Asianajaja Heikki Lehtinen, Tampere, As:tsto Lehtinen, Sinivaara & Syrjänen Oy, heikki.lehtinen@lss-oy.com
Lapsi saa syntyessään sen sukunimen, joka vanhemmilla on lapsen syntymän hetkellä, jos vanhemmilla on yhteinen sukunimi. Jos lapsen vanhemmilla on eri sukunimet, vanhempien tulee ilmoittaa seurakunnalle tai maistraatille lapsen rekisteröinnin yhteydessä kumman vanhemman sukunimen lapsi saa. Jos vanhemmat eivät tee ilmoitusta lapsen sukunimestä, lapsi saa sen sukunimen, joka äidillä on sillä hetkellä, kun lapsi ilmoitetaan väestötietojärjestelmään. Lapsi saa äidin sukunimen myös, jos isyyttä ei ole vahvistettu sillä hetkellä, kun lapsi ilmoitetaan väestötietojärjestelmään.
Vanhemmat voivat sopia alaikäisen lapsen sukunimen muuttamisesta siten, että lapsi saa isänsä sukunimen, jos vanhemmilla ei lapsen syntyessä ollut yhteistä sukunimeä ja isyyttä ei ollut vahvistettu ja merkitty väestötietojärjestelmään silloin, kun lapsen sukunimi ilmoitettiin väestötietojärjestelmään. Lapsen sukunimi voidaan muuttaa isän sukunimeksi vasta isyyden vahvistamisen jälkeen. Lapsen sisarusten sukunimi rajoittaa vanhempien oikeutta päättää lapsen sukunimestä. Uusi lapsi saman sukunimen kuin hänen sisaruksensa, jos vanhemmilla on aikaisempi yhteinen alaikäinen lapsi yhteisessä huollossaan.
Lapsen nimi voidaan isyyden vahvistamisen perusteella kuitenkin ainoastaan kerran muuttaa isän sukunimeksi. Jos vanhemmat eivät ole yhdessä lapsen huoltajia, on lapsen huoltajilla tai huoltajalla oikeus päättää lapsen sukunimen muuttamisesta isän sukunimeksi. Lapsen huoltajien on oltava lapsen nimenmuutoksesta yksimielisiä.
Alaikäisen lapsen sukunimi voidaan muuttaa ilmoituksella vanhempien yhteiseksi sukunimeksi, jos vanhemmat solmivat keskenään avioliiton ja he ottavat yhteisen sukunimen. Ilmoituksella tapahtuva sukunimen muuttaminen edellyttää, että vanhemmat ovat yhdessä lapsen huoltajia. Aviopuolisoilla on myös mahdollisuus antaa yhteinen sukunimensä toisen puolison alaikäiselle lapselle, jos alaikäisen lapsen vanhempi menee avioliittoon muun henkilön kuin lapsen toisen vanhemman kanssa ja he ottavat yhteisen sukunimen. Sukunimi voidaan muuttaa, jos vanhempi on yksin tai yhdessä puolisonsa kanssa lapsen huoltaja. Jos lapsen molemmat vanhemmat ovat yhdessä lapsen huoltajia, edellyttää lapsen sukunimen muuttaminen edellä tarkoitetulla tavalla, että vanhemmat ovat siitä yksimieliset. Lapsen sukunimi voidaan muuttaa ainoastaan kerran saman avioliiton perusteella otetuksi puolisoiden yhteiseksi sukunimeksi.
Ilmoitus lapsen sukunimen muuttamisesta on tehtävä kirjallisesti sille maistraatille, jonka toimialueella lapsella on kotikunta tai väestökirjanpitokunta. Hakemus- ja ilmoituslomakkeita saa maistraatista tai maistraatin kotisivuilta osoitteesta www.maistraatti.fi/ kohdasta “lomakkeet”. Ilmoitus nimenmuutoksesta on maksuton. Mikäli lapsen sukunimeä halutaan muuttaa jollain muulla tavalla, esim. koko perheen sukunimi halutaan muuttaa toiseksi, muutosta tulee hakea maistraatilta maksullisella nimenmuutoshakemuksella.
Edunvalvontavaltuutus ei ole pelkästään varautumista vanhuuteen. Kuvitellaan vaikkapa tilanne, jossa alkutalven pimeässä ajat autolla liukasta tietä kotiin töistä ja yhtäkkiä hirvi osuu tiellesi. Siinä hetkessä varmastikin miettii, kuinkahan tässä käy ja toivottavasti nyt ei satu pahasti. Harmillisessa tilanteessa hirvikolari voi kuitenkin viedä sairaalaan pidemmäksikin aikaa eikä enää olekaan kykenevä hoitamaan omia asioitaan kuten ennen. Tämmöiseen tilanteeseen varautuminen edellyttää jo nyt pohtimaan edunvalvontavaltuutuksen laatimista kuntoon sekä vanhuuden varalle että ns. pahan päivän varalle.
Lue artikkeliKuka saa omaisuutesi kuoleman jälkeen? Suomessa perintökaari säätelee perimisjärjestyksen. Perinnönsaajat on jaettu kolmeen perillisryhmään eli parenteeliin. Testamentilla perinnönjättäjä voi myös itse vaikuttaa siihen, miten hänen omaisuutensa jaetaan kuoleman jälkeen. Testamentilla ei voi kuitenkaan poistaa rintaperillisten oikeutta ns. lakiosaan.
Lue artikkeliAvoliitto ei purkautuessaan synnytä samanlaisia varallisuusoikeudellisia vaikutuksia kuin avioliitto. Lähtökohtana on, että avoliiton molemmat osapuolet pitävät oman omaisuutensa. Avoliiton päättyessä ei suoriteta ositusta, eikä kumpikaan osapuoli maksa tasinkoa toiselle. Poikkeuksena tästä on hyvitys yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta.
Lue artikkeli
Oikeudellisten asioiden neuvontapuhelin (3,10 € + ppm/min)
OpusLexin lakimiehet palvelevat sivua myös puhelimitse! Puhelinneuvontaa numerossa 0600 199 33 (3,1 € + ppm/min). Sinua lähinnä vapaana oleva OpusLexin lakimies vastaa puheluusi arkipäivisin kello 8:00-16:00 välisenä aikana, aattopäivinä klo 8:00-14:00.