Työ ja virka

Pokerin pelaamisen sponsori- ja voitonjakosopimukset sekä niihin liittyvä verotuskäytäntö Suomessa

Julkaistu: 31.12.2012

Pokerin pelaaminen internetissä on yleistynyt. Pokerin pelaamisen sponsori- ja voitonjakosopimuksista ei ole kuitenkaan erityisiä säännöksiä. Tämä artikkeli perustuu verohallinnon ohjeeseen (Dnro 1329/31/2008).

Pokerin pelaamisen yhteydessä esiintyy usein sponsorijärjestelyjä, joiden kautta maksetaan pelaamisesta aiheutuvia kustannuksia. Sponsori voi maksaa pelaajan puolesta, esimerkiksi pelimatkoja sekä majoitus- ja turnausmaksuja. Sponsori ei ole yleensä lahjoittava, vaan saa vastikkeena sopimuksen mukaisen osan pelivoitoista.

Sponsorin osallistuminen kustannuksiin on pelaajan ja verotuksen kannalta katsottuna rahanarvoista etua. Saatu etuus ole lahjaverotuksen piiriin kuuluvaa, koska sponsorointi ei ole lahjoitus. Etuus verotetaan pelaajan normaalina tuloverotuksen alaisena veronalaisena tulona. Verovapaan pelaaminen tuo mutkikkuutta verotuskäytäntöön. Euroopan talousalueella toimeenpannun pelin voitot ovat verovapaita, mutta sponsorin osallistumisosuus pelaamisesta aiheutuneisiin kustannuksiin ei ole. Ns. verovapaasta pelaamisesta aiheutuneet kustannukset eivät olisi muutoinkaan vähennyskelpoisia, ellei pelaaminen ole päätoimista.

Euroopan talousalueen ulkopuolella tapahtuvan pelaamisen sponsorointi on samoin pelaajan veronalaista tuloa. Poikkeuksen muodostaa veronalaisen pokeritulon hankintaan kohdistuvien kulujen mahdollinen vähennysoikeus, jolloin pelaaja voi vähentää pokeritulostaan esim. pokeriturnaukseen osallistumisesta aiheutuneita kuluja vastaavan määrän, vaikka sponsori olisikin sponsoroinut turnaukseen osallistumisen.

Sponsorin ja pelaajan välisen voitonjakosopimuksen osalta, pelaajan veronalaiseksi tuloksi voidaan laskea tulo, josta on vähennetty sponsorille jaettu voitto-osuus. Voitto-osuuden jakamisen tarkoituksena on usein kuitata vähintäänkin sponsorin antama rahoitus. Vähennys edellyttää, että pelituottojen jakamisesta on tehty aito osapuolia sitova sopimus, ennen peliä.

Sponsorisopimusten lisäksi myös pelaajat voivat sopia vastavuoroisesta voitonjaosta, riippumatta siitä kumpi/kuka heistä voittaa pelin. Sopimus voidaan huomioida pelaajien verotuksessa, jos se todetaan aidosti vastavuoroiseksi ja se on tehty ennen peliä. Tällöin pelaajien verotuksensa perusteeksi otetaan se tulo, joka heille on tosiasiallisesti jäänyt jakosopimuksen toteuttamisen jälkeen. Saatu tulo voi olla pelin toimeenpanopaikasta riippuen joko verollista tai verovapaata.

Verohallinnon ohjeessa (Dnro 1329/31/2008) on annettu seuraavat esimerkit verotettavan pokeritulon laskemista varten:

Esimerkki. Pelaaja A ja yhtiö X Ltd ovat sopineet, että yhtiö X Ltd maksaa A:n 8 000 euron turnausmaksun Las Vegasissa järjestettävään pokeriturnaukseen ja korvaa A:lle turnausmatkasta aiheutuvat matka- ja majoituskulut yhteensä 2 500 euroa.

Sponsorisopimuksessa on sovittu, että turnauksesta saatu voitto, sen jälkeen kuin niistä on ensin vähennetty ja korvattu X Ltd:lle tämän maksamat turnausmaksu sekä matka- ja majoituskulut, jaetaan A:n ja X Ltd:n kesken tasan (50 % / 50 %).

A voittaa turnauksesta 50 000 euroa (määrä on brutto, josta ei ole vähennetty turnausmaksua, mahdollisia muita panoksia tai kuluja). Tämä määrä jaetaan A:n ja X Ltd:n kesken siten, että X Ltd saa siitä päältä päin 10 500 euroa (X:n maksama turnausmaksu 8 000 euroa sekä X:n A:lle korvaamat matka- ja majoituskustannukset 2 500 euroa). Erotus 39 500 euroa jaetaan tasan A:lle ja X:lle eli kumpikin saa 19 750 euroa.

A:n tuloksi verotuksessa katsotaan 60 500 euroa (voitto 50 000 euroa, X:ltä saatu etu turnausmaksun maksamisesta 8 000 euroa ja X:ltä saatu etu matka- ja majoituskustannusten korvaamisesta 2 500 euroa). Tulosta vähennetään turnausmaksu 8 000 euroa, matka- ja majoituskustannukset 2 500 euroa, X Ltd:lle voitosta päältäpäin korvattu 10 500 euroa ja X Ltd:lle sovittu voitto-osuus 19 750 euroa. A saa verotettavaa tuloa tästä pokeriturnauksesta 19 750 euroa.

Löydätkö vastauksen kysymykseesi artikkeleistamme?

Artikkelit

Miten koeaikapurku tehdään ”oikein”?

Miten koeaikapurku tehdään ”oikein”? Työsopimuslain mukaan työnantaja ja työntekijä voivat sopia työnteon aloittamisesta alkavasta, enintään kuuden kuukauden pituisesta koeajasta. Koeaika antaa molemmille sopijapuolille mahdollisuuden selvittää, vastaako työ osapuolten odotuksia. Koeajan kuluessa työsopimus voidaan puolin ja toisin purkaa päättymän välittömästi ilman irtisanomisaikaa (”koeaikapurku”). Työnantajan kannalta tämä tarkoittaa, että työsuhteen päättäminen ei koeaikana edellytä irtisanomis- tai purkamisperustetta tai edes erityistä syytä, kuten työtehtävien laiminlyöntiä tai jotakin moitittavaa menettelyä. Koeaikapurkuun riittää, jos työntekijä ei esimerkiksi suoriudu työtehtävistä työnantajan edellyttämällä tavalla tai sopeudu muuhun työyhteisöön. Koeaikapurun suorittamiseen liittyy kuitenkin tiettyjä rajoituksia. Lain mukaan työsopimusta ei koeaikana saa purkaa syrjivillä tai koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallisilla perusteilla. Työntekijän työsopimusta ei siten voida koeaikana purkaa esimerkiksi työntekijän mielipiteiden, uskonnollisen vakaumuksen tai tuotannollisten ja taloudellisten syiden vuoksi.

Lue artikkeli

Artikkelit

Kilpailukieltoja koskeva muutos

Työmarkkinoilla arkipäivää ovat tilanteet, joissa työntekijä vaihtaa työpaikkaa ja siirtyy uuden työnantajan palvelukseen. Usein tällaisia tilanteita varten työntekijän ja työnantajan välille on solmittu kilpailukieltosopimus. Kilpailukieltosopimuksella työnantaja voi rajoittaa työntekijän oikeutta tehdä uusi työsopimus työsuhteen päättymisen jälkeen sellaisen työnantajan kanssa, joka harjoittaa ensiksi mainitun työnantajan kanssa kilpailevaa toimintaa. Lisäksi kilpailukieltosopimuksella voidaan rajoittaa työntekijän oikeutta harjoittaa kilpailevaa toimintaa omaan lukuunsa. Kilpailukieltosopimusta koskeva työsopimuslainsäädäntö muuttui 1.1.2022. Muutoksen myötä työnantajan velvollisuudet suhteessa kilpailukieltosopimuksella sidottuun työntekijään kasvoivat.

Lue artikkeli

Artikkelit

Koeaika

Työnantaja ja työntekijä voivat sopia työnteon aloittamisesta alkavasta, enintään kuuden kuukauden pituisesta koeajasta. Mikäli työsopimus on määräaikainen, saa koeaika pidennyksineen olla korkeintaan puolet työsopimuksen kestosta, mutta ei kuitenkaan enempää kuin kuusi kuukautta. Koeaika on työsuhteen alkuun sijoittuva aika, jonka aikana työnantaja voi selvittää työntekijän ammattitaidon ja soveltuvuuden hänelle annettuun tehtävään. Samalla myös työntekijä saa mahdollisuuden selvittää vastaavatko työ ja työolosuhteet hänen toiveitaan ja odotuksiaan. Koeaikamääräykset ovatkin varsin yleinen käytäntö työelämässä osapuolten soveltuvuuden selvittämiseksi.

Lue artikkeli

Puhelinpalvelu

0600 199 33

Oikeudellisten asioiden neuvontapuhelin (3,10 € + ppm/min)

OpusLexin lakimiehet palvelevat sivua myös puhelimitse! Puhelinneuvontaa numerossa 0600 199 33 (3,1 € + ppm/min). Sinua lähinnä vapaana oleva OpusLexin lakimies vastaa puheluusi arkipäivisin kello 8:00-16:00 välisenä aikana, aattopäivinä klo 8:00-14:00.