Perhe ja perintö

Etunimen harkinnanvaraiset edellytykset

Julkaistu: 21.12.2019
Julkaistu 21.12.2019

Edellytykset suomalaisen henkilön etunimelle luetellaan etu- ja sukunimilaissa. Etunimelle on sekä ehdottomia, että harkinnanvaraisia edellytyksiä. Ehdottomien edellytysten vastaista nimeä ei voida myöntää missään tapauksessa. Harkinnanvaraisten edellytysten vastainen nimi voidaan hyväksyä etu- ja sukunimilain 3 §:n poikkeusperusteilla. Seuraavassa käydään läpi harkinnanvaraisia edellytyksiä.

Ensimmäinen näistä harkinnanvaraisista edellytyksistä on, että nimi vastaa muodoltaan, sisällöltään ja kirjoitusasultaan vakiintunutta etunimikäytäntöä. Edellytys ei tarkoita vain kotimaista nimikäytäntöä, vaan siihen lasketaan kaikki Suomessa käytössä olevat etunimet riippumatta siitä, minkä maan nimikulttuurista nimi on lähtöisin. Vakiintuneisuutta tarkastellaan suomalaiseen väestötietojärjestelmään tallennettujen etunimien perusteella. Uudisetunimenä nimi voidaan hyväksyä, jos se muodoltaan, sisällöltään ja kirjoitusasultaan vastaa samalla tavalla aikaisemmin muodostettuja ja vakiintuneesti käytössä olevia etunimiä.

Vakiintuneen nimikäytännön mukaisen nimen tulee olla etunimentyyppinen. Esim. esineen nimet ja välimerkkejä (ei laskien yhdysmerkkiä) sisältävät nimet eivät sisälly. Lasta ei voi nimetä esim. jakkaraksi. Etunimessä on oltava kaksi kirjainta, joista toisen on oltava vokaali. Sen on oltava nykyisten oikeinkirjoitussääntöjen mukainen ja äännerakenteeltaan lausuttavissa. Iso kirjain saa olla vain nimen alussa tai kaksoisnimessä yhdysmerkin jälkeen.

Toinen edellytys on, että etunimen tulee olla samalle sukupuolelle vakiintunut nimi. Suurin osa etunimistä Suomessa on vakiintunut toiselle sukupuolelle, mutta osa nimistä on sukupuolineutraaleja. Väestötietojärjestelmästä löytyvien tämän hetkisten etunimien avulla voidaan arvioida, onko nimi vakiintunut tietylle sukupuolelle vai onko se sukupuolineutraali. Sukupuolille vakiintuneet etunimet eivät ole kiveen hakattuja, vaan nimi voi vakiintua toiselle sukupuolelle esim. muuttoliikkeen tai ajan kulumisen seurauksena.

Kolmantena edellytyksenä on, että etunimi ei saa olla sukunimentyyppinen. Etu- ja sukunimet tulee voida erottaa toisistaan. Sukunimentyyppiset nimet, jotka ovat alun perin olleet etunimiä tai joita yleisesti käytetään etuniminä, ovat hyväksyttäviä etuniminä. Sukunimentyyppisiä nimiä ovat esim. -nen loppuiset ja -man loppuiset nimet, kuten Aaltonen, Pekkanen, Snellman ja Backman. Kuten edellisissäkin kohdissa, väestötietojärjestelmä on hyvä vertailukohta siihen minkälaiset sukunimet ovat yleisesti käytössä, ja näin sukunimentyyppisiä.

Alaikäisen lapsen ensimmäistä etunimeä koskevat vielä muutamat erilliset säännöt. Alaikäisen ensimmäinen etunimi ei saa ilman erityistä syytä olla sama kuin hänen elossa olevalla sisaruksellaan tai puolisisaruksellaan oleva ensimmäinen etunimi. Ensimmäinen etunimenä ei voi olla ilman erityistä syytä poika- tai tytär- loppuista tai vastaavalla tavalla muodostettua nimeä. Esim. Antinpoika tai Liisantytär ei ole hyväksyttävä ensimmäinen etunimi.

Kuten edellä todettiin, näistä edellytyksistä voidaan poiketa. Nimi voidaan siis hyväksyä, vaikka se olisi vastoin edellä mainittuja edellytyksiä, jos

1. nimi on väestötietojärjestelmän tietojen mukaan jo käytössä nimensaajan kanssa samaa sukupuolta olevalla viidellä elossa olevalla henkilöllä

2. jos henkilöllä kansalaisuutensa, perhesuhteidensa tai muun niihin rinnastettavan seikan perusteella on yhteys vieraaseen valtioon ja esitetty etunimi vastaa kyseisessä valtiossa vakiintunutta etunimikäytäntöä;

3. uskonnollisen tavan vuoksi;

4. jos siihen harkitaan olevan muu erityinen syy.

Muu erityinen syy voi liittyä esim. nimen hakijan sukupuoli-identiteettiin tai nimen vakiintumattomuuteen toiselle sukupuolelle.

Löydätkö vastauksen kysymykseesi artikkeleistamme?

Artikkelit

Kenellä on oikeus toimia pesänjakajana?

Oikeus määrää hakemuksesta sopivan henkilön pesänjakajaksi. Jos pesän laatuun tai laajuuteen katsoen taikka muusta erityisestä syystä on tarpeen, voidaan määrätä useita pesänjakajia.

Lue artikkeli

Artikkelit

Kuka voi nostaa kanteen isyyden kumoamiseksi ja milloin?

Jo vahvistetun isyyden voi kumota Digi- ja väestötietoviraston päätöksellä tai nostamalla ns. isyyden kumoamiskanteen. Digi- ja väestötietoviraston päätös edellyttää, että kolmas henkilö tunnustaa isyyden tai, että aviopari pyytää lastenvalvojaa selvittämään lapsen isyyden lapsen olleessa alle puolivuotias. Päätös myös edellyttää suostumusta aviomieheltä, äidiltä sekä joissain tilanteessa myös lapselta.

Lue artikkeli

Artikkelit

Isyyden tunnustaminen ja toteaminen

Vuoden 2016 alussa voimaan astunut isyyslaki säätelee isyyden määräytymistä. Isyys voi määräytyä suoraan lain nojalla tai se voidaan vahvistaa viranomaisen päätöksellä. Useimmissa tapauksissa isyys todetaan avioliiton perusteella tai mies tunnustaa isyytensä. Viimesijainen keino isyyden vahvistamiseksi on ns. isyyskanne eli kanteen nostaminen isyyden vahvistamiseksi, jota tässä ei käsitellä. Oikeudellisesti lapsen isyys tuo miehelle elatusvelvollisuuden ja mahdollisuuden lapsen huoltajuuteen ja tapaamiseen. Lapselle taas syntyy perintöoikeus isäänsä kohtaan.

Lue artikkeli

Puhelinpalvelu

0600 199 33

Oikeudellisten asioiden neuvontapuhelin (1 € + ppm/min)

OpusLexin lakimiehet palvelevat sivua myös puhelimitse! Puhelinneuvontaa numerossa 0600 199 33 (1 € + ppm/min). Sinua lähinnä vapaana oleva OpusLexin lakimies vastaa puheluusi arkipäivisin kello 8:00-16:00 välisenä aikana, aattopäivinä klo 8:00-14:00.