Asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain 54 §:n 1 momentin mukaan vuokranantajan irtisanoessa vuokrasopimuksen on vuokralaiselle annettava kirjallinen irtisanomisilmoitus, jossa mainitaan vuokrasuhteen päättymisajankohta. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko vuokranantajan irtisanomisilmoitus ollut mainitun lainkohdan mukainen, kun irtisanomisilmoituksessa ei ollut ilmoitettu vuokrasuhteen nimenomaista päättymispäivämäärää.
X Oy on vuokranantajana irtisanonut A:n asuinhuoneistoa koskevan vuokrasopimuksen irtisanomisilmoituksella, joka on annettu A:lle tiedoksi. Irtisanomisilmoituksessa on ilmoitettu, että vuokranantaja irtisanoo vuokrasuhteen lakkaavaksi kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua laskettuna sen kuukauden viimeisestä päivästä, jonka aikana irtisanomisilmoitus on annettu A:lle tiedoksi. Irtisanomisilmoituksessa on myös annettu esimerkki siitä, miten vuokrasuhteen päättymisajankohta lasketaan.
Käräjäoikeus ja Hovioikeus hyväksyivät X Oy:n kanteen.
Korkein oikeus toteaa, että asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain 54 §:n 1 momentti on tulkinnanvarainen sen osalta, onko vuokrasuhteen päättymisajankohta ilmoitettava mainitsemalla vuokrasuhteen päättymisen päivämäärä vai voidaanko päättymisajankohta ilmoittaa myös jollakin muulla tavalla.
Korkein oikeus toteaa, että vuokranantajan irtisanomisilmoitusta koskevien muotovaatimusten tarkoituksena on, että vuokralainen saa vuokranantajalta tiedot irtisanomisen perusteista ja siitä, milloin vuokrasuhde irtisanomisen johdosta lakkaa. Vuokralaisen kannalta merkityksellistä on, että vuokrasuhteen päättymisen ajankohta käy irtisanomisilmoituksesta selvästi ja yksilöidysti ilmi. Kun säännöksessä ei ole nimenomaisesti edellytetty tarkan päivämäärän ilmoittamista, muotovaatimusta on tulkittava lain yleistavoitteen mukaisesti vuokralaisen tiedontarpeista lähtien. Lakien esitöiden mukaan vuokrasuhteen päättymisajankohta voidaan yksilöidä irtisanomisilmoituksessa myös esimerkiksi ilmoittamalla irtisanomisajan pituus. Käytännössä päivämäärän ilmoittaminen voisikin olla vuokranantajan kannalta hankalaa, kun irtisanomisajan alkaminen riippuu lopulta siitä, milloin irtisanomisilmoitus saadaan annettua vuokralaiselle todisteellisesti tiedoksi.
A:lle annetussa irtisanomisilmoituksessa on ilmoitettu vuokrasuhteen päättyvän irtisanomisajan kulumisen jälkeen. Irtisanomisilmoituksessa on mainittu lainmukainen kuuden kuukauden irtisanomisajan pituus ja todettu irtisanomisajan laskemisen alkavan sen kuukauden viimeisestä päivästä, jonka aikana irtisanomisilmoitus on annettu A:lle tiedoksi. Lisäksi irtisanomisilmoituksessa on esimerkillä havainnollistettu vuokrasuhteen päättymisajan laskemistapa. Näiden tietojen perusteella A on saanut yksinkertaisesti ja varmasti selville, milloin hänen vuokrasuhteensa päättyy. Korkein oikeus katsoo, että vuokrasuhteen päättymisajankohta on mainittu irtisanomisilmoituksessa asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain 54 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla eikä irtisanomista voida kyseisellä perusteella pitää tehottomana.
Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomiota.
Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2016:6 löydät täältä
Ensin tarkoituksena on sopia yhteisestä yhtiöveropohjasta (Common Corporate Tax Base, CCTB), ja tämän jälkeen yhdistettyä yhtiöveropohjaa (Common Consolidated Corporate Tax Base, CCCTB) koskevista jakosäännöksistä. Yhdistetty yhtiöveropohja tarkoittaa, että eri jäsenvaltioissa toimivien konserniyhtiöiden kokonaistulos jaettaisiin jäsenvaltioiden kesken.
Lue uutinenKorkein oikeus on kumonnut Helsingin hovioikeuden päätöksen, jolla hovioikeus oli hyväksynyt neljän todistajan kuulemisen anonyymisti eli heidän henkilöllisyyttään ja yhteystietojaan paljastamatta. Kuulemista koskeva päätös liittyi törkeää huumausainerikosta koskevaan asiaan.
Lue uutinenVoimassaolevan työsopimuslain mukaan määräaikaisen työsopimuksen tekemiseen tulee olla perusteltu syy. Työsopimuslakiin lisätään vuodenvaihteessa säännös, joka mahdollistaa määräaikaisen työsopimuksen tekemisen pitkäaikaistyöttömän kanssa ilman perusteltua syytä.
Lue uutinen
Oikeudellisten asioiden neuvontapuhelin (3,10 € + ppm/min)
OpusLexin lakimiehet palvelevat sivua myös puhelimitse! Puhelinneuvontaa numerossa 0600 199 33 (3,1 € + ppm/min). Sinua lähinnä vapaana oleva OpusLexin lakimies vastaa puheluusi arkipäivisin kello 8:00-16:00 välisenä aikana, aattopäivinä klo 8:00-14:00.