Asianajaja Antti Suhonen, Mikkeli, As:tsto Suhonen Oy antti@suhonen.info
Lapsiin ja nuoriin kohdistuva tuotteiden markkinointi on yleisesti tunnustettu ongelmalliseksi. Nuoren ihmisen mieleen on helpompi vaikuttaa kaupallisessa mielessä, kuin aikuisiin. Houkutus suunnata mainontaa nuoriin on kuitenkin suuri, sillä yhä enenevässä määrin lapset ja nuoret päättävät mitä kuluttavat. Heidän mieltymyksensä ja toiveensa vaikuttavat myös perheen kulutukseen yleisemminkin.
Mainontaa ja markkinointia valvova markkinatuomioistuin on kannanotoillaan luonut joukon periaatteita nuoriin kohdistuvan mainonnan hillitsemiseksi ja sääntelemiseksi. Seuraavassa luetellaan esimerkinomaisesti näistä merkittävimpiä.
Markkinoinnissa ei saa käyttää hyväkseen lasten tietynlaista riippuvuutta tovereista ja opettajista, eikä kiinnostusta sarjakuvahahmoja kohtaan. Niinpä esim. opettajan tai Mustanaamion valjastaminen markkinointiin on kiellettyä.
Tehokeinona lapsia kohtaan ei ole hyväksyttävää käyttää lapsen yksinäisyyttä tai kaverin kaipuuta. Mainoksessa ei siten saa antaa mielikuvaa, jossa yksinäinen lapsi sai hakemansa turvan esim. tietystä jäätelöbaarista, koska hän tapasi siellä heti uusia ystäviä.
Tuotteen pakkaus ei myöskään saa olla markkinoinnissa ratkaisevassa asemassa. Tuotteen täytyy itse myydä, ei pelkästään sen paketin. Jos pakkaus ohittaa tuotteen arvon ja idean, ollaan menty liian pitkälle. Lapsen tulee siis haluta tuotetta itseään, ei pakettia sen ympärillä.
Lapsi ei saa itse olla markkinoinnissa keskeisessä asemassa siten, että itse kehottaa ostosten tekoon. Mainoksen keskeinen sisältö ei saa olla esim. lapsi, joka pyytää vanhempaansa ostamaan jotain. Kun mainoksen katsova lapsi samaistuu helposti ikätoveriinsa, syntyy “minulle myös”-ajatus helposti.
Televisiosta tulevien lastenohjelmien keskellä ei saa esittää mainoksia. Kiellettyä on myös mainostaa leikkikaluhahmoja sellaisen ohjelman yhteydessä, jossa samat hahmot esiintyvät. Lapsen tulee antaa keskittyä ohjelman katsomiseen ilman, että häntä samalla koetetaan samaistaa johonkin tuotteeseen. Jos lapsi pitää aidosti jostain televisiossa esitettävästä ohjelmasta ja sen hahmoista, aiheuttaisi ohjelmaan kytketty mainos samoista hahmoista varmasti ostopyynnön vanhemmille.
Edellä mainituista esimerkeistä voi vetää ainakin kaksi periaatetta. Ensinnäkin lapsiin kohdistetussa markkinoinnissa ei saa käyttää hyväkseen tunneperäisiä keinoja. Lapsen tunnemaailma on voimakkaampi ja “mustavalkoisempi” kuin aikuisen, minkä vuoksi siihen vetoaminen on kiellettyä. Toiseksi ja osittain edelliseen liittyen, lapsiin kohdistuvassa mainonnassa suostutteleva ja voimakkaasti vetoava menettely on kielletty. Mainonnan tulisikin olla puhtaan informatiivista, jolloin lapseen ei edes yritettäisi vaikuttaa tämän sitä itse tiedostamatta.
Nämä ovat lähtökohtia joihin tulisi pyrkiä ilman markkinatuomioistuimen puuttumista asiaan. Rajan vetäminen tarkasti näissä asioissa on luonnollisesti hankalaa, ja jokainen voi nähdä rajoja testattavan päivittäin mainonnassa.
Edunvalvontavaltuutus ei ole pelkästään varautumista vanhuuteen. Kuvitellaan vaikkapa tilanne, jossa alkutalven pimeässä ajat autolla liukasta tietä kotiin töistä ja yhtäkkiä hirvi osuu tiellesi. Siinä hetkessä varmastikin miettii, kuinkahan tässä käy ja toivottavasti nyt ei satu pahasti. Harmillisessa tilanteessa hirvikolari voi kuitenkin viedä sairaalaan pidemmäksikin aikaa eikä enää olekaan kykenevä hoitamaan omia asioitaan kuten ennen. Tämmöiseen tilanteeseen varautuminen edellyttää jo nyt pohtimaan edunvalvontavaltuutuksen laatimista kuntoon sekä vanhuuden varalle että ns. pahan päivän varalle.
Lue artikkeliKuka saa omaisuutesi kuoleman jälkeen? Suomessa perintökaari säätelee perimisjärjestyksen. Perinnönsaajat on jaettu kolmeen perillisryhmään eli parenteeliin. Testamentilla perinnönjättäjä voi myös itse vaikuttaa siihen, miten hänen omaisuutensa jaetaan kuoleman jälkeen. Testamentilla ei voi kuitenkaan poistaa rintaperillisten oikeutta ns. lakiosaan.
Lue artikkeliAvoliitto ei purkautuessaan synnytä samanlaisia varallisuusoikeudellisia vaikutuksia kuin avioliitto. Lähtökohtana on, että avoliiton molemmat osapuolet pitävät oman omaisuutensa. Avoliiton päättyessä ei suoriteta ositusta, eikä kumpikaan osapuoli maksa tasinkoa toiselle. Poikkeuksena tästä on hyvitys yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta.
Lue artikkeli
Oikeudellisten asioiden neuvontapuhelin (3,10 € + ppm/min)
OpusLexin lakimiehet palvelevat sivua myös puhelimitse! Puhelinneuvontaa numerossa 0600 199 33 (3,1 € + ppm/min). Sinua lähinnä vapaana oleva OpusLexin lakimies vastaa puheluusi arkipäivisin kello 8:00-16:00 välisenä aikana, aattopäivinä klo 8:00-14:00.