2016

Julkaistu: 10.06.2016

SL oli allekirjoittanut testamentin, jolla hän oli testamentannut omaisuutensa pojalleen AL:lle lukuun ottamatta testamentissa yksilöityjä asunto-osakkeita, jotka hän oli testamentannut miniälleen HL:lle. Tyttärensä CL:n osalta SL:n testamentista ilmenevä käsitys oli, että tämä oli jo saanut lakiosansa ennakkoperintöjen muodossa. SL oli kuitenkin määrännyt testamentissa, ettei CL:lle enää tulisi perintönä omaisuutta, koska hän oli syvästi loukannut SL:ää. Joka tapauksessa mahdollinen lakiosa voitaisiin maksaa hänelle rahana.

Testamenttiin sisältyi seuraava LV:n ja JH:n allekirjoittama todistuslauselma: ˮVartavasten kutsuttuina ja samanaikaisesti paikalla olleina todistamme, että hyvin tuntemamme rouva SL on tänään allekirjoittanut tämän testamentin täysin oikeustoimikelpoisena sekä hyvässä henkisessä ja ruumiillisessa kunnossa.ˮ Todistuslauselman jälkeen tehdyn merkinnän mukaan todistaminen on tapahtunut ja todistajat olivat allekirjoittaneet todistuslauselman testamentin allekirjoituspäivänä.

CL on vaatinut kanteessaan käräjäoikeutta vahvistamaan, että SL:n tekemä testamentti oli pätemätön muotovirheen vuoksi, koska testamentin todistajat ja testamentin tekijä eivät olleet olleet yhtä aikaa saapuvilla testamenttia allekirjoitettaessa, vaikka testamenttiin oli näin merkitty. Lisäksi CL on vaatinut vahvistettavaksi, että testamentti oli tehoton siltä osin kuin se loukkasi hänen oikeuttaan lakiosaan.

Käräjäoikeus oli hylännyt CL:n mainitut kannevaatimukset.

Hovioikeus oli julistanut SL:n tekemän testamentin muotovirheen vuoksi pätemättömäksi siltä osin kuin se esti CL:n kuolinpesää saamasta sille kuuluvaa laillista perintöosuutta jäämistöstä. Toissijaisena vaatimuksena pidettävän testamentin tehottomaksi julistamista koskevan vaatimuksen osalta lausunnon antaminen raukesi.

Korkein oikeus totesi, että testamentin muotovaatimuksilla on olennainen merkitys testamentin pätevyyden kannalta. Vaatimuksella testamentin todistajien samanaikaisesta läsnäolosta on erityisesti pyritty painottamaan testamentin teon vakavuutta ja tärkeyttä sekä estämään testamentin tekijää määräämästä harkitsemattomasti jäämistöstään

Perintökaaren 10 luvun 1 §:n mukaan testamentti on tehtävä kirjallisesti kahden todistajan ollessa yhtaikaa läsnä, ja heidän on, sitten kun testamentin tekijä on allekirjoittanut testamentin tai tunnustanut siinä olevan allekirjoituksensa, todistettava testamentti nimikirjoituksillaan. Heidän tulee tietää, että asiakirja on testamentti. Saman luvun 2 §:n 1 momentin mukaan todistajat merkitkööt nimikirjoituksensa oheen ammattinsa ja asuinpaikkansa samoin kuin todistamisen paikan ja ajan sekä tehkööt siihen merkinnän muistakin seikoista, joiden he katsovat vaikuttavan testamentin pätevyyteen.

Testamentin muotovaatimusten noudattamista arvioitaessa vahva olettama on, että todistuslauselmaan merkityt seikat pitävät paikkansa. Muotovirheeseen vetoavan on esitettävä todistuslauselman luotettavuutta vähentävä näyttö. Mikäli tällaisella näytöllä pystytään horjuttamaan todistuslauselman luotettavuutta varteenotettavalla tavalla, näyttövelvollisuus muotomääräysten noudattamisesta siirtyy testamentin saajalle.

Todistajat eivät olleet muistaneet allekirjoitustilaisuutta. Korkein oikeus totesi kuitenkin, että testamentti on saatettu laatia, kuten tässäkin tapauksessa, useita vuosia ennen testamentin tekijän kuolemaa. Tällöin on mahdollista, etteivät testamentin todistajat enää muista todistaneensa testamentin allekirjoitusta. Pelkkä testamentin todistajien muistamattomuus ei vielä riitä horjuttamaan tätä lähtökohtaa ja siirtämään todistustaakkaa testamentin saajalle varsinkaan silloin, kun todistuslauselma osoittaa testamentin todistamisen tapahtuneen laissa edellytetyllä tavalla.

Korkein oikeus piti testamenttiin merkittyä todistuslauselmaa luotettavana.

Testamentin tehottomuudesta perillisen lakiosaoikeutta rajoittavalta osalta säädetään edellä mainituin tavoin perintökaaressa. Lakiosaoikeuden edellytyksenä on määräajassa tehty lakiosailmoitus. CL:n lakiosailmoituksen tiedoksianto on esitetyn selvityksen mukaan ollut SL:n kuolinpesään määrätyn pesänjakajan ratkaistavana. Mainitun kysymyksen samoin kuin oikeutta lakiosaan koskevan kysymyksen ratkaiseminen kuuluu pesänjakajan toimivaltaan, ja pesänjakajan tekemää ratkaisua ja perinnönjakoa on mahdollista moittia tuomioistuimessa perintökaaren 23 luvun 10 §:n mukaisesti. Korkein oikeus katsoo, ettei kuolinpesä ole osoittanut perusteltua oikeudellista tarvetta testamentin tehottomaksi julistamista koskevan vaatimuksen ratkaisemiseen tämän asian yhteydessä.

Korkein oikeusedellä mainitun vuoksi voinut tutkia kysymystä, jos testamentti loukkaa CL:n lakiosaa.

Korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion ja jätti asian käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan. Korkein oikeus jätti kuitenkin vaatimuksen testamentin tehottomaksi julistamisesta tutkimatta.

 

Koko korkeimman oikeuden ratkaisun perusteluineen löydät täältä