2016

Julkaistu: 18.03.2016

A oli työskennellyt yliopiston ylioppilaskunnan julkaiseman aikakauslehden toimittajana. Työsuhteen aikana ylioppilaskunta ei ollut ollut sidottu mihinkään työehtosopimukseen. A vaati ylioppilaskuntaa vastaan nostamassaan kanteessa lisää palkkaa sekä lomakorvauksia, koska hänelle olisi tullut maksaa hänelle ammatin ja työtehtävien perusteella yleissitovana noudatettavaksi tulevan lehdistöalan työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Ylioppilaskunta vastusti kannetta katsoen, että A:n vetoama työehtosopimus ei ollut tullut noudatettavaksi, koska ylioppilaskunta ei ole viestintäalan yritys.

Käräjäoikeus totesi, että Viestinnän Keskusliitto ry:n ja Suomen Journalistiliitto ry:n välillä solmittu journalisteja koskeva työehtosopimus on yleissitova. A oli tehnyt toimituksellista työtä ylioppilaskunnan julkaisemassa lehdessä, jota oli pidettävä aikakauslehtenä.

Käräjäoikeus katsoi, että A oli tehnyt yleissitovan lehdistön työehtosopimuksen määrittelemiä toimituksellisia tehtäviä ja että hänen työsuhteeseensa oli ollut sovellettava vähintään journalisteja koskevan työehtosopimuksen määräyksiä.

Käräjäoikeus velvoitti ylioppilaskunnan suorittamaan A:lle palkkasaatavaa sekä lomarahaa.

Hovioikeus pyysi työtuomioistuimelta lausuntoa siitä, onko ylioppilaskunnan tullut noudattaa A:n työsuhteessa Viestinnän Keskusliitto ry:n ja Suomen Journalistiliitto ry:n välillä solmittua, työntekohetkellä voimassa ollutta työehtosopimusta yleissitovuuden perusteella. Työtuomioistuimen lausui, että kyseinen työehtosopimus on lainkohdan tarkoittamalla tavalla valtakunnallinen ja edustavana pidettävä.

Edelleen on selvitetty, että A:n työ on ollut toimittajan työtä ja että lehteä on sisältönsä ja luonteensa vuoksi pidettävä aikakauslehtenä. Asian ratkaisun kannalta keskeiseksi riitakysymykseksi oli jäänyt, miten on ymmärrettävä ja tulkittava työsopimuslain 2 luvun 7 §:n sisältämää käsitettä "asianomaisella alalla".

Hovioikeus totesi, että työtuomioistuin oli hovioikeuden pyytämässä lausunnossa katsonut, ettei ylioppilaskuntaa voitu pitää työehtosopimuksessa tarkoitettuna viestintäalan yrityksenä.

Hovioikeus hylkäsi kanteen ja vapautti ylioppilaskunnan tuomitusta korvausvelvollisuudesta.

Korkein oikeus totesi, että Yleissitovan työehtosopimuksen tulee olla valtakunnallinen ja asianomaisella alalla edustavana pidettävä. Lain sanamuoto viittaa siihen, että asianomainen ala määräytyy yksin työnantajan toimialan mukaan. Toisaalta työsopimuslain 2 luvun 7 §:n tarkoituksena on turvata työntekijälle työsuhteen vähimmäisehdot. Oikeuskäytännössä on katsottu, että työsopimuslaissa tarkoitettu asianomainen ala voi tarkoittaa joko työnantajan toimialaa tai työntekijän ammatin tai työtehtävien mukaista alaa. Oikeuskäytännössä on katsottu, että sovellettava työehtosopimus voi määräytyä myös yksittäisen työntekijän työtehtävien perusteella, jos työnantaja on teettänyt jotakin työtä sen pääasiallisen toimialan ohella eikä työnantajan pääasiallisella alalla ole ollut valtakunnallista työehtosopimusta.

Korkein oikeus katsoi, että kun työnantajaa ei lähtökohtaisesti sido mikään työehtosopimus, tulee arvioitavaksi kysymys siitä, sovelletaanko yksittäisen työntekijän työsuhteessa työehtosopimusta hänen ammattinsa tai työtehtäviensä perusteella.

Tapauksissa KKO 1982 II 156 ja KKO 1987:75 työnantajan toimialalla ei ollut ollut yleiseksi katsottavaa valtakunnallista työehtosopimusta. Tapauksissa työnantaja oli velvollinen noudattamaan työntekijän työalalla yleiseksi katsottavaa työehtosopimusta.

Korkein oikeus totesi, että Journalistiliiton työehtosopimus ei ole ylioppilaskunnan toimialalla sovellettava työehtosopimus. Ylioppilaskunta on kuitenkin tosiasiassa teettänyt A:lla sanotussa lehdistön työehtosopimuksessa tarkoitettua työtä. Korkein oikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että A:n työsuhteessa on tullut soveltaa lehdistön alan työehtosopimusta.

Korkein oikeus kumosi Hovioikeuden tuomion ja jätti asian käräjäoikeuden lopputuloksen varaan.

 

Korkeimman oikeuden retkaisun perusteluineen löydät täältä