2016

Julkaistu: 21.10.2016

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

A:n ja B:n avioeron tullessa vireille B oli omistanut X Ky:n. Hän oli myös työskennellyt kommandiittiyhtiössä ja oli sen ainoa vastuunalainen yhtiömies.

Kommandiittiyhtiö oli ottanut eläkevakuutukset, joissa B oli ollut eläkevakuutuksessa vakuutettuna.

Pesänjakaja

Pesänjakaja oli lausunut vapaaehtoisten eläkevakuutusten osalta, että vakuutussäästöt kuuluivat B:n ositettaviin varoihin. Pesänjakaja katsoi, että vapaaehtoiset eläkevakuutukset tuli osituksessa ottaa huomioon takaisinostoarvostaan 167 106,02 eurosta, mistä määrästä oli vähennettävä takaisinostoon liittyvä piilevä verovelka. B:n varat olivat 45 326,59 euroa avio-osaa suuremmat, mikä määrä hänen tulisi ilman osituksen sovittelua suorittaa tasinkona A:lle.

Käräjäoikeus

Toisin kuin pesänjakaja käräjäoikeus katsoi, että osituslaskelmassa vakuutussäästöjen yhteismäärästä ei tullut vähentää arvioidun veron osuutta. Näin ollen pesänjakajan osituspäätöstä oli muutettava siten, että eläkevakuutusten arvo B:lle oli 98 581 euron asemesta 167 106,02 euroa. Osituksen sovittelun osalta käräjäoikeus hyväksyi pesänjakajan ratkaisusta ilmenevät perustelut ja lopputuloksen.

Hovioikeus

Siltä osin kuin vapaaehtoisten eläkevakuutusten takaisinostoarvo oli otettava huomioon osituksessa B:n omistaman X Ky:n arvossa hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun.

Hovioikeus katsoi, että kommandiittiyhtiön arvoa määritettäessä oli otettava huomioon eläkevakuutusten takaisinostoarvo 167 106,02 euroa arvionvaraisilla veroseuraamuksilla 68 525 eurolla vähennettynä. Hovioikeus vahvisti kommandiittiyhtiön arvoksi sen varat ja velat huomioon ottaen 110 000 euroa.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ja pesänjakajan perustelut osituksen sovittelun osalta ja katsoi, että asiassa ei ollut aihetta osituksen sovitteluun.

Korkein oikeus

Eläkevakuutusten huomioon ottaminen osituksessa

Korkein oikeus totesi, että vapaaehtoisen eläkevakuutuksen keskeisenä tarkoituksena on täydentää edunsaajaksi määrätyn henkilön eläketurvaa. Eläkevakuutuksia voidaan siten lähtökohtaisesti pitää luonteeltaan henkilökohtaisina oikeuksina, joita ei oteta huomioon osituksessa.

Eläkevakuutuksilla on kuitenkin merkitystä myös sijoitusvarallisuutena, jonka kartuttamiseen myös toinen puoliso voi osallistua. Lisäksi tässä tapauksessa vapaaehtoisella eläkevakuutuksella oli sellaista varallisuusarvoa, josta B voi omistamansa kommandiittiyhtiön puolesta tietyin edellytyksin määrätä. Näin ollen Korkein oikeus katsoi, että kysymyksessä olevat vapaaehtoiset eläkevakuutukset tuli ottaa takaisinostoarvostaan huomioon B:n omistaman kommandiittiyhtiön arvoa osituksessa määritettäessä.

Piilevän verovelan vaikutus eläkevakuutusten arvoon

Korkein oikeus totesi, että ositustilanteet vaihtelevat ja myös eri omaisuuslajien verokohteluun vaikuttavat monet seikat. Yleistä, kaikkiin ositustilanteisiin ja kaikkiin omaisuuslajeihin sopivaa oikeusohjetta piilevän verovelan huomioon ottamisesta omaisuuden arvon määrittämisessä ei sen vuoksi ole mahdollista antaa. Keskeistä piilevän verovelan huomioon ottamista arvioitaessa on se, mikä merkitys piilevällä verovelalla on ositusta koskevien avioliittolain säännösten tavoitteiden kannalta.

Tässä tapauksessa vapaaehtoisten eläkevakuutusten huomioon ottamista osituksessa puolsi keskeisesti se, että eläkevakuutusten säästöt olivat takaisinostettavissa, vaikka B:n lausumista sinänsä onkin pääteltävissä, ettei hän aikonut nostaa vakuutussäästöjä ennen eläkeikää. Eläkevakuutusten ositushetken mukaiseen takaisinostoarvoon 167 106,02 euroon liittyvän piilevän verovelan määrä oli 68 525 euroa. Piilevän verovelan määrä oli siten huomattava. Lisäksi eläkevakuutuksen nostamiseen liittyy veroseuraamus myös silloin, jos sen säästö suoritettaisiin kuukausittaisena eläkkeenä eläkeiän saavuttamisen jälkeen. Näin ollen omaisuuden käyttöön liittyi joka tapauksessa piilevä, mutta todellinen verovelka.

Tällaisessa tapauksessa avioliittolain ositusta koskevien säännösten sisältämän puolittamisperiaatteen mukainen ositustulos oli mahdollista saavuttaa vain siten, että piilevä verovelka otettiin vähennyksenä huomioon vapaaehtoisten eläkevakuutusten arvoa määritettäessä. Korkein oikeus katsoi, että vapaaehtoisten eläkevakuutusten arvoa määritettäessä niiden takaisinostoarvosta tuli vähentää siihen liittyvä piilevä verovelka.

Osituslaskelma

Osituslaskelman mukaan B:n varat olivat 47 919,69 euroa hänen avio-osaansa suuremmat.

Osituksen sovittelu

Avioliittolain mukaan ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen tai siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Osituksen sovittelua harkittaessa on erityisesti otettava huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat.

B:n varat olivat 47 919,69 euroa hänen avio-osaansa suuremmat. Mikäli vapaaehtoisia eläkevakuutuksia ei olisi otettu osituksessa huomioon, kummankin puolison varat olisivat olleet lähes yhtä suuret. B:lle määrätty tasingonmaksuvelvollisuus johtui siten ennen kaikkea vapaaehtoisten eläkevakuutusten takaisinostoarvosta.

B:n lakisääteinen yrittäjän eläke oli huomattavasti pienempi kuin A:n lakisääteinen työeläke. Tässä tapauksessa vapaaehtoisten eläkevakuutusten ensisijainen tarkoitus, oli turvata B:n toimeentuloa hänen jäätyään eläkkeelle. Puolisoiden avioliitto oli kestänyt 22 vuotta. Kumpikin puoliso oli avioliiton aikana toiminut kykyjensä mukaan yhteisen talouden hyväksi sekä omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi. Nämä seikat puolsivat sitä, että osituksen lopputuloksen tuli olla mahdollisimman tasapuolinen myös puolisoiden eläketurvan osalta.

Koska B:lle määrätty tasingonmaksuvelvollisuus käytännössä johtui hänen eläkesäästöistään, hovioikeuden tuomion mukainen lopputulos olisi johtanut siihen, että B olisi joutunut hänen eläketurvakseen tarkoitettujen säästöjen johdosta suorittamaan A:lle tasinkoa. Tämä olisi vaikuttanut hänen mahdollisuuksiinsa saavuttaa suunniteltu eläketurva, kun taas A ei osituksen johdosta olisi joutunut tinkimään omasta eläketurvastaan. Koska kummankaan puolison lakisääteistä eläkettä ei oltu osituksessa otettu huomioon, A:n ansaitseman eläkkeen suuruus ei ollut vaikuttanut osituksen lopputulokseen. Nämä seikat puhuivat sen puolesta, että ositus olisi johtanut B:n kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen sekä siihen, että A olisi saanut perusteettomasti taloudellista etua.

Korkein oikeus katsoi, että ositusta oli soviteltava siten, että B vapautetaan velvollisuudesta maksaa tasinkoa A:lle. A:n on myös palautettava B:lle tämän jo maksaman tasingon määrä 47 919,69 euroa.

Tuomiolauselma

Korkein oikeus muutti hovioikeuden tuomiota seuraavasti:

A:n ja B:n välillä toimitettavaa ositusta soviteltiin siten, että B vapautettiin velvollisuudesta suorittaa tasinkoa A:lle.

A velvoitettiin palauttamaan B:lle tämän jo maksaman tasingon määrä 47 919,69 euroa, mille määrälle oli maksettava tuottokorkoa korkolain 3 §:n 2 momentin mukaisesti 23.12.2011 lukien.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muutettu.

 

Korkeimman oikeuden ratkaisun perusteluineen löydät täältä