Yleinen käsitys on, että avioeron tapahtuessa puolisoitten omaisuus jaetaan tasan, ellei avioehtosopimuksella ole avio-oikeutta suljettu pois tai sitä rajoitettu. Onko käsitys oikea? Toki se on pääsääntö, mutta ei sääntöä ilman poikkeusta. Lainsäätäjä on luonut mekanismin, millä vältetään kohtuuttomien tilanteitten syntyminen
Ajatellaanpa vaikka rutiköyhän miehen ja upporikkaan naisen (tai päinvastoin) avioliittoa, joka jo muutamien myrskyisten kuukausien jälkeen osoittautuu erehdykseksi. Kenenkään oikeustaju ei hyväksyisi tilannetta, jossa omaisuus pitäisi jakaa tasan.
Avioliittolaki säätää pääsäännöstä poikkeamisen tilanteisiin, joissa omaisuuden puolittaminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että puoliso saisi perusteetonta etua. Sellaisiksi kriteereiksi, joitten pohjalta asiaa arvioidaan, laki säätää erityisesti avioliiton kestoajan, puolisoitten toiminnan yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoitten taloutta koskevat seikat. Kannattaa kuitenkin muistaa, että puolittamissäännöstä poikkeaminen on todella poikkeus pääsäännöstä, joten aivan köykäisillä perusteilla siihen ei mennä.
Miten ositusta sitten sovitellaan? Keinovalikoimasta laki säätää, että puolison oikeus saada avio-oikeuden nojalla tasinkona toisen omaisuutta poistetaan, taikka sitä rajoitetaan, vaikkei avioehtosopimusta olisikaan. Samoin voidaan poistaa tai rajoittaa avio-oikeuden olemassaoloa sellaisen omaisuuden osalta, jonka puoliso on saanut erillään asumisen aikana tai joka puolisolla oli jo avioon mentäessä tai jonka hän on saanut perintönä, lahjana tai testamentilla. Toisaalta voidaan avio-oikeuden alaiseksi katsoa sellainen omaisuus, johon avioehtosopimuksen perusteella ei olisi avio-oikeutta. Keinovalikoima on siis laaja.
Kuka sitten ratkaisee, miten varat tulisi osituksessa jakaa? Suositeltavin tapa tietysti on, että asianosaiset kiihkottomasti keskenään neuvotellen pyrkisivät sopimaan asiasta. Kyllä yleensä “terve järki” sanoo, mikä on oikein ja kohtuullista. Valitettavasti aina ei kuitenkaan sopua synny. Silloin jommankumman puolison pyynnöstä käräjäoikeus määrää ns. pesänjakajan (yleisimmin joku paikkakunnan asianajajista) toimittamaan osituksen. Mikäli asianosainen vaatii sovittelua, pesänjakaja harkitsee, miten lakia on tuohon yksittäistapaukseen nähden sovellettava. Pesänjakajan ratkaisuun tyytymätön voi sitten saattaa asian oikeuslaitoksen ratkaistavaksi.
Milloin tuntuu siltä, että puolittamisperiaatteesta poikkeaminen osituksessa saattaisi tulla kysymykseen, kannattaa neuvotella asianajajan kanssa. Kokenut asianajaja kyllä pystyy “haistamaan”, onko vaatimukselle asialliset perusteet ja kannattaako siis sovitteluvaatimus esittää.
Edunvalvontavaltuutus ei ole pelkästään varautumista vanhuuteen. Kuvitellaan vaikkapa tilanne, jossa alkutalven pimeässä ajat autolla liukasta tietä kotiin töistä ja yhtäkkiä hirvi osuu tiellesi. Siinä hetkessä varmastikin miettii, kuinkahan tässä käy ja toivottavasti nyt ei satu pahasti. Harmillisessa tilanteessa hirvikolari voi kuitenkin viedä sairaalaan pidemmäksikin aikaa eikä enää olekaan kykenevä hoitamaan omia asioitaan kuten ennen. Tämmöiseen tilanteeseen varautuminen edellyttää jo nyt pohtimaan edunvalvontavaltuutuksen laatimista kuntoon sekä vanhuuden varalle että ns. pahan päivän varalle.
Lue artikkeliKuka saa omaisuutesi kuoleman jälkeen? Suomessa perintökaari säätelee perimisjärjestyksen. Perinnönsaajat on jaettu kolmeen perillisryhmään eli parenteeliin. Testamentilla perinnönjättäjä voi myös itse vaikuttaa siihen, miten hänen omaisuutensa jaetaan kuoleman jälkeen. Testamentilla ei voi kuitenkaan poistaa rintaperillisten oikeutta ns. lakiosaan.
Lue artikkeliAvoliitto ei purkautuessaan synnytä samanlaisia varallisuusoikeudellisia vaikutuksia kuin avioliitto. Lähtökohtana on, että avoliiton molemmat osapuolet pitävät oman omaisuutensa. Avoliiton päättyessä ei suoriteta ositusta, eikä kumpikaan osapuoli maksa tasinkoa toiselle. Poikkeuksena tästä on hyvitys yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta.
Lue artikkeli
Oikeudellisten asioiden neuvontapuhelin (3,10 € + ppm/min)
OpusLexin lakimiehet palvelevat sivua myös puhelimitse! Puhelinneuvontaa numerossa 0600 199 33 (3,1 € + ppm/min). Sinua lähinnä vapaana oleva OpusLexin lakimies vastaa puheluusi arkipäivisin kello 8:00-16:00 välisenä aikana, aattopäivinä klo 8:00-14:00.