Perhe ja perintö

Lapsen asuinpaikka – kuka päättää yhteishuollossa?

Julkaistu: 23.01.2012

Asianajaja Tuula Suhonen, Mikkeli, As:tsto Suhonen Oy, tuula@suhonen.info

Kun vanhemmilla on yhteishuoltajuus lapsestaan, tulee vanhempien yhdessä kyetä tekemään lasta koskevat ratkaisut. Vanhempien yhteistyökykyä päätöksenteossa vaaditaan ainakin, kun kyseessä ovat lapsen sen hetkiseen elämään sekä tulevaisuuteen merkittävästi vaikuttavat päätökset. Lapsen asuinpaikasta päättäminen on luonnollisesti tällainen merkittävä ratkaisu.

Lapsen asuinpaikasta voi yhteishuoltaja päättä vain yhteisymmärryksessä toisen huoltajan kanssa. Yhteistä päätöksentekoa edellytetään, olipa kyse koossa olevasta perheestä tai avioeron jälkeisestä perheestä. Jos avioliitto on päättynyt eroon, määrää tuomioistuin yleensä kumman luona huoltajista lapsi asuu – siis jos vanhemmat eivät itse sovi asiasta. Näin ollen, jos lapsen kanssa asuva huoltaja mielii muuttaa lapsi mukanaan, on muuttoon saatava toisenkin huoltajan suostumus. Jos muutosta ei kuitenkaan aiheudu muutoksia lapsen elinoloille, ei toisen huoltajan suostumus ole välttämätön. Suostumus tarvitaan esim. kun muutosta aiheutuu vaihdoksia lapsen kouluun taikka hoitoon tai esim. toisen huoltajan tapaamisoikeuden toteutuminen hankaloituu.

Tosielämässä käy tilanteita, joissa lapsen kanssa asuva huoltaja muuttaa lapsen kanssa toiselle paikkakunnalle kysymättä toisen huoltajan lupaa tai edes mainitsematta asiasta. Tällöin laiminlyödyn huoltajan ainoa mahdollisuus on vaatia tuomioistuimelta lapsen määräämistä asumaan hänen luokseen. Tilanne on sama, jos kyseessä on vanhemman ja lapsen muutto pois perheen yhteisestä kodista. On valitettavaa, että riitatilanteessa lapsen hyvinvoinnin kannalta parhaimpana vaihtoehtona nähdään usein lapsen elämisen vakiinnuttaminen uudella paikkakunnalla. Näin on usein, vaikka muutto olisi tapahtunut laiminlyöden täysin toisen huoltajan päätäntävalta.

Jos lapsen kanssa asuva huoltaja suunnittelee muuttoa ulkomaille, on toisella huoltajalla enemmän mahdollisuuksia estää muutto. Toinen huoltaja voi esittää tuomioistuimessa vaatimuksen, jotta yhteishuolto muutettaisiin yksinhuolloksi. Mahdollista on myös vaatia tuomioistuimelta huoltajien välille tehtävänjakoa, jossa vain toinen huoltaja saa yksin päättää lapsen asuinpaikasta.

Käytännössä yhteishuoltajat voivat tehdä lapsen muuttoilmoituksen vain yhdessä, mikä on seurausta yhteisymmärryksen vaatimuksesta. Valitettavasti osa maistraateista saattaa kuitenkin kirjata myös toisen huoltajan yksin laatiman muuttoilmoituksen. Tällöin maistraatin merkintä ei kuitenkaan ole merkityksellinen lapsen asuinpaikan valinnassa, mikäli vanhemmat riitelevät asuinpaikasta. Lapsen tasapainoisen kehityksen kannalta vanhempien yhteistyökyky on aina paras vaihtoehto.

Löydätkö vastauksen kysymykseesi artikkeleistamme?

Artikkelit

Miksi edunvalvontavaltuutus tulisi tehdä juuri nyt?

Edunvalvontavaltuutus ei ole pelkästään varautumista vanhuuteen. Kuvitellaan vaikkapa tilanne, jossa alkutalven pimeässä ajat autolla liukasta tietä kotiin töistä ja yhtäkkiä hirvi osuu tiellesi. Siinä hetkessä varmastikin miettii, kuinkahan tässä käy ja toivottavasti nyt ei satu pahasti. Harmillisessa tilanteessa hirvikolari voi kuitenkin viedä sairaalaan pidemmäksikin aikaa eikä enää olekaan kykenevä hoitamaan omia asioitaan kuten ennen. Tämmöiseen tilanteeseen varautuminen edellyttää jo nyt pohtimaan edunvalvontavaltuutuksen laatimista kuntoon sekä vanhuuden varalle että ns. pahan päivän varalle.

Lue artikkeli

Artikkelit

Perimysjärjestys

Kuka saa omaisuutesi kuoleman jälkeen? Suomessa perintökaari säätelee perimisjärjestyksen. Perinnönsaajat on jaettu kolmeen perillisryhmään eli parenteeliin. Testamentilla perinnönjättäjä voi myös itse vaikuttaa siihen, miten hänen omaisuutensa jaetaan kuoleman jälkeen. Testamentilla ei voi kuitenkaan poistaa rintaperillisten oikeutta ns. lakiosaan.

Lue artikkeli

Artikkelit

Hyvitys yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta.

Avoliitto ei purkautuessaan synnytä samanlaisia varallisuusoikeudellisia vaikutuksia kuin avioliitto. Lähtökohtana on, että avoliiton molemmat osapuolet pitävät oman omaisuutensa. Avoliiton päättyessä ei suoriteta ositusta, eikä kumpikaan osapuoli maksa tasinkoa toiselle. Poikkeuksena tästä on hyvitys yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta.

Lue artikkeli

Puhelinpalvelu

0600 199 33

Oikeudellisten asioiden neuvontapuhelin (3,10 € + ppm/min)

OpusLexin lakimiehet palvelevat sivua myös puhelimitse! Puhelinneuvontaa numerossa 0600 199 33 (3,1 € + ppm/min). Sinua lähinnä vapaana oleva OpusLexin lakimies vastaa puheluusi arkipäivisin kello 8:00-16:00 välisenä aikana, aattopäivinä klo 8:00-14:00.