Perhe ja perintö

Perinnön meneminen valtiolle

Julkaistu: 23.01.2012

Asianajaja Jorma Töyri, Lappeenranta, As:tsto Jorma Töyri Oy jorma.toyri@aatsto.inet.fi

Henkilön kuoleman jälkeen hänen omaisuutensa kohtalo ratkeaa perintökaaren säännösten mukaan. Perimysjärjestys on tarkoin määritelty, ja perimmäisenä tarkoituksena on pitää omaisuus läheisten tai lähisukulaisten piirissä.

Aivan kaikki sukulaiset eivät tähän lähipiiriin kuulu. Niinpä perintökaaressa on määrätty, etteivät serkut enää peri. Jos henkilöllä ei ole olemassa serkkuja läheisempiä sukulaisia, menee perintö valtiolle. Ahvenanmaan maakuntaa koskee tässä suhteessa omat säännökset. Niiden mukaan perintö menee maakunnalle tietyin edellytyksin.

Valtio ja Ahvenanmaa ovat erityisasemassa siinä mielessä, ettei niihin sovelleta läheskään kaikkia perillisiin kohdistuvia perintökaaren säännöksiä. Valtio ja maakunta eivät esim. voi joutua velkavastuuseen perittävän velasta, ne eivät ole kuolinpesän osakkaita jne.

Valtio saa perinnön yleisimmin naimattomilta ja iäkkäiltä henkilöiltä. Heiltä ei jää lapsia tai puolisoa, ja muut lähisukulaiset ovat jo kuolleet ennen heitä. Omaisuutta voi tulla valtiolle myös perintösaantojen vanhentumisen vuoksi. Jos perillinen ei ota perintöään vastaan kymmenen vuoden kuluessa perittävän kuolemasta, menee perintö valtiolle. Näin käy yleensä vain silloin, kun perittävä on ollut pitkäaikaispotilaana laitoksessa ja aivan lähiomaisia ei ole tai he eivät ole yhteydessä perittävään.

Aina valtio ei kuitenkaan pidä saamaansa omaisuutta itsellään. Perintönä tullut omaisuus voidaankin luovuttaa tietyin perustein edelleen perittävän läheiselle henkilölle, yhteisölle tai kunnalle. Säännös mahdollista omaisuuden siirtämisen esim. perittävän avopuolisolle, joka on yleensä erittäin läheinen henkilö perittävälle. Säännös on merkittävä ainakin periaatteellisella tasolla, sillä avopuolisoilla ei ole perintö oikeutta. Pitkäaikainen elämän kumppani ei siis välttämättä saa mitään ilman valtion edelleen luovutusta (sanomattakin on selvää, että avopuolisoiden kannattaa suosia testamentin tekemistä, mikäli haluavat varmistaa toistensa taloudellista asemaa).

Yleisimmin valtio jakaa saamiaan perintöjä perittävän viimeisen asuinkunnan kanssa. Valtio sisällyttää usein luovutuksiin ehdon, jonka mukaan kunnan on käytettävä saamansa omaisuus esim. vanhustenhuollon hyväksi.

Edelleen luovuttaminen tapahtuu hakemuksen perusteella. Hakemus on vapaamuotoinen ja se osoitetaan valtionkonttorille. Hakemuksen on kuitenkin oltava perillä vuoden kuluessa perittävän kuolemasta. Myöhästynyt hakemus voidaan ottaa huomioon vain, jos päätöstä omaisuuden kohtalosta ei ole jo valtion toimesta tehty. Hakemuksen perusteluihin on syytä kiinnittää huomiota, sillä edelleenluovutukseen liittyy monia tulkinnanvaraisia ohjeita ja määräyksiä. Hyvin valmisteltu hakemus takaa parhaat mahdollisuudet sen hyväksymiselle, ja omaisuuden edelleen siirtymiselle.

Löydätkö vastauksen kysymykseesi artikkeleistamme?

Artikkelit

Hyvitys yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta.

Avoliitto ei purkautuessaan synnytä samanlaisia varallisuusoikeudellisia vaikutuksia kuin avioliitto. Lähtökohtana on, että avoliiton molemmat osapuolet pitävät oman omaisuutensa. Avoliiton päättyessä ei suoriteta ositusta, eikä kumpikaan osapuoli maksa tasinkoa toiselle. Poikkeuksena tästä on hyvitys yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta.

Lue artikkeli

Artikkelit

Kenellä on oikeus toimia pesänjakajana?

Oikeus määrää hakemuksesta sopivan henkilön pesänjakajaksi. Jos pesän laatuun tai laajuuteen katsoen taikka muusta erityisestä syystä on tarpeen, voidaan määrätä useita pesänjakajia.

Lue artikkeli

Artikkelit

Kuka voi nostaa kanteen isyyden kumoamiseksi ja milloin?

Jo vahvistetun isyyden voi kumota Digi- ja väestötietoviraston päätöksellä tai nostamalla ns. isyyden kumoamiskanteen. Digi- ja väestötietoviraston päätös edellyttää, että kolmas henkilö tunnustaa isyyden tai, että aviopari pyytää lastenvalvojaa selvittämään lapsen isyyden lapsen olleessa alle puolivuotias. Päätös myös edellyttää suostumusta aviomieheltä, äidiltä sekä joissain tilanteessa myös lapselta.

Lue artikkeli

Puhelinpalvelu

0600 199 33

Oikeudellisten asioiden neuvontapuhelin (1 € + ppm/min)

OpusLexin lakimiehet palvelevat sivua myös puhelimitse! Puhelinneuvontaa numerossa 0600 199 33 (1 € + ppm/min). Sinua lähinnä vapaana oleva OpusLexin lakimies vastaa puheluusi arkipäivisin kello 8:00-16:00 välisenä aikana, aattopäivinä klo 8:00-14:00.