Perhe ja perintö

Osituksen sovittelu

Julkaistu: 23.01.2012

Yleinen käsitys on, että avioeron tapahtuessa puolisoitten omaisuus jaetaan tasan, ellei avioehtosopimuksella ole avio-oikeutta suljettu pois tai sitä rajoitettu. Onko käsitys oikea? Toki se on pääsääntö, mutta ei sääntöä ilman poikkeusta. Lainsäätäjä on luonut mekanismin, millä vältetään kohtuuttomien tilanteitten syntyminen

Ajatellaanpa vaikka rutiköyhän miehen ja upporikkaan naisen (tai päinvastoin) avioliittoa, joka jo muutamien myrskyisten kuukausien jälkeen osoittautuu erehdykseksi. Kenenkään oikeustaju ei hyväksyisi tilannetta, jossa omaisuus pitäisi jakaa tasan.

Milloin sovitellaan?

Avioliittolaki säätää pääsäännöstä poikkeamisen tilanteisiin, joissa omaisuuden puolittaminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että puoliso saisi perusteetonta etua. Sellaisiksi kriteereiksi, joitten pohjalta asiaa arvioidaan, laki säätää erityisesti avioliiton kestoajan, puolisoitten toiminnan yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoitten taloutta koskevat seikat. Kannattaa kuitenkin muistaa, että puolittamissäännöstä poikkeaminen on todella poikkeus pääsäännöstä, joten aivan köykäisillä perusteilla siihen ei mennä.

Miten sovitellaan?

Miten ositusta sitten sovitellaan? Keinovalikoimasta laki säätää, että puolison oikeus saada avio-oikeuden nojalla tasinkona toisen omaisuutta poistetaan, taikka sitä rajoitetaan, vaikkei avioehtosopimusta olisikaan. Samoin voidaan poistaa tai rajoittaa avio-oikeuden olemassaoloa sellaisen omaisuuden osalta, jonka puoliso on saanut erillään asumisen aikana tai joka puolisolla oli jo avioon mentäessä tai jonka hän on saanut perintönä, lahjana tai testamentilla. Toisaalta voidaan avio-oikeuden alaiseksi katsoa sellainen omaisuus, johon avioehtosopimuksen perusteella ei olisi avio-oikeutta. Keinovalikoima on siis laaja.

Miten erimielisyys ratkaistaan?

Kuka sitten ratkaisee, miten varat tulisi osituksessa jakaa? Suositeltavin tapa tietysti on, että asianosaiset kiihkottomasti keskenään neuvotellen pyrkisivät sopimaan asiasta. Kyllä yleensä “terve järki” sanoo, mikä on oikein ja kohtuullista. Valitettavasti aina ei kuitenkaan sopua synny. Silloin jommankumman puolison pyynnöstä käräjäoikeus määrää ns. pesänjakajan (yleisimmin joku paikkakunnan asianajajista) toimittamaan osituksen. Mikäli asianosainen vaatii sovittelua, pesänjakaja harkitsee, miten lakia on tuohon yksittäistapaukseen nähden sovellettava. Pesänjakajan ratkaisuun tyytymätön voi sitten saattaa asian oikeuslaitoksen ratkaistavaksi.

Milloin tuntuu siltä, että puolittamisperiaatteesta poikkeaminen osituksessa saattaisi tulla kysymykseen, kannattaa neuvotella asianajajan kanssa. Kokenut asianajaja kyllä pystyy “haistamaan”, onko vaatimukselle asialliset perusteet ja kannattaako siis sovitteluvaatimus esittää.

Löydätkö vastauksen kysymykseesi artikkeleistamme?

Artikkelit

Hyvitys yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta.

Avoliitto ei purkautuessaan synnytä samanlaisia varallisuusoikeudellisia vaikutuksia kuin avioliitto. Lähtökohtana on, että avoliiton molemmat osapuolet pitävät oman omaisuutensa. Avoliiton päättyessä ei suoriteta ositusta, eikä kumpikaan osapuoli maksa tasinkoa toiselle. Poikkeuksena tästä on hyvitys yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta.

Lue artikkeli

Artikkelit

Kenellä on oikeus toimia pesänjakajana?

Oikeus määrää hakemuksesta sopivan henkilön pesänjakajaksi. Jos pesän laatuun tai laajuuteen katsoen taikka muusta erityisestä syystä on tarpeen, voidaan määrätä useita pesänjakajia.

Lue artikkeli

Artikkelit

Kuka voi nostaa kanteen isyyden kumoamiseksi ja milloin?

Jo vahvistetun isyyden voi kumota Digi- ja väestötietoviraston päätöksellä tai nostamalla ns. isyyden kumoamiskanteen. Digi- ja väestötietoviraston päätös edellyttää, että kolmas henkilö tunnustaa isyyden tai, että aviopari pyytää lastenvalvojaa selvittämään lapsen isyyden lapsen olleessa alle puolivuotias. Päätös myös edellyttää suostumusta aviomieheltä, äidiltä sekä joissain tilanteessa myös lapselta.

Lue artikkeli

Puhelinpalvelu

0600 199 33

Oikeudellisten asioiden neuvontapuhelin (1 € + ppm/min)

OpusLexin lakimiehet palvelevat sivua myös puhelimitse! Puhelinneuvontaa numerossa 0600 199 33 (1 € + ppm/min). Sinua lähinnä vapaana oleva OpusLexin lakimies vastaa puheluusi arkipäivisin kello 8:00-16:00 välisenä aikana, aattopäivinä klo 8:00-14:00.