Perhe ja perintö

Pesänjako

Julkaistu: 23.01.2012

Asianajaja Hannu Lukkarila, Rovaniemi, As:tsto Lukkarila & Ahola Oy, hannu.lukkarila@lukkarila-ahola.fi

Jos aviopuolisoista ensiksi kuolleella ei ole rintaperillisiä, menee jäämistö eloonjääneelle puolisolle. Tämä ensiksi kuolleen puolison jäämistö ja lesken omistama omaisuus muodostavat yhdessä omaisuusmassan, jota Suomen perintöjärjestelmässä kutsutaan nimellä pesä. Sinänsä pesä on käsitteenä satoja vuosia vanha oikeudellinen käsite, jolla on kuvattu saman hallinnon alla olevaa omaisuusmassaa.

Nyt käsiteltävässä mielessä voidaan puhua pesästä lesken eläessä ja pesästä lesken kuoltua. Kummassakin pesässä voidaan toimittaa pesänjako, jossa ensiksi kuolleen toissijaiset perilliset ja leski taikka hänen perillisensä saavat kukin osansa eli pesäosuutensa.

Toissijaisilla perillisillä tarkoitetaan perintökaaren 3 luvussa vain ja ainoastaan isää ja äitiä, veljeä ja sisarta taikka veli- ja sisarpuolta taikka näiden jälkeläisiä. Toisaalta perittävä voi testamentillaan määrittää toissijaiseksi perilliseksi kenet tahansa, ja yleisesti ensiksi kuolleen rintaperilliset ovatkin tällaisen testamentin vuoksi oikeutettuja saamaan varsinaisen perintönsä vasta lesken kuoleman jälkeen, minkä johdosta he ovat ensiksi kuolleen puolison toissijaisia perillisiä.

Jos ensiksi kuolleella puolisolla ei ole yllä lueteltuja toissijaisiakaan perillisiä, leski saa perimänsä omaisuuden haltuunsa rajoittamattomin omistusoikeuksin. Silloin, kun toissijaisia perillisiä on, saa leski ensiksi kuolleen omaisuuden haltuunsa suoraan lain nojalla ns. rajoitetuin omistusoikeuksin. Tämä tarkoittaa sitä, että hän voi elinaikanaan haluamallaan tavalla määrätä koko perimästään omaisuudesta ja luonnollisesti myös omasta omaisuudestaan. Hän ei kuitenkaan voi määrätä toissijaiselle perilliselle aikanaan menevästä omaisuudesta testamentilla, eikä hän voi myöskään lahjoittaa tällaista omaisuutta. Perimällä puolisonsa leski joutuu näin ollen eräiltä osin epävarmaan tilanteeseen. Tästä tilanteesta voidaan päästä ulos pesänjaon kautta. Tässä kohdin on syytä korostaa sitä, että vaikka leski ei voi pätevästi tehdä testamenttia toissijaiselle perilliselle menevästä omaisuudesta, saattaa lesken olla järkevää ennakoida oman poismenonsa jälkeinen tilanne. Saattaahan olla, että ensiksi kuolleella ei enää lesken kuollessa olekaan elossa olevia toissijaisia perillisiä. Tuolloin ensiksi kuolleen omaisuus menisi ilman testamenttia valtiolle. Tässä tilanteessa käytettävissä olevista keinoista on syytä keskustella asianajajan kanssa.

Pesänjako voidaan toimittaa lesken eläessä vain hänen aloitteestaan, ellei perittävän testamentista muuta johdu. Lesken kuoleman jälkeen pesänjakoa voivat vaatia sekä toissijaiset perilliset että lesken perilliset.

Pesänjakoa lesken eläessä saattaa edellyttää lesken etu esimerkiksi silloin, kun hän haluaa solmia uuden avioliiton tai jos hän harjoittaa liiketoimintaa. Molemmissa tilanteissa on syytä harkita pesänjakoa. Pesänjaossa määritetään lesken ja toissijaisten perillisten saama omaisuus lopullisesti. Tällöin leski voi määrätä pesänjaossa saamastaan omaisuudesta vapaasti ja myös tuon omaisuuden arvon nousu koituu vain hänen perillistensä hyväksi. Tässä lesken eläessä toimitettavassa pesänjaossa määritetään ensiksi kuolleen puolison perillisten jako-osuus ja erotetaan se pesästä. Loppuosa pesästä kuuluu leskelle.

Lesken oikeudesta olla maksamatta tasinkoa ensiksi kuolleen perilliselle (tasinkoprivilegi eli tasinkoetuoikeus) on eri artikkeli tässä kirjastossa. Myös tasingosta löytyy tietoa ainakin artikkelista Ositus.

Kun ylempänä mainittiin varakkaamman puolison oikeussuojakeinoista toissijaisia perillisiä vastaan, on syytä huomauttaa, että varakkaamman ensiksi kuolleen puolison omaisuutta puolisoiden eläessä toimitettavassa osituksessa suojaava avioehto ei vaikuta mitenkään puolison perintöoikeuteen. Leski siis perii sellaisenkin omaisuuden, johon hänellä ei ole avio-oikeutta. Avio-oikeuden poissuljennan merkitys huomioidaan vasta pesänjaossa.

Normaalin, kummankin perittävän kuoleman jälkeen toimitettavan pesänjaon pääperiaatteena on suoraan lain nojalla se, että ensiksi kuolleen toissijaiset perilliset saavat puolet pesästä, jos puolisoilla on ollut avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Jaettava pesä on nyt se omaisuusmassa, joka on jakohetkellä jäljellä yhteisestä, pesän muodostavasta omaisuudesta. Ennen jakoa tähän reaaliseen pesään lisätään puolisoiden mahdollisesti antama ennakkoperintö tai lesken antama lahja. Tällä tavoin saatu laskennallinen pesä jaetaan äsken mainitun kaavan mukaan tasan ensiksi kuolleen puolison toissijaisten perillisten ja lesken perillisten kesken. Tästä tasajaosta eli puolittamisperiaatteesta on olemassa poikkeuksia, jotka johtuvat avio-oikeuden puuttumisesta tai sitten osituksessakin huomioitavista vastikesäännöistä tai puolison ylivelkaisuudesta. Myös muun kuin lesken hyväksi tehty testamentti vaikuttaa puolittamisperiaatteeseen.

Löydätkö vastauksen kysymykseesi artikkeleistamme?

Artikkelit

Hyvitys yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta.

Avoliitto ei purkautuessaan synnytä samanlaisia varallisuusoikeudellisia vaikutuksia kuin avioliitto. Lähtökohtana on, että avoliiton molemmat osapuolet pitävät oman omaisuutensa. Avoliiton päättyessä ei suoriteta ositusta, eikä kumpikaan osapuoli maksa tasinkoa toiselle. Poikkeuksena tästä on hyvitys yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta.

Lue artikkeli

Artikkelit

Kenellä on oikeus toimia pesänjakajana?

Oikeus määrää hakemuksesta sopivan henkilön pesänjakajaksi. Jos pesän laatuun tai laajuuteen katsoen taikka muusta erityisestä syystä on tarpeen, voidaan määrätä useita pesänjakajia.

Lue artikkeli

Artikkelit

Kuka voi nostaa kanteen isyyden kumoamiseksi ja milloin?

Jo vahvistetun isyyden voi kumota Digi- ja väestötietoviraston päätöksellä tai nostamalla ns. isyyden kumoamiskanteen. Digi- ja väestötietoviraston päätös edellyttää, että kolmas henkilö tunnustaa isyyden tai, että aviopari pyytää lastenvalvojaa selvittämään lapsen isyyden lapsen olleessa alle puolivuotias. Päätös myös edellyttää suostumusta aviomieheltä, äidiltä sekä joissain tilanteessa myös lapselta.

Lue artikkeli

Puhelinpalvelu

0600 199 33

Oikeudellisten asioiden neuvontapuhelin (1 € + ppm/min)

OpusLexin lakimiehet palvelevat sivua myös puhelimitse! Puhelinneuvontaa numerossa 0600 199 33 (1 € + ppm/min). Sinua lähinnä vapaana oleva OpusLexin lakimies vastaa puheluusi arkipäivisin kello 8:00-16:00 välisenä aikana, aattopäivinä klo 8:00-14:00.