Vuoden 2016 alussa voimaan astunut isyyslaki säätelee isyyden määräytymistä. Isyys voi määräytyä suoraan lain nojalla tai se voidaan vahvistaa viranomaisen päätöksellä. Useimmissa tapauksissa isyys todetaan avioliiton perusteella tai mies tunnustaa isyytensä. Viimesijainen keino isyyden vahvistamiseksi on ns. isyyskanne eli kanteen nostaminen isyyden vahvistamiseksi, jota tässä ei käsitellä. Oikeudellisesti lapsen isyys tuo miehelle elatusvelvollisuuden ja mahdollisuuden lapsen huoltajuuteen ja tapaamiseen. Lapselle taas syntyy perintöoikeus isäänsä kohtaan.
Avioliitossa syntyneen lapsen isyys voidaan todeta suoraan lain nojalla. Jos lapsi on syntynyt avioliiton aikana, aviomies on lapsen isä. Jos aviomies on kuollut ennen lapsen syntymää, on hän lapsen isä, jos lapsi on syntynyt sellaiseen aikaan, että lapsi on voinut tulla siitetyksi ennen aviomiehen kuolemaa. Enimmäisaikana tässä pidetään 10 kuukautta, mutta siitä voidaan poiketa asiantuntija-arvion perusteella. Jos äiti on ennen lapsen syntymää solminut uuden avioliiton, uusi aviomies on lapsen isä.
Jos isyyttä ei todeta avioliiton nojalla, se vahvistetaan digi- ja väestötietoviraston (entinen maistraatti) tai tuomioistuimen päätöksellä. Isyys ei ole sopimuksenvarainen asia, vaan isäksi vahvistettavan on oltava lain määrittelemällä tavalla lapsen isä. Kunnallisen lastenvalvojan tehtäviin kuuluu selvittää niiden alle 18-vuotiaiden lasten isät, joita ei ole todettu avioliiton perusteella.
Lain mukaan isä on se, joka on siittänyt lapsen tai jonka siittiöitä on käytetty äidin hedelmöittämiseen muulla tavalla ja lapsi on tästä syntynyt. Hedelmöityshoidossa tuloksena syntyneen lapsen isä on mies, joka on yhteisymmärryksessä äidin kanssa antanut suostumuksensa hoitoon. Mies, jonka siittiöitä on käytetty hoidossa, voi olla lapsen isä, jos tämä on ennen hoidon antamista tai yhteisymmärryksessä äidin kanssa hoidon antamisen jälkeen suostunut isyyden vahvistamiseen.
On tavallista, että mies ilmoittaa olevansa lapsen isä ja ilmoittaa tahtonsa isyyden vahvistamiseksi tunnustamalla isyytensä. Mies voi jo ennen lapsen syntymää tunnustaa isyytensä ilmoittamalla asiasta henkilökohtaisesti ja tulevan äidin läsnä ollessa terveydenhoitajalle tai kätilölle sen kunnan äitiysneuvolassa tai neuvolapalveluita kunnan toimeksiannosta tuottavassa yksityisessä terveydenhuollon toimintayksikössä, jossa syntyvän lapsen äidille ja miehelle on annettu raskaudenaikaisia neuvolapalveluita. Tämän tunnustamisen voi peruuttaa ilmoittamalla kirjallisesti isyyden selvittämisestä huolehtivalle lastenvalvojalle viimeistään 30 päivänä lasten syntymästä. Samalla tavoin lapsen äiti tai muu mies voi ilmoittaa käsityksensä siitä, ettei jo tunnustanut mies ole lapsen isä.
Lapsen syntymän jälkeen, mies voi tunnustaa isyytensä ilmoittamalla asiasta henkilökohtaisesti lastenvalvojalle, henkikirjoittajalle tai julkiselle notaarille. Avioliittoa solmittaessa mies voi tunnustaa olevansa kihlattunsa lapsen isä myös vihkijälle. Pääsääntöisesti ei voida tunnustaa lasta, jolla on jo isä. Tunnustamisesta ja sen hyväksymisestä laaditaan asiakirja. Asiakirjaan merkitään lapsen, lapsen äidin ja tunnustavan miehen yksilöintitiedot. Digi- ja väestötietovirasto vahvistaa isyyden tunnustamisen perusteella.
Edunvalvontavaltuutus ei ole pelkästään varautumista vanhuuteen. Kuvitellaan vaikkapa tilanne, jossa alkutalven pimeässä ajat autolla liukasta tietä kotiin töistä ja yhtäkkiä hirvi osuu tiellesi. Siinä hetkessä varmastikin miettii, kuinkahan tässä käy ja toivottavasti nyt ei satu pahasti. Harmillisessa tilanteessa hirvikolari voi kuitenkin viedä sairaalaan pidemmäksikin aikaa eikä enää olekaan kykenevä hoitamaan omia asioitaan kuten ennen. Tämmöiseen tilanteeseen varautuminen edellyttää jo nyt pohtimaan edunvalvontavaltuutuksen laatimista kuntoon sekä vanhuuden varalle että ns. pahan päivän varalle.
Lue artikkeliKuka saa omaisuutesi kuoleman jälkeen? Suomessa perintökaari säätelee perimisjärjestyksen. Perinnönsaajat on jaettu kolmeen perillisryhmään eli parenteeliin. Testamentilla perinnönjättäjä voi myös itse vaikuttaa siihen, miten hänen omaisuutensa jaetaan kuoleman jälkeen. Testamentilla ei voi kuitenkaan poistaa rintaperillisten oikeutta ns. lakiosaan.
Lue artikkeliAvoliitto ei purkautuessaan synnytä samanlaisia varallisuusoikeudellisia vaikutuksia kuin avioliitto. Lähtökohtana on, että avoliiton molemmat osapuolet pitävät oman omaisuutensa. Avoliiton päättyessä ei suoriteta ositusta, eikä kumpikaan osapuoli maksa tasinkoa toiselle. Poikkeuksena tästä on hyvitys yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta.
Lue artikkeli
Oikeudellisten asioiden neuvontapuhelin (3,10 € + ppm/min)
OpusLexin lakimiehet palvelevat sivua myös puhelimitse! Puhelinneuvontaa numerossa 0600 199 33 (3,1 € + ppm/min). Sinua lähinnä vapaana oleva OpusLexin lakimies vastaa puheluusi arkipäivisin kello 8:00-16:00 välisenä aikana, aattopäivinä klo 8:00-14:00.