Yksityishenkilön velkajärjestelyksi kutsutaan menettelyä, jossa ylivelkaantunut yksityishenkilö maksaa velkojaan usean vuoden ajan maksukykynsä ja hänelle laaditun maksusuunnitelman mukaan, minkä jälkeen hän vapautuu loppujen velkojensa maksuvelvollisuudesta. Menettelyä sääntelee laki yksityishenkilön velkajärjestelystä (VJL, 57/1993), jonka 1 §:n 1 momentin mukaan sen tarkoituksena on yksityishenkilön taloudellisen tilanteen korjaaminen silloin, kun maksukyvyttömyys johtuu velallisesta riippumattomista syistä, kuten sairaudesta tai työkyvyttömyydestä.
Velkajärjestelyasia tulee vireille velallisen hakemuksesta hänen kotipaikkansa käräjäoikeudessa, kun hakemus toimitetaan tuomioistuimen kansliaan. Asia käsitellään hakemusasioiden käsittelyjärjestyksessä kansliakäsittelyssä, jollei asia ole riitainen. Useimmat oikeusvaikutukset alkavat asian vireilletulosta; esimerkiksi VJL 6 §:n ja 7 §:n mukaan velallisen tietojenanto- ja myötävaikutusvelvollisuus tulevat voimaan hakemuksesta.
Yleinen edellytys velkajärjestelylle on maksukyvyttömyys, joka VJL 3 §:ssä määritellään velallisen olemiseksi muuten kuin tilapäisesti kykenemätön maksamaan velkojaan niiden erääntyessä. Jos maksukyvyttömyys on ainoastaan tilapäistä, velkajärjestelyä ei myönnetä. Lisäksi vaaditaan, että maksukyvyttömyys johtuu niin sanotusta sosiaalisesta suoritusesteestä tai ettei se muutoin ole velallisen omaa syytä, tai että velkajärjestelyn myöntämiselle on muuten painavat perusteet. Velkajärjestelyn esteistä on säännelty lain 10 §:ssä (esteistä tarkemmin ks. aiempi artikkeli (http://opuslex.fi/artikkelit/perhe-ja-perinto/velkajarjestelyn-esteet/)), mutta poikkeuksellisesti järjestely voidaan myöntää myös esteestä huolimatta, mikäli siihen on tuomioistuimen kokonaisarvion mukaan painavia syitä.
Velkajärjestelyssä velalliselle määrätään maksuohjelma, jota noudattaakseen hänen tulee lähtökohtaisesti käyttää velkojen maksuun kaikki perusturvan ja välttämättömien elinkustannusten ulkopuolinen omaisuutensa. Maksuohjelman avulla alennetaan maksamatta olevan velan määrää eli velkaa leikataan. Ehdotuksen maksuohjelmaksi tekee joko velallinen itse, yleensä tosin velka- tai talousneuvojan apua hyödyntäen, tai erityinen selvittäjä. Vahvistettu maksuohjelma korvaa alkuperäisen velan ehdot, eikä velkojalla enää ole määrättyä suurempaa maksunsaantioikeutta, jollei velallisen maksukyky lisäänny yli kynnysrajan, jolloin tämän tulee suorittaa VJL 35 a §:ssä määrättyjä lisäsuorituksia.
Velkajärjestelyn yhteydessä velalliselle määräytyy maksuvara, joka käsittää tulot, joista on vähennetty välttämättömät elinkustannukset, asumiskustannukset sekä elatusvelvollisuudesta aiheutuvat menot. Ylijäävä osuus tulee käyttää kokonaisuudessaan velkojen maksamiseen. Mikäli velallisella ei kuitenkaan lainkaan ole maksuvaraa, voidaan maksuvelvollisuus poistaa jopa kokonaan (ns. nollaohjelma).
Maksuohjelman pituus on tavallisesti kolme vuotta, mutta absoluuttista alarajaa sille ei ole. Nollaohjelmassa aika on aina viisi vuotta. Normaalikestoista maksuohjelmaa voidaan velkojana olevan yksityishenkilön hyväksi jatkaa enintään kaksi vuotta, mikäli se katsotaan kohtuulliseksi. Maksuohjelmaa voidaan myös muuttaa velallisen olosuhteissa tapahtuvien olennaisten ja pysyvien muutosten perusteella.
Velkajärjestely voi päättyä paitsi sen keston päättyessä, myös raukeamalla, mikäli velallinen olennaisesti laiminlyö ohjelman noudattamista ilman hyväksyttävää syytä, tai jos jälkikäteen ilmenee, että velkajärjestelylle on ollut este, taikka jos velallinen on velkaantunut lisää muulla tavalla kuin välttämättömään toimentuloon liittyen. Velkojalla on lisäksi mahdollisuus vaatia maksuohjelman täytäntöönpanoa ulosottoteitse.
Edunvalvontavaltuutus ei ole pelkästään varautumista vanhuuteen. Kuvitellaan vaikkapa tilanne, jossa alkutalven pimeässä ajat autolla liukasta tietä kotiin töistä ja yhtäkkiä hirvi osuu tiellesi. Siinä hetkessä varmastikin miettii, kuinkahan tässä käy ja toivottavasti nyt ei satu pahasti. Harmillisessa tilanteessa hirvikolari voi kuitenkin viedä sairaalaan pidemmäksikin aikaa eikä enää olekaan kykenevä hoitamaan omia asioitaan kuten ennen. Tämmöiseen tilanteeseen varautuminen edellyttää jo nyt pohtimaan edunvalvontavaltuutuksen laatimista kuntoon sekä vanhuuden varalle että ns. pahan päivän varalle.
Lue artikkeliKuka saa omaisuutesi kuoleman jälkeen? Suomessa perintökaari säätelee perimisjärjestyksen. Perinnönsaajat on jaettu kolmeen perillisryhmään eli parenteeliin. Testamentilla perinnönjättäjä voi myös itse vaikuttaa siihen, miten hänen omaisuutensa jaetaan kuoleman jälkeen. Testamentilla ei voi kuitenkaan poistaa rintaperillisten oikeutta ns. lakiosaan.
Lue artikkeliAvoliitto ei purkautuessaan synnytä samanlaisia varallisuusoikeudellisia vaikutuksia kuin avioliitto. Lähtökohtana on, että avoliiton molemmat osapuolet pitävät oman omaisuutensa. Avoliiton päättyessä ei suoriteta ositusta, eikä kumpikaan osapuoli maksa tasinkoa toiselle. Poikkeuksena tästä on hyvitys yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta.
Lue artikkeli
Oikeudellisten asioiden neuvontapuhelin (3,10 € + ppm/min)
OpusLexin lakimiehet palvelevat sivua myös puhelimitse! Puhelinneuvontaa numerossa 0600 199 33 (3,1 € + ppm/min). Sinua lähinnä vapaana oleva OpusLexin lakimies vastaa puheluusi arkipäivisin kello 8:00-16:00 välisenä aikana, aattopäivinä klo 8:00-14:00.