Perhe ja perintö

Julkaistu: 23.01.2012

Edunvalvontavaltuutus on keino etukäteen suunnitella omaa edunvalvontaansa. Edunvalvoja tarvitaan, jos henkilö tulee sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun syyn takia kykenemättömäksi huolehtimaan asioistaan. Syynä voi olla vakava tai pitkäaikainen sairaus esim. dementia. Edunvalvontavaltuutusta sääntelee Laki edunvalvontavaltuutuksesta. Edunvalvonta pähkinänkuoressa tarkoittaa sitä, kun toinen henkilö edunvalvojana hoitaa ns. päämiehensä taloudellisia tai muita asioista, koska päämies ei enää sairauden tms. syyn takia pysty niistä itse huolehtimaan. Päätöksen edunvalvontaan pääsystä tekee tuomioistuin, joka myös määrää edunvalvojan. Maistraatti puolestaan toimii valvontaviranomaisena, joka valvoo, että edunvalvoja toimii asianmukaisesti.

Edunvalvontavaltuutus on valtuutuksen erityismuoto. Yleisimmällä valtuutuksella henkilö valtuuttaa toisen hoitamaan jonkun tietyn toimen puolestaan – vaikkapa nostamaan pankissa tietyn summan rahaa omalta pankkitililtään. Pääsääntöisesti edunvalvontavaltuutukseen sovelletaankin perinteistä valtuutusta koskevia sääntöjä tiettyjä erityissäännöksiä lukuun ottamatta. Edunvalvontavaltuutuksen tekijän tulee olla vähintään 18-vuotias, ja hänen tulee pystyä ymmärtämään valtakirjansa merkityksen. Valtuuttajan kyky ymmärtää valtakirjan sisältö voidaan todistaa lääkärintodistuksella siltä varalta, että kyky ymmärtää olisi kyseenalaista ja voisi jatkossa aiheuttaa valtakirjan pätemättömyysvaatimuksia.

Edunvalvontavaltuutuksen laadinnassa voidaan katsoa olevan kolme eri vaihetta:

1)Määrämuotoisen edunvalvontavaltakirjan laatiminen, jonka vähimmäissisältö on :

a) valtuuttamistarkoitus

b) valtuutetun toimivaltuuksien yksilöinti

c) valtuuttaja ja valtuutettu sekä

d) ns. voimaantuloehto, jonka mukaa edunvalvontavaltuutus voidaan asettaa voimaan silloin, kun valtuuttaja ei sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai tms. syyn vuoksi pysty enää hoitaa asioitaan.

Muotovaatimuksia valtakirjalle ovat:

e) kirjallinen muoto

f) kahden esteettömän, vähintään 18-vuotiaan todistajan läsnäolo silloin, kun valtuuttaja allekirjoittaa edunvalvontavaltakirjan ja tai tunnustaa omakseen siinä jo olevan allekirjoituksensa. (Esteellisiä todistajia ovat mm. valtuutetun läheiset ja tietyt valtuuttajan läheiset)

g) todistajien allekirjoitukset valtakirjan vahvistamiseksi. Todistajien tulee olla tietoisia siitä, että kyseessä on edunvalvontavaltakirja.

Mikäli edunvalvontavaltakirjan laadinnassa ei ole noudatettu edellä mainittuja muotomääräyksiä, maistraatti ei voi vahvistaa sitä, eikä valtuutus tule lainkaan voimaan. Valtakirjan olisi hyvä sisältää myös todistuslausuma, vaikka se ei ole varsinainen muotomääräys. Todistuslausuma vastaa testamentin todistuslausumaa. Lausumassa todetaan todistajien yhtäaikainen läsnäolo sekä merkintä valtuuttajan kyvystä ymmärtää valtakirjan merkitys ja mahdollisista muistakin seikoista, joiden todistajat katsovat vaikuttavan valtakirjan pätevyyteen. Hyvä käytäntö on myös se, että valtakirjaan liitetään lääkärinlausunto valtuuttajan terveydentilasta valtuutuksen tekohetkellä.

Edunvalvontavaltakirjan luovuttaminen valtuutetulle

2. Valtuutettu pyytää Maistraattia vahvistamaan edunvalvontavaltakirjan, kun valtuuttaja on sairauden tms. syyn vuoksi kykenemätön hoitamaan enää asioitaan, joiden hoidosta hän on edunvalvontavaltakirjan laatinut. Kun Maistraatti on vahvistanut kyseisen valtakirjan, pystyy valtuutettu hoitamaan edunvalvojana valtakirjassa eriteltyjä toimia edunvalvottavansa puolesta.

Mikäli henkilö on itse jo järjestänyt edunvalvontansa, hänelle ei tulevaisuudessa voida enää pääsääntöisesti määrätä tuomioistuimen toimesta toista edunvalvojaa Holhoustoimilain perusteella hoitamaan näitä toimia. Henkilöllä onkin valta lähtökohtaisesti järjestellä edunvalvontansa tällä tavoin mieleisekseen, mikä vahvistaa itsemääräämisoikeutta.

Edunvalvontavaltuutuksessa ei voida valtuutetulle antaa oikeutta seuraaviin toimiin:

• tekemään päätöstä, jonka tekemiseen valtuuttaja on vielä kykeneväinen
• tekemään valtuuttajan puolesta erityisen henkilökohtaisia asioita kuten esim. menemään naimisiin
• antaa valtuuttajan puolesta lahjaa (Poikkeuksen muodostaa, mikäli valtuuttaja on yksilöinyt lahjan perusteet edunvalvontavaltakirjassa. Esimerkkinä mainittakoon vuotuiset syntymäpäivälahjat kummilapsille.)
• luovuttaa tai pantata valtuuttajan kiinteistöä, mikäli edunvalvontavaltakirjassa ei ole näin määrätty

Silloin, kun valtuutettu ylittää hänelle myönnetyt valtuutukset ja suorittaa toimen, johon hänellä ei ole valtuutta, kyseinen toimi ei sido edunvalvontavaltakirjan laatinutta valtuuttajaa. Mikäli valtuuttaja on antanut valtuutetulle toimintaohjeita, jotka eivät näy edunvalvontavaltakirjassa ja valtuutettu ylittää nämä toimintaohjeet tekemällä toimen, jonka toinen osapuoli ei tiennyt kyseisistä toimintaohjeista, on toimi kuitenkin sitova.

Edunvalvontavaltakirjan valtuutettu ei voi siirtää valtuutustaan toiselle henkilölle, ei vaikka valtakirjassa olisi tällainen oikeus myönnetty. Sen sijaan on mahdollista, että valtuuttaja nimeää edunvalvontavaltakirjassa varavaltuutetun, mikäli varsinainen valtuutettu on tilapäisesti estynyt hoitamaan valtakirjan osoittamia toimia tai toissijaisen valtuutetun, joka voi astua edunvalvontavaltuutetuksi, mikäli ensisijainen valtuutettu ei lainkaan pysty toimimaan edunvalvontavaltuutettuna. Valtuutetuksi voidaan nimetä henkilö, joka on kykenevä ja sopiva toimimaan valtuutettuna. Maistraatti ei voi vahvistaa valtuutusta, mikäli valtuutettu on esim. itse edunvalvonnan piirissä.

Valtuutettu ei voi edustaa valtuuttajaansa toimessa, jonka toisena osapuolena hän on itse tai hänen läheisensä, tai jos toimessa valtuuttajan ja valtuutetun intressit menevät ristiin. Valtuutetun velvollisuuksiin kuuluvat valtuuttajan parhaaksi toimiminen, tämän mielipiteen tiedustelu suurissa päätöksissä sekä omaisuuksien (omansa ja valtuuttajan) erillään pitäminen. Valtuutetulla on oikeus saada valtuuttajan puolesta tekemistään toimista kohtuullista korvausta, joka maksetaan valtuuttajan varoista.

Edunvalvontavaltuutuksen ero perinteiseen edunvalvontaan, jonka tuomioistuin määrää, on se, että valtuutetun toimia valvotaan Maistraatin toimesta vähemmän, kuin mitä perinteisessä edunvalvonnassa. Valtuutettu voi siis toimittaa vapaasti edunvalvottavan valtakirjassa mainitsemia toimia. Valtuuttajalla voi toki edunvalvontavaltakirjassa vaatia Maistraatilta samanlaista valvontaa, kuin mitä perinteisessä edunvalvonnassa.

Edunvalvontavaltuutus lakkaa olemasta voimassa, jos se peruutetaan (esim. hävittämällä valtakirja tai valtakirjan voimaantulon jälkeen Maistraatti vahvistaa peruuttamisen), valtuuttaja kuolee, valtuutettu luopuu tehtävästään Maistraatille tekemällään ilmoituksella, valtuuttajalle määrätään toinen kyseiset toimet hoitava edunvalvoja, valtuutus lakkaa valtakirjassa olevan aikamääräyksen tai ehdon vuoksi taikka valtuuttaja asetetaan konkurssiin.