Perhe ja perintö

Julkaistu: 23.01.2012

Eronneiden vanhempien järjestäessä lapsen tapaamisoikeutta vanhempaan, jonka luona lapsi ei asu, joudutaan välillä turvautumaan lapsen ja vanhemman tapaamisten asettamiseen valvonnan alaiseksi. Lapsen ja vanhemman välistä valvotulle tapaamiselle ei ole laissa säädettyä perustaa siitä huolimatta, että käytännössä valvotut tapaamiset eivät ole harvinaisia.

Valvottu tapaaminen voi johtua tuomioistuimen antamasta määräyksestä taikka vanhempien välisestä lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevasta sopimuksesta, joka on tehty sosiaalitoimessa. Vanhemmat voivat sopia myös asiasta keskenään, mutta tällöin tapaamisten valvonnasta aiheutuvat kulut jäävät kokonaisuudessaan vanhempien vastuulle. Tapaamiset voidaan tuomioistuimessa määrätä valvottaviksi myös väliaikaispäätöksellä esimerkiksi sen ajaksi, kun lapsen olosuhteet arvioidaan vanhempien eron sattuessa.

Syynä tapaamisen valvotuksi asettamiselle on pelko vaarasta lapselle tämän tavatessa toista vanhempaansa, mutta tapaamisoikeuden poistaminen ei kuitenkaan olisi lapsen edun mukaista. Syitä valvotulle tapaamiselle voivat olla esimerkiksi vanhemman vakavat päihdeongelmat, mielenterveysongelmat taikka epäillään mahdollista lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Myös, jos on riski että lasta tapaava vanhempi saattaa viedä lapsen luvatta maasta, voi valvottu tapaaminen olla perusteltua. Joskus syynä valvotulle tapaamiselle voi olla se, että lapsi ja tätä tapaava vanhempi ovat vieraantuneet toisistaan, jolloin on ainakin aluksi varmistettava, että tapaamiset sujuvat hyvin eikä lapsen mieli järky.

Valvottu tapaaminen voi esiintyä kolmessa eri muodossa: valvottu tapaaminen, lapsen valvottu vaihto tai tuettu tapaaminen.

Valvotussa tapaamisessa valvoja on kokoajan näkö- tai kuuloetäisyydellä lapsesta, tuetussa tapaamisessa riittää että valvoja on samoissa tiloissa ja voi tilanteen vaatiessa tulla tapaamiseen mukaan. Lapsen valvotussa vaihdossa valvoja on paikalla vain lasta luovutettaessa sitä tapaavalle vanhemmalle ja tapaamisen jälkeisessä lapsen takaisinluovuttamisessa. Tuomioistuin määrää yleensä tarvittavan valvonnan laajuuden. Valvojan tehtävä on tarkastaa, että vanhempi on siinä kunnossa, ettei tapaamisesta ole lapselle vaaraa taikka haittaa. Esim. lasta tapaavan vanhemman päihtymystila tai vaarallinen käyttäytyminen voivat olla syy siihen, että valvoja peruuttaa tapaamisen lapsen suojelemiseksi.

Valvottua tapaamista voi valvoa sosiaalityöntekijä taikka yksityinen henkilö. Yksityisen henkilön käyttäminen valvojana edellyttää vanhempien suostumusta sekä kyseisen henkilön omaa halukkuutta tehtävään. Yksityishenkilö ei kuitenkaan pääsääntöisesti sovellu valvojaksi, mikäli lapsen turvallisuus on tapaamisissa vaarassa. Tällöin edellytetään riittävää ammattitaitoa tapaamisten hallitsemiseksi. Valvotun tapaamisen tarvittava kesto arvioidaan tapauskohtaisesti.

Mikäli sosiaaliviranomainen ei pysty järjestämään lapsen ja vanhemman välisille tapaamisille asianmukaista valvontaa, ei tämä ole riittävä syy poistaa tapaamisoikeutta kokonaan. Kyseisen periaatteen on korkein oikeus vahvistanut ennakkoratkaisussa. Korkein oikeus antoi lapsen luona asuvalle vanhemmalle taikka sosiaalitoimelle vallan valita tapaamispaikan ja tapaamista valvovan henkilön. Lisäksi lapsen luona asuva vanhempi oli vastuussa siitä, että sekä lapsi että valvoja saapuvat sovittuihin tapaamisiin. Tapaus osoittaa sen, että kun tapaamisoikeus on lapsen edun mukainen, on sen toteutuminen pystyttävä turvaamaan kunnan määrärahoista riippumatta. Kunnalla ei kuitenkaan ole lakiin perustuvaa velvollisuutta huolehtia valvotuista tapaamisista, mistä voi käytännössä aiheutua ongelmia tapaamisten järjestämisessä.

Valvotut tapaamiset on tarkoitettu pääsääntöisesti vain väliaikaisratkaisuksi tilanteeseen, jossa lasta tapaavan vanhemman kunto ei ole normaalin tapaamisen edellyttämällä tasolla. Valvotun tapaamisen käyttäminen rajataankin yleensä ajallisesti, ja mahdollista on myös määrätä, missä ajassa tapaamisia ryhdytään kehittämään normaaleihin, valvomattomiin tapaamisiin. Tilanteen vaatiessa, kun ei voida ennalta tietää milloin valvotuista tapaamisista voidaan luopua, voidaan ne määrätä myös toistaiseksi voimassaoleviksi. Viimeisintä vaihtoehtoa tulee kuitenkin käyttää vain, jos tilanne sen todella vaatii.

On syytä huomata että vanhempien välille määrätty lähestymiskielto ei sinällään ole este tapaamisoikeuden toteuttamiselle mutta tällöin voidaan valvottu tapaaminen ottaa käyttöön. Sen sijaan, jos lähestymiskielto on määrätty lapsen ja lasta tapaavan vanhemman välille, ei tapaamisia voida lainkaan järjestää. Harvinaisissa tapauksissa lapsen ja tätä tapaavan vanhemman välinen lähestymiskielto on voitu rajata koskemaan muita tilanteita kuin lapsen ja vanhemman välistä tapaamisoikeuden mukaisesti järjestettyä tapaamista. Tällöin lähestymiskielto ei ole este tapaamisille, mutta lapsen edun ei tule missään nimessä olla vaarassa.