Perhe ja perintö

Miten perintöoikeus Suomessa on säännelty eli kuka saa perinnön?

Julkaistu: 23.01.2012

Asianajaja Jari Kääriäinen, As:tsto Jari Kääriäinen Oy, jari.kaariainen@asianajajat.net

Perintöön on oikeutettu vain henkilö, joka elää perittävän kuolinhetkellä tai lapsi, joka on sitä ennen siitetty, jos lapsi sittemmin syntyy elävänä.

Ulkomaalaisella on Suomessa yhtäläinen oikeus perinnön saamiseen kuin Suomen kansalaisella, ellei poikkeuksellisesti ole toisin määrätty. Poikkeukset yleensä saatavat liittyä sellaisiin ulkomaalaisiin henkilöihin, joiden omassa kotimaassa suomalaisen perintöoikeus olisi oman maamme perintöoikeutta huonompi tai rajoitetumpi.

Rintaperillisille pääluvun mukainen osuus

Ensisijainen perintöoikeus on rintaperillisillä, perittävän lapsilla, olivatpa nämä syntyneet avioliitossa tai avioliiton ulkopuolella. Rintaperilliseen rinnastetaan myös ottolapset. Kukin lapsista saa yhtä suuren osan perinnöstä, eli perintö jakaantuu heidän kesken pääluvun mukaan tasan, ellei olemassa ole testamenttia tai ellei joku ole saanut perinnönjaossa huomioitavaa ennakkoperintöä. Milloin lapsi on kuollut, tulevat lapsen jälkeläiset hänen sijaansa, ja joka haara saa yhtä suuren osan.

Isän ja äidin perintöoikeus

Jollei kuolleelta ole jäänyt lapsia, eikä hän kuollessaan ollut naimisissa, saavat hänen isänsä ja äitinsä kumpainenkin puolet perinnöstä. Milloin isä tai äiti on kuollut, jakavat naimattoman perittävän veljet ja sisaret kuolleen vanhemman osansa. Kuolleen veljen tai sisaren sijaan tulevat hänen lapsensa ja joka haara saa yhtä suuren osan. Jollei veljiä tai sisaria tahi heidän jälkeläisiään ole, mutta jompikumpi kuolleen vanhemmista elää, saa tämä koko perinnön. Jos perittävältä on jäänyt veli- tai sisarpuolia, saavat he yhdessä täysiveljien ja -sisarien kanssa osansa siitä, mikä olisi kuulunut heidän isälleen tai äidilleen. Jollei täysiveljiä tai -sisaria tahi heidän jälkeläisiään ole ja molemmat vanhemmat ovat kuolleet, saavat veli- ja sisarpuolet koko perittävän perinnön. Kuolleen veli- tai sisarpuolen sijaan tulevat hänen omat jälkeläisensä.

Isovanhempien perintöoikeus

Jollei ketään edellä mainituista perillisistä ole elossa, saavat naimattoman perittävän isän ja äidin vanhemmat eli kuolleen isovanhemmat koko perinnön. Milloin isänisä, isänäiti, äidinisä tai äidinäiti on kuollut, menee hänen lapsilleen se osa perinnöstä, mikä hänelle olisi tullut. Näin ollen perinnön voivat saada kuolleen sedät, enot ja tädit. Jollei siltä isän tai äidin vanhemmista, jolle perintö hänen eläessään olisi tullut, ole jäänyt lapsia, saa toinen isän tai äidin vanhemmista taikka, jos tämäkin on kuollut, mutta häneltä on jäänyt lapsia muusta avioliitosta, nämä vainajan osan. Jollei toisesta kannasta ole perillisiä, saavat toisen kannan perilliset koko perinnön.

Muut henkilöt kuin edellä mainitut sukulaiset eivät ole oikeutettuja suoraan lain nojalla perintöön. Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että lain suoma perintöoikeus katkeaa aina kuolleen serkkuihin.

Eloonjääneen puolison oikeus perintöön

Jos perittävä oli kuollessaan naimisissa eikä häneltä ole jäänyt rintaperillistä tuosta avioliitosta ja muutoin avioliiton ulkopuolelta, menee jäämistö eloonjääneelle puolisolle. Milloin eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on edellä kuvatusti oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, pääsääntöisesti eräin poikkeuksin puolet eloonjääneen puolison pesästä, mikäli erityistilanteissa sovellettavia erityissäännöksiä ei tule tapaukseen sovellettaviksi. Eloonjäänyt puoliso ei saa testamentilla määrätä siitä osuudesta tai omaisuudesta, mitä edellä mainituin tavoin on perintönä menevä lain nojalla ensiksi kuolleen perillisille. Jos viimeksi kuolleelta puolisolta ei jäänyt lainkaan perillistä, saavat hänenkin osuutensa ensiksi kuolleen puolison perilliset. Eloonjäänyt puoliso saa pitää kuolleen puolison koko jäämistön jakamattomana hallinnassaan, jollei rintaperillisen jakovaatimuksesta, esim. lakiosavaatimuksesta tai perittävän tekemästä testamentista lain nojalla muuta seuraa.

Valtion oikeus perintöön Jollei kuolleella ole olemassa perillisiä eikä hän testamentilla ole määrännyt omaisuudestaan, menee perintö valtiolle. Valtiokonttori voi hakemuksesta päättää, jos se havaitaan kohtuulliseksi, että valtion muutoin saama omaisuus luovutetaan kokonaan tai osittain perittävän läheiselle. Näin käytännössä esim. perillisittä kuollutta henkilöä hoitanut tai hänen kanssaan samassa taloudessa elävällä on erillisellä päätöksellä mahdollisuus saada ainakin osa perinnöstä. Omaisuus voidaan luovuttaa myös sille kunnalle, jossa perittävä oli viimeksi asunut. Kiinteä omaisuus voidaan lisäksi luovuttaa sille kunnalle, jossa omaisuus sijaitsee.

Löydätkö vastauksen kysymykseesi artikkeleistamme?

Artikkelit

Miksi edunvalvontavaltuutus tulisi tehdä juuri nyt?

Edunvalvontavaltuutus ei ole pelkästään varautumista vanhuuteen. Kuvitellaan vaikkapa tilanne, jossa alkutalven pimeässä ajat autolla liukasta tietä kotiin töistä ja yhtäkkiä hirvi osuu tiellesi. Siinä hetkessä varmastikin miettii, kuinkahan tässä käy ja toivottavasti nyt ei satu pahasti. Harmillisessa tilanteessa hirvikolari voi kuitenkin viedä sairaalaan pidemmäksikin aikaa eikä enää olekaan kykenevä hoitamaan omia asioitaan kuten ennen. Tämmöiseen tilanteeseen varautuminen edellyttää jo nyt pohtimaan edunvalvontavaltuutuksen laatimista kuntoon sekä vanhuuden varalle että ns. pahan päivän varalle.

Lue artikkeli

Artikkelit

Perimysjärjestys

Kuka saa omaisuutesi kuoleman jälkeen? Suomessa perintökaari säätelee perimisjärjestyksen. Perinnönsaajat on jaettu kolmeen perillisryhmään eli parenteeliin. Testamentilla perinnönjättäjä voi myös itse vaikuttaa siihen, miten hänen omaisuutensa jaetaan kuoleman jälkeen. Testamentilla ei voi kuitenkaan poistaa rintaperillisten oikeutta ns. lakiosaan.

Lue artikkeli

Artikkelit

Hyvitys yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta.

Avoliitto ei purkautuessaan synnytä samanlaisia varallisuusoikeudellisia vaikutuksia kuin avioliitto. Lähtökohtana on, että avoliiton molemmat osapuolet pitävät oman omaisuutensa. Avoliiton päättyessä ei suoriteta ositusta, eikä kumpikaan osapuoli maksa tasinkoa toiselle. Poikkeuksena tästä on hyvitys yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta.

Lue artikkeli

Puhelinpalvelu

0600 199 33

Oikeudellisten asioiden neuvontapuhelin (3,10 € + ppm/min)

OpusLexin lakimiehet palvelevat sivua myös puhelimitse! Puhelinneuvontaa numerossa 0600 199 33 (3,1 € + ppm/min). Sinua lähinnä vapaana oleva OpusLexin lakimies vastaa puheluusi arkipäivisin kello 8:00-16:00 välisenä aikana, aattopäivinä klo 8:00-14:00.