Kuolemanvaraislahjana pidetään sellaista lahjanlupausta, jonka täyttäminen on jollain tavalla kytköksissä lupauksen antaneen henkilön kuolemaan. Jos lupaus on tarkoitettu täytettäväksi antajansa elinaikana, sitä ei pidetä kuolemanvaraislahjana, vaikka lupauksen antaja sattuisikin kuolemaan ennen lupauksen täyttämistä.
Kuolemanvaraislahja ei ole sallittu oikeustoimi. Jos halutaan määrätä pätevästi omaisuudesta kuoleman varalta, on ainoana mahdollisuutena tehdä testamentti.
Lainsäädännössä kuolemanvaraislahja rinnastuu testamenttiin. Ollakseen pätevä, sen on täytettävä samat muotovaatimukset kuin testamentinkin. Tällaisia muotovaatimuksia ovat esim. se, että testamentti on tehtävä kirjallisesti, se on allekirjoitettava ja kahden esteettömän henkilön on se samanaikaisesti todistettava allekirjoituksellaan. Näin ollen esimerkiksi suullisesti lahjansaajalle annettu lahjanlupaus lahjanantajan kuoleman varalta ei ole pätevä.
Jos kuolemanvaraislahjan pätemättömyyteen ei vedota lahjanantajan kuoltua, jää lahja kuitenkin voimaan.
Edunvalvontavaltuutus ei ole pelkästään varautumista vanhuuteen. Kuvitellaan vaikkapa tilanne, jossa alkutalven pimeässä ajat autolla liukasta tietä kotiin töistä ja yhtäkkiä hirvi osuu tiellesi. Siinä hetkessä varmastikin miettii, kuinkahan tässä käy ja toivottavasti nyt ei satu pahasti. Harmillisessa tilanteessa hirvikolari voi kuitenkin viedä sairaalaan pidemmäksikin aikaa eikä enää olekaan kykenevä hoitamaan omia asioitaan kuten ennen. Tämmöiseen tilanteeseen varautuminen edellyttää jo nyt pohtimaan edunvalvontavaltuutuksen laatimista kuntoon sekä vanhuuden varalle että ns. pahan päivän varalle.
Lue artikkeliKuka saa omaisuutesi kuoleman jälkeen? Suomessa perintökaari säätelee perimisjärjestyksen. Perinnönsaajat on jaettu kolmeen perillisryhmään eli parenteeliin. Testamentilla perinnönjättäjä voi myös itse vaikuttaa siihen, miten hänen omaisuutensa jaetaan kuoleman jälkeen. Testamentilla ei voi kuitenkaan poistaa rintaperillisten oikeutta ns. lakiosaan.
Lue artikkeliAvoliitto ei purkautuessaan synnytä samanlaisia varallisuusoikeudellisia vaikutuksia kuin avioliitto. Lähtökohtana on, että avoliiton molemmat osapuolet pitävät oman omaisuutensa. Avoliiton päättyessä ei suoriteta ositusta, eikä kumpikaan osapuoli maksa tasinkoa toiselle. Poikkeuksena tästä on hyvitys yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta.
Lue artikkeli
Oikeudellisten asioiden neuvontapuhelin (3,10 € + ppm/min)
OpusLexin lakimiehet palvelevat sivua myös puhelimitse! Puhelinneuvontaa numerossa 0600 199 33 (3,1 € + ppm/min). Sinua lähinnä vapaana oleva OpusLexin lakimies vastaa puheluusi arkipäivisin kello 8:00-16:00 välisenä aikana, aattopäivinä klo 8:00-14:00.