2018

Julkaistu: 19.01.2018

Asian taustaa

A ja B olivat olleet avoliitossa, joka päättyi eroon 18.8.2012. Asianosaiset olivat avoliiton aikana rakentaneet puoliksi omistamalleen kiinteistölle omakotitalon. B:n isä oli suorittanut rakennuskohteessa ammattiosaamista vaativia kirvesmiestöitä.

Asianosaiset olivat yksimielisiä siitä, ettei B:n isällä ollut työpalkkasaatavaa heiltä kummaltakaan. Asianosaisten tulot olivat avoliiton aikana olleet lähes yhtä suuret.

 

Pesänjakajan ratkaisu

Pesänjakaja oli määrännyt A:n maksamaan B:lle hyvitystä 35 000 euroa korkoineen, koska B:n isän vastikkeeton työ B:n ja A:n kiinteistön rakennusten rakentamiseen oli sellainen B:n hyväksi luettava panos, jota avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta annetun lain (jäljempänä avoliittolaki) 8 §:n 2 momentissa tarkoitetaan.

B:n hyväksi luettava panos oli pesänjakajan mukaan auttanut A:ta kartuttamaan tämän omaisuutta, kun A oli saanut omaisuuden myyntihinnassa myös puolet B:n isän vastikkeetta antaman työpanoksen arvosta.

 

Asian käsittely käräjä- ja hovioikeudessa

A vaati käräjäoikeudessa pesänjakajan määräämän hyvityksen kumoamista. Perusteinaan A lausui, että pesänjakaja oli lain vastaisesti hyväksynyt B:n isän tekemän talkootyön avopuolisoiden yhteisesti omistaman talon rakentamisprojektissa sellaiseksi yhteisen talouden hyväksi tehdyksi B:n panokseksi, joka on oikeuttanut B:n hyvitykseen. B:n isän työpanos ei ollut B:n henkilökohtainen panos A:n omaisuuteen. A kiisti myös hyvityksen määrän.

B vaati kanteen hylkäämistä. Perusteinaan B lausui, että omakotitalon oli rakentanut hänen isänsä. Kiinteistöstä saatu myyntivoitto oli peräisin B:n yhteiseen talouteen tällä tavalla järjestämästä panoksesta. Mikäli tätä panosta ei huomioitu, syntyi entisten avopuolisoiden taloudellisiin suhteisiin vääristymä ja A sai huomattavan suurta perusteetonta etua B:n kustannuksella.

Käräjäoikeus totesi, että B ja A olivat kumpikin saaneet B:n isän heille lahjoittamasta vastikkeettomasta rakennustyöpanoksesta huomattavan taloudellisen hyödyn, joka kartuttanut kummankin avopuolison omaisuutta. Kummankin avopuolison B:n isän työpanoksesta saama hyöty oli yhtä suuri. Sekä B että A olivat avoerosta huolimatta saaneet kiinteistöön ja sen rakentamiseen itse antamansa panokset kauppahinnan muodossa täysimääräisesti hyväkseen eikä B ollut menettänyt mitään itse antamaansa panosta A:n hyväksi. Omaisuuden erottelu B:n ja A:n omistusosuuksien suhteessa ei johtanut näin ollen siihen, että A saisi perusteetonta etua B:n kustannuksella.

Käräjäoikeus hyväksyi A:n kanteen eikä A ollut tuomion mukaan velvollinen maksamaan B:lle hyvitystä.

B valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

 

Korkeimman oikeuden ratkaisu

B:lle myönnettiin valituslupa. B vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanne hylätään. A vastasi valitukseen ja vaati, että se hylätään.

Korkein oikeus totesi, että oikeus avoliittolain mukaiseen hyvitykseen perustuu avopuolison yhteistalouden hyväksi antamaan panokseen. Merkitystä ei ole sillä, mistä avopuoliso on saanut panoksena antamansa varallisuuden. Jos avopuoliso esimerkiksi käyttää hänen vanhempansa yksin hänelle lahjoittamia rahavaroja yhteiseen talouteen, kysymys on sellaisesta avopuolison yhteistalouden hyväksi antamasta panoksesta, joka muidenkin edellytysten täyttyessä oikeuttaa hyvitykseen.

Korkein oikeus katsoi, että arvioitaessa B:n oikeutta saada hyvitystä hänen isänsä tekemän rakennustyön perusteella muodostuu keskeiseksi kysymykseksi se, voidaanko isän suorittamaa rakennustyötä pitää B:n yhteistalouden hyväksi antamana panoksena. Avoliittolain 6 §:n mukaan irtain esine, jonka osalta ei voida näyttää onko se yhteistä omaisuutta tai kumman avopuolison omaisuuteen se kuuluu, katsotaan avopuolisoiden saaden sen yhteisesti yhtäläisin oikeuksin. Korkein oikeus katsoi, että vastaavaa yhteisomistusolettamaa voidaan pitää lähtökohtana myös arvioitaessa sitä, kenen hyväksi tehtynä avopuolisoiden yhteisesti omistamalla kiinteistöllä suoritettua rakennustyötä pidetään.

Korkeimman oikeuden mukaan on melko tavallista, että avoliitossa elävien henkilöiden vanhemmat tai muut läheiset auttavat avopuolisoiden perheitä tekemällä vastikkeetta esimerkiksi rakennus- tai lastenhoitotyötä perheiden hyväksi. Sellainen laintulkinta, jonka mukaan tällaiset avopuolisoiden läheisten aikanaan vastikkeetta antamat työpanokset otettaisiin avopuolisoiden yhteistaloutta purettaessa sopimuksen tai tarkoitemääräyksen puuttuessakin huomioon hyvitykseen oikeuttavina panoksina, tekisi avoliiton päättymiseen liittyvästä varallisuussuhteiden selvittelystä monimutkaisempaa ja lisäisi riitoja. Tämäkin näkökohta puoltaa sitä, että tällaiset panokset voidaan pelkästään ulkoisten seikkojen perusteella katsoa hyvitykseen oikeuttaviksi vain poikkeuksellisesti.

Korkein oikeus päätyi siihen, että B:n isän tekemä rakennustyö on katsottava tehdyksi kummankin avopuolison hyväksi eikä kysymys siten ole B:n yhteistalouden hyväksi antamasta panoksesta. A ei muutenkaan saa perusteetonta etua B:n kustannuksella sen johdosta, että B:n isän tekemän työpanoksen arvo jää hyödyttämään myös A:ta avopuolisoiden yhteistalouden purkamisen jälkeenkin. Näin ollen B:llä ei ole oikeutta saada hyvitystä A:lta isänsä tekemän työpanoksen perusteella.

Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomion lopputulosta.

 

Koko korkeimmjan oikeuden ratkaisu perusteluineen löydät täältä.