Testamentin moitteella tarkoitetaan perillisen tai, mikäli lakimääräistä perillistä ei ole, Valtiokonttorin testamentin saajaa vastaan ajamaa kannetta testamentin julistamisesta pätemättömäksi. Moiteperusteet on yksilöity perintökaaressa (PK, 40/1965) tyhjentävästi ja ne liittyvät joko väitteeseen testamentin syntymisen edellytyksissä olevasta puutteesta tai testamentissa olevasta muotovirheestä. Jos testamentti ei täytä sille PK 10:1 §:ssä asetettuja muotovaatimuksia läsnä olleista kahdesta todistajasta ja allekirjoituksesta, on testamentissa muotovirhe, jonka perusteella moitekanne voidaan nostaa. Lisäksi testamentintekokelpoisuuden puuttuminen joko alaikäisyyden tai mielisairauden tai muun sieluntoiminnan häiriön seurauksena taikka virhe tahdonmuodostuksessa ovat perusteita moitekanteen nostamiselle. Virheellä tahdonmuodostuksessa viitataan mm. testamentin tekijän pakottamiseen, petolliseen viettelyyn ja erehtymiseen.
Moitekanne on PK 14:5 §:n mukaan nostettava kuuden kuukauden määräajan kuluessa testamentin tiedoksisaannista. Kanne nostetaan vainajan viimeisen kotipaikan tuomioistuimessa (forum hereditatis). Kanneoikeutta ei kuitenkaan ole, mikäli perillinen on hyväksynyt testamentin tai muulla todistettavalla tavalla luopunut moiteoikeudestaan. Jos testamentissa on tehty jokin perillisistä perinnöttömäksi, tätä koskeva kanne ei ole testamentin moitekanne, vaan vahvistuskanne, jossa perillinen riitauttaa perinnöttömäksi tekemisen perusteen. Tällainen kanne ei ole sidottu kuuden kuukauden määräaikaan.
Testamentin moitteessa on kyse testamentin pätevyyden tutkimisesta perillisen ja testamentin saajan välisessä suhteessa. Moiteoikeus on kuolinpesän osakkaiden yksinoikeus ja kullakin perillisellä on itsenäinen, muista perillisistä riippumaton kannevalta. Tämä johtaa siihen, että mikäli testamentti julistetaan pätemättömäksi siltä osin, kuin se loukkaa moitekanteen nostajan oikeutta, pätemättömyys tulee ainoastaan hänen hyväkseen eli testamentti säilyttää pätevyytensä muilta osin ja tulee moittimatta jättäneisiin perillisiin nähden lainvoimaiseksi. Yksinoikeus merkitsee lisäksi sitä, että PK 14:6 §:n mukaan perillisen oikeus moittia hänen oikeuttaan loukkaavaa testamenttia ei siirry hänen velkojilleen – ylivelkainenkin perillinen voi siis seurauksitta olla moittimatta testamenttia. Jos hän kuitenkin nostaa moitekanteen ja voittaa asian, on jäämistöstä hänelle tuleva omaisuus käytettävissä hänen velkojensa maksuun. Moiteoikeutta ei liioin ole pesänselvittäjällä tai testamentin toimeenpanijalla; oikeus siirtyy vain sijaantuloperillisille, sillä edellytyksellä, ettei perillinen ennen kuolemaansa ole ehtinyt hyväksyä testamenttia tai silloin, kun perillinen perintökaaressa säädetyin tavoin luopuu oikeudestaan perintöön.
Testamentin moite on siis erillinen kannetyyppi, joka eroaa muista testamenttikanteista ennen kaikkea sen henkilöpiiriin ja määräaikaan liittyvien vaatimusten osalta. Muita kannekategorioita ovat tulkintakanne, tehottomuuskanne, kanne testamentin peruuttamisen johdosta sekä testamentin saajien väliset kanteet.
Edunvalvontavaltuutus ei ole pelkästään varautumista vanhuuteen. Kuvitellaan vaikkapa tilanne, jossa alkutalven pimeässä ajat autolla liukasta tietä kotiin töistä ja yhtäkkiä hirvi osuu tiellesi. Siinä hetkessä varmastikin miettii, kuinkahan tässä käy ja toivottavasti nyt ei satu pahasti. Harmillisessa tilanteessa hirvikolari voi kuitenkin viedä sairaalaan pidemmäksikin aikaa eikä enää olekaan kykenevä hoitamaan omia asioitaan kuten ennen. Tämmöiseen tilanteeseen varautuminen edellyttää jo nyt pohtimaan edunvalvontavaltuutuksen laatimista kuntoon sekä vanhuuden varalle että ns. pahan päivän varalle.
Lue artikkeliKuka saa omaisuutesi kuoleman jälkeen? Suomessa perintökaari säätelee perimisjärjestyksen. Perinnönsaajat on jaettu kolmeen perillisryhmään eli parenteeliin. Testamentilla perinnönjättäjä voi myös itse vaikuttaa siihen, miten hänen omaisuutensa jaetaan kuoleman jälkeen. Testamentilla ei voi kuitenkaan poistaa rintaperillisten oikeutta ns. lakiosaan.
Lue artikkeliAvoliitto ei purkautuessaan synnytä samanlaisia varallisuusoikeudellisia vaikutuksia kuin avioliitto. Lähtökohtana on, että avoliiton molemmat osapuolet pitävät oman omaisuutensa. Avoliiton päättyessä ei suoriteta ositusta, eikä kumpikaan osapuoli maksa tasinkoa toiselle. Poikkeuksena tästä on hyvitys yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta.
Lue artikkeli
Oikeudellisten asioiden neuvontapuhelin (3,10 € + ppm/min)
OpusLexin lakimiehet palvelevat sivua myös puhelimitse! Puhelinneuvontaa numerossa 0600 199 33 (3,1 € + ppm/min). Sinua lähinnä vapaana oleva OpusLexin lakimies vastaa puheluusi arkipäivisin kello 8:00-16:00 välisenä aikana, aattopäivinä klo 8:00-14:00.