Asianajaja Tuula Suhonen, Mikkeli, As:tsto Suhonen Oy, tuula@suhonen.info
Aviopuolisot perustavat liiton aikana yleensä erilaisia velkasuhteita. Vaikka aviopuolisot ottavat usein yhdessä velkaa ei, ole myöskään tavatonta, että toinen puolisoista perustaa yksin ja itsenäisesti velkasuhteen. Seuraavassa jäsennetään aviopuolisoiden vastuuta erilaisissa liiton aikana perustetuissa velkasuhteissa.
Avioliittolain mukaiseen aviopuolisoiden velkavastuuseen noudatettavana periaatteena vallitsee puolisoiden velkojen erillisyyden periaate. Näin ollen aviopuoliso ei lähtökohtaisesti vastaa toisen puolison ottamasta velasta. Kumpikin puolisoista on yksin kykenevä muodostamaan oman velkasuhteen ja tähän velkasuhteeseen liittyvä vastuu lankeaa myös kokonaisuudessaan sen perustaneelle puolisolle.
Toisen puolison omaisuutta, olipa se sitten avio-oikeuden alaista tai avio-oikeudesta esim. avioehdon nojalla vapaata omaisuutta, ei voida ulosmitata avioliiton toisen puolison velasta. Kyseinen omaisuus ei myöskään voi joutua toisen velallisena olevan puolison konkurssipesään.
Silloin, kun aviopuolisot ovat yhdessä ottaneet yhteistä velkaa, ovat molemmat solidaarisessa vastuussa tästä velasta. Solidaarinen vastuu merkitsee sitä, että velan erääntyessä velkoja voi periä velan osittain tai halutessaan kokonaankin toiselta puolisolta. Mikäli velkoja perii koko velan vain toiselta puolisolta, syntyy velan maksaneelle puolisolle luonnollisesti oikeus periä osaa maksetun velan määrästä puolisolta, joka ei lainkaan osallistunut velan maksuun. Oikeuskäytännössä on ilmennyt tuomioistuimen ratkaisuja, joissa solidaarinen vastuu on syntynyt myös, kun toinen puoliso on toisen puolison valtuutuksella ottanut velkaa tai kun puoliso on hyväksynyt nimenomaisesti taikka hiljaisesti toisen puolison tekemän sopimuksen, josta saadut suoritukset on käytetty puolisoiden yhteisen talouden hyväksi. On tärkeää huomata, että jos toinen puoliso on yksin ottanut rahalainaa, ei puolisoiden yhteisvastuuta velasta synny edes siinä tilanteessa, että velkarahat on konkreettisesti käytetty perheen elatukseen.
Elatusvelka tarkoittaa esim. ruokakauppaan perustetun luottotilin käytöstä syntynyttä velkaa, joka on siis otettu elatuskulujen täyttämiseksi. Elatuskuluiksi lasketaan sellaiset kulut, jotka ovat syntyneet perheen yhteisten tai puolison henkilökohtaisten tarpeiden täyttämisestä – esimerkiksi ruoka-, vaatetus- ja harrastuskulut. Lasten kasvatuksesta syntyvät menot kuuluvat niin ikään elatuskulujen piiriin. Puolisoiden erityistarpeista syntyvät menot kuuluvat yhteisvastuun piiriin vain siltä osin kuin ne katsotaan kohtuullisiksi.
Elatusvelka vanhentuu velkaa tehneeseen puolisoon ja kumppaniin nähden normaalisti kolmessa vuodessa. Toisen puolison tai parisuhdekumppanin varalle on kuitenkin säädetty lyhyt kahden vuoden vanhentumisaika luettuna velan erääntymisestä. Tämän ajan kuluttua elatusvelkaa ei enää voida periä siltä puolisolta tai parisuhdekumppanilta, joka velkaa ei ole tehnyt.
Edunvalvontavaltuutus ei ole pelkästään varautumista vanhuuteen. Kuvitellaan vaikkapa tilanne, jossa alkutalven pimeässä ajat autolla liukasta tietä kotiin töistä ja yhtäkkiä hirvi osuu tiellesi. Siinä hetkessä varmastikin miettii, kuinkahan tässä käy ja toivottavasti nyt ei satu pahasti. Harmillisessa tilanteessa hirvikolari voi kuitenkin viedä sairaalaan pidemmäksikin aikaa eikä enää olekaan kykenevä hoitamaan omia asioitaan kuten ennen. Tämmöiseen tilanteeseen varautuminen edellyttää jo nyt pohtimaan edunvalvontavaltuutuksen laatimista kuntoon sekä vanhuuden varalle että ns. pahan päivän varalle.
Lue artikkeliKuka saa omaisuutesi kuoleman jälkeen? Suomessa perintökaari säätelee perimisjärjestyksen. Perinnönsaajat on jaettu kolmeen perillisryhmään eli parenteeliin. Testamentilla perinnönjättäjä voi myös itse vaikuttaa siihen, miten hänen omaisuutensa jaetaan kuoleman jälkeen. Testamentilla ei voi kuitenkaan poistaa rintaperillisten oikeutta ns. lakiosaan.
Lue artikkeliAvoliitto ei purkautuessaan synnytä samanlaisia varallisuusoikeudellisia vaikutuksia kuin avioliitto. Lähtökohtana on, että avoliiton molemmat osapuolet pitävät oman omaisuutensa. Avoliiton päättyessä ei suoriteta ositusta, eikä kumpikaan osapuoli maksa tasinkoa toiselle. Poikkeuksena tästä on hyvitys yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta.
Lue artikkeli
Oikeudellisten asioiden neuvontapuhelin (3,10 € + ppm/min)
OpusLexin lakimiehet palvelevat sivua myös puhelimitse! Puhelinneuvontaa numerossa 0600 199 33 (3,1 € + ppm/min). Sinua lähinnä vapaana oleva OpusLexin lakimies vastaa puheluusi arkipäivisin kello 8:00-16:00 välisenä aikana, aattopäivinä klo 8:00-14:00.