkeen sellaisen työnantajan kanssa, joka harjoittaa ensiksi mainitun työnantajan kanssa kilpailevaa toimintaa. Lisäksi kilpailukieltosopimuksella voidaan rajoittaa työntekijän oikeutta harjoittaa kilpailevaa toimintaa omaan lukuunsa. Kilpailukieltosopimusta koskeva työsopimuslainsäädäntö muuttui 1.1.2022. Muutoksen myötä työnantajan velvollisuudet suhteessa kilpailukieltosopimuksella sidottuun työntekijään kasvoivat.
Lue artikkeliTyönantaja ja työntekijä voivat sopia työnteon aloittamisesta alkavasta, enintään kuuden kuukauden pituisesta koeajasta. Mikäli työsopimus on määräaikainen, saa koeaika pidennyksineen olla korkeintaan puolet työsopimuksen kestosta, mutta ei kuitenkaan enempää kuin kuusi kuukautta. Koeaika on työsuhteen alkuun sijoittuva aika, jonka aikana työnantaja voi selvittää työntekijän ammattitaidon ja soveltuvuuden hänelle annettuun tehtävään. Samalla myös työntekijä saa mahdollisuuden selvittää vastaavatko työ ja työolosuhteet hänen toiveitaan ja odotuksiaan. Koeaikamääräykset ovatkin varsin yleinen käytäntö työelämässä osapuolten soveltuvuuden selvittämiseksi.
Lue artikkeli
Oikeudellisten asioiden neuvontapuhelin (3,10 € + ppm/min)
OpusLexin lakimiehet palvelevat sivua myös puhelimitse! Puhelinneuvontaa numerossa 0600 199 33 (3,1 € + ppm/min). Sinua lähinnä vapaana oleva OpusLexin lakimies vastaa puheluusi arkipäivisin kello 8:00-16:00 välisenä aikana, aattopäivinä klo 8:00-14:00.