Perhe ja perintö

Julkaistu: 10.01.2012

Asianajaja Tuula Suhonen, Mikkeli, As:tsto Suhonen Oy tuula@suhonen.info

Selvitys on annettava niin, että potilas varmasti ymmärtää sen sisällön, välttäen kapulakieltä ja potilaalle tuntematonta termistöä. Mahdollisuuksien mukaan tulee käyttää tulkkia, jos terveydenhuollon ammattihenkilö ei puhu potilaan kieltä tai potilas ei aisti- tai puhevian vuoksi voi tulla muuten ymmärretyksi. Selvitystä ei kuitenkaan tule antaa vastoin potilaan tahtoa tai silloin, kun on ilmeistä, että selvityksen antamisesta aiheutuisi vakavaa vaaraa potilaan hengelle tai terveydelle. Samoista syistä voidaan rajoittaa potilaan oikeutta tarkistaa häntä itseään koskevat potilasasiakirjoissa olevat tiedot. Pelkkä epäilys selvityksen haitallisuudesta potilaan terveydelle ei riitä rajoittamaan potilaan tiedonsaantioikeutta.

Lapsen kuulemisvelvollisuus ei ole sidottu ikärajaan, vaan lasta on kuultava silloin, kun se on mahdollista hänen kehitystasonsa huomioon ottaen. Jo 12-vuotiasta lasta pidetään siinä määrin kypsänä, että hänen tahdonilmaisunsa häntä koskevassa hoidossa on otettava vakavasti. Yleensä lapsen kehitystason arviointi jää terveydenhuollon ammattihenkilön arvioitavaksi. Jos alaikäinen ikänsä ja kehitystasonsa perusteella kykenee päättämään hoidostaan, häntä on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos alaikäinen arvioidaan kykeneväksi määräämään omasta hoidostaan, hänellä on myös oikeus kieltää terveydentilaansa ja hoitoaan koskevien tietojen luovuttaminen huoltajilleen tai lailliselle edustajalleen.

Ellei alaikäinen pysty itse määräämään hoidostaan, häntä tulee hoitaa yhteisymmärryksessä hänen huoltajansa tai laillisen edustajan kanssa. Tällaisessa tapauksessa potilaan tiedonsaantioikeus siirtyy hänen edustajalleen. Alaikäisen potilaan huoltajalla tai edustajalla ei ole oikeutta kieltää lapsen henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran torjumiseksi annettavaa hoitoa. Näin alaikäinen voi saada hoitoa, josta hänen vanhempansa esim. kulttuuristen tai uskonnollisten syiden vuoksi itse kieltäytyvät, esim. KHO:n ratkaisu (530/2000).

Tapauksessa Jehovan todistajien imusolmukesyöpää sairastava lapsi, jonka hoito vaati verituotteiden antamista, oli otettu huostaan ja sijoitettu sairaalaan. Vanhemmat valittivat asiasta lääninoikeuteen ja lausuivat muun muassa, että potilaan oikeuksista ja asemasta annetun lain 9 §:n 4 momentti valtuuttaa lääkärin hoitotoimenpiteisiin ilman huostaanottoakin. Vanhemmat halusivat lastaan hoidettavan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla ilman verituotteita. Lääninoikeus hylkäsi vanhempien valituksen ja vahvisti huostaanoton.

Vastaavalla tavalla toimitaan myös tilanteissa, joissa täysi-ikäinen potilas ei mielenterveydenhäiriön, kehitysvammaisuuden tai muun syyn kuten dementian tai tajuttomuuden vuoksi pysty päättämään hoidostaan. Selvitettäessä näissä tapauksissa potilaan tahtoa on kuultava potilaan laillista edustajaa, lähiomaista tai muuta läheistä ennen tärkeän hoitopäätöksen tekemistä. Pääsääntönä hoidossa on kuitenkin potilaan henkilökohtainen etu, jonka mukaisesti hoito suoritetaan silloinkin, kun potilaan omaa tahtoa ei saada selvitettyä.

Tutkimus- ja hoitotoimenpiteisiin tulee saada potilaan suostumus. Potilaan hakeutuminen poliklinikalle voidaan arvioida suostumukseksi vähäisiin toimenpiteisiin. Potilaan suostumus hoitoon on oltava sitä selvempi, mitä enemmän hoito vaikuttaa hänen itsemääräämisoikeuteensa. Suostumus on hankittava varsinkin silloin, kun hoitoon liittyy vaaratekijöitä tai jos valittavana on erilaisia hoitomuotoja, esim. fysioterapia, lääkehoito tai leikkaus.

Poikkeuksen muodostavat tajuttomat potilaat, joiden kohdalla tulee noudattaa heidän tahtoaan, mikäli se on tiedossa, esim. elvytyskielto. Em. tilanteissa, potilaan tahdon selvittämiseksi on kuultava hänen edustajaansa tai hänelle läheistä henkilöä, jolla on oikeus saada tarpeelliset tiedot potilaan terveydentilasta. Jos potilaan tahtoa ei saada selvitettyä, terveydenhuoltohenkilöstö arvioi vallitsevan hoitolinjan mukaisesti potilaan edun mukaisen hoidon tilanteen mukaan. Samoin menetellään tilanteissa, joissa hoitoa ei voida lykätä, aiheuttamatta potilaan kuolemaa tai vahinkoa tämän terveydelle.

Suostumuksenannon muodolla ei ole lain mukaan varsinaista merkitystä. Suostumus voidaan antaa helpoiten suullisesti. Poikkeuksena on erikseen säännellyt toimenpiteet, jotka vaativat kirjallisen hakemuksen tai suostumuksen. Tällaisia toimenpiteitä ovat mm. raskaudenkeskeytys, kastrointi, sterilointi sekä elimien ja kudosten irrottaminen lääketieteellisiin tarkoituksiin sekä osallistuminen lääketieteelliseen tutkimukseen tai opetuspotilaana terveydenhuoltohenkilöstön koulutukseen. Kirjallisen hakemuksen tai suostumuksen käytöllä varmistetaan se, ettei jälkeenpäin pääse syntymään epäilystä potilaan tahdosta. Potilasta ei saa pakottaa antamaan suostumusta toimenpiteeseen, vaan suostumuksen tulee olla vapaaehtoisesti annettu ollakseen pätevä.

Potilaalla, jolla on oikeus määrätä hoidostaan, on oikeus kieltäytyä hoidosta, hoitovaihtoehdon valinnan perusteeksi annettujen tietojen antamisen jälkeen. Kieltäytymisen syy on aina tarpeellista selvittää. Näin voidaan välttyä mm. tilanteilta, joissa potilas pelkää toimenpidettä tai potilaalla on perusteettomia ennakkoluuloja hoidon vaikutuksista. Tieto on turvallisuuden tunnetta lisäävä tekijä ja olennainen osa hoitosuhdetta. Potilasta ei kuitenkaan saa painostaa hoidon kannalle, josta hän on kieltäytynyt, vaikka hoidosta kieltäytyminen aiheuttaisi hänelle vakavaa terveydellistä haittaa tai kuolemanvaaran. Potilaalla on myös oikeus muuttaa mieltään. Hän voi kieltäytyä hänelle suunnitellusta, myös jo aloitetusta hoidosta tai toimenpiteestä missä vaiheessa tahansa tai suostua hoitoon aikansa asiaa harkittuaan, vaikka olisikin siitä alun perin kieltäytynyt. Opetuspotilaalla on oikeus kieltäytyä tehtävästään kesken opetustapahtuman, vaikka hän onkin antanut siihen suostumuksensa etukäteen.

Jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava, yhteisymmärryksessä hänen kanssaan, muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla. Potilaan kieltäytyminen hoidosta ei siis merkitse hoitosuhteen katkeamista, vaan häntä pyritään hoitamaan hänen haluamallaan, lääketieteellisesti mielekkäällä tavalla. Tahdosta riippumattomina toimenpiteinä voidaan kuitenkin yksilön oman edun ja yhteiskunnallisten intressien suojaamiseksi ohittaa potilaan itsemääräämisoikeus tartuntatauti- ja mielenterveyslain niin vaatiessa.

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista edellyttää, että potilasta on hoidettava kaikissa terveyspalveluita tarjoavissa yksiköissä yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Hoidosta ja hoitotoimenpiteistä on aina keskusteltava potilaan kanssa, jolloin potilaalla on mahdollisuus esittää oma mielipiteensä asiasta ja suostumuksensa hoitoon. Tässä yhteydessä potilaalle on annettava selvitys hänen terveydentilastaan, hoitovaihtoehdoista sekä eri hoitovaihtoehtojen merkityksestä ja vaikutuksista. Näin potilaalle annetaan mahdollisuus vaikuttaa omaan hoitoonsa.

Lue myös artikkelikirjastomme artikkelit: “Potilaan ja potilasasiakirjojen tietosuoja”, “Potilaan oikeus potilasasiakirjojen tarkistamiseen” ja “Potilaan oikeus päästä hoitoon ja hoitotakuu”