2016

Julkaistu: 02.11.2016

A oli ollut jäsenenä viimeksi WinCapita-nimellä toimineessa klubissa, jonka toimintaa johtanut henkilö oli tuomittu rikoksesta. A ei ollut osallistunut rikolliseen toimintaan, mutta hän oli saanut sen johdosta taloudellista hyötyä, joka hänet oli tuomittu menettämään valtiolle.

A oli käräjäoikeudessa pyytänyt, että hänelle myönnettäisiin velkajärjestely.

Käräjäoikeus katsoi, että A oli maksukyvytön ja velkajärjestelyyn oli painavat perusteet ottaen huomioon velkojen ja niihin liittyvien velvoitteiden määrä suhteessa velallisen maksukykyyn.

Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 10 §:n 1 kohdan mukaan velkajärjestelyä ei voida myöntää, jos velalliselle on määrätty rikoksen perusteella maksuvelvollisuus eikä velkajärjestelyn myöntämistä voida pitää perusteltuna velan määrä, rikoksen laatu, vahingon kärsineen asema ja muut seikat huomioon ottaen.

Käräjäoikeus katsoi, että tätä esteperustetta oli sovellettava myös sellaiseen rikoshyötyyn, joka ei ollut syntynyt velallisen oman menettelyn johdosta.

A valitti hovioikeuteen, jossa hän vaati käräjäoikeuden päätöksen kumoamista katsoen, että velkajärjestelylle ei ollut yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 10 §:n 1 kohdan mukaista estettä.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden päätöksen perustelut ja katsoi, että velkajärjestelyn myöntämiselle oli sanotun lainkohdan mukainen este eikä asiassa ollut tuossa vaiheessa painavia syitä velkajärjestelyn myöntämiseksi

A valitti korkeimpaan oikeuteen. Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja että hänelle myönnetään velkajärjestely.

Korkein oikeus totesi, että voimassa oleva velkajärjestelylain 10 §:n 1 kohta on tullut voimaan 1.2.1997. Tätä ennen voimassa olleen säännöksen (57/1993) mukaan velkajärjestelyä ei voitu myöntää, jos velallinen oli tuomittu yhdestä tai useammasta rikoksesta, jolla hän oli tavoitellut merkittävää taloudellista hyötyä, ja pääasiallinen osa veloista oli määrätty maksettavaksi näiden rikosten johdosta.

Voimassa olevaa säännöstä koskevassa hallituksen esityksessä todetaan, että pykälän 1 kohtaa on ehdotuksessa tarkistettu niin, että velkajärjestely voisi tulla kysymykseen nykyistä harvemmin silloin, kun velallisella on rikokseen perustuvaa velkaa. Ehdotuksen mukaan velkajärjestely voitaisiin evätä, jos järjestelyn myöntämistä ei voida pitää perusteltuna rikoksen perusteella maksettavaksi määrättyjen velkojen järjestelemiseksi ottaen huomioon velan määrä, rikoksen laatu, vahingonkärsineen asema ja muut seikat. Tahallisten rikosten lisäksi eräät tuottamukselliset rikokset voivat osoittaa velallisessa vastaavanlaista moitittavaa käyttäytymistä, jonka perusteella aiheutuneiden velkojen järjestelemiseksi velkajärjestelyä ei tulisi yleisen yhteiskuntamoraalin ylläpitämisen vuoksi voida myöntää (HE 180/1996 vp s. 33).

Velkajärjestelylain 10 §:n 2 kohtaa on muutettu 1.1.2015 lukien. Muutosta koskevassa hallituksen esityksessä todetaan, että pykälän 1 kohta koskee tilanteita, joissa velkajärjestely estyy rikoksen perusteella määrätyn maksuvelvollisuuden vuoksi. Tällöin velallinen on jo tuomittu rikoksesta ja hänelle on määrätty rikoksen perusteella maksuvelvollisuus. Velkajärjestelyn estettä ei muodosta itse rikos, vaan siitä aiheutuva maksuvelvollisuus (HE 83/2014 vp s. 52).

Lainkohdan tulkinnanvaraisuus

Korkein oikeus totesi, että voimassa olevan velkajärjestelylain 10 §:n 1 kohdan sanamuotoa voidaan tulkita niin, että myös toisen henkilön tekemästä rikoksesta johtuva maksuvelvollisuus voisi estää velkajärjestelyn. Tätä tulkintaa puoltaa se 10 §:n taustalla oleva tarkoitus, ettei velkajärjestelyä myönnetä henkilöille, joiden velkaantumiseen liittyy yleisen yhteiskunta- ja maksumoraalin kannalta kielteisiä piirteitä.

Aiemmin voimassa olleen lain 10 §:n 1 kohdan sanamuodon perusteella oli selvää, että velkajärjestelyn esti velallisen itsensä rikollisesta menettelystä aiheutunut maksuvelvollisuus. Lain muutoksen esitöistä ei ilmene, että säännöstä olisi ollut tarkoitus muuttaa siten, että myös muiden kuin velallisen tekemästä rikoksesta aiheutunut maksuvelvollisuus estäisi velkajärjestelyn. Tällaista tarkoitusta ei voida päätellä pelkästään hallituksen esityksen yleispiirteisestä maininnasta, jonka mukaan muutoksen johdosta velkajärjestely voisi tulla kyseeseen entistä harvemmin.

Korkeimman oikeuden kannanotto

Velkajärjestelylain 10 §:ssä kuvatuissa esteperusteissa on kysymys velallisen itsensä toiminnan arvioinnista. Tähän nähden olisi poikkeavaa, että ilman nimenomaista säännöstä tai selkeää lainvalmisteluaineistosta ilmenevää tarkoitusta lainkohtaa tulkittaisiin rikoshyödyn osalta muista siinä mainituista tilanteista poikkeavalla tavalla siten, että velkajärjestely estyisi muun henkilön kuin velallisen oman moitittavan menettelyn vuoksi. Lisäksi Korkein oikeus totesi, ettei olisi myöskään velkajärjestelylain yleisten tavoitteiden mukaista antaa pykälän 1 kohdan mukaisessa arviossa merkitystä toisen henkilön kuin velallisen toiminnalle. Näin ollen Korkein oikeus tulkitsi kyseistä säännöstä siten, että velallisen maksuvelvollisuuden on täytynyt johtua nimenomaan velallisen itsensä rikollisesta menettelystä, jotta 1 kohdan esteperustetta voidaan soveltaa.

Johtopäätökset

A:n velkajärjestelyhakemuksessa tarkoitettu velka ei ole johtunut hänen omasta rikollisesta menettelystään. Korkein oikeus katsoi, ettei velkajärjestelylle ollut siten 10 §:n 1 kohdan mukaista estettä. Näin ollen ja kun Korkeimmassa oikeudessa ei ollut enää kysymys muista pykälässä mainituista velkajärjestelyn esteistä, asiassa ei ole tarvetta lausua siitä, onko A esittänyt painavia syitä velkajärjestelylle esteestä huolimatta.

Asiassa oli riidatonta, että velkajärjestelyn yleiset edellytykset täyttyvät. Kun esteitä sille ei ole, A:lle on myönnettävä velkajärjestely. Velkajärjestelyn aloittaminen voi soveliaimmin tapahtua käräjäoikeudessa.

Päätöslauselma

Korkein oikeus kumosi hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset. Asia palautettiin Espoon käräjäoikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa se velkajärjestelyn aloittamiseksi uudelleen käsiteltäväksi.

 

Korkeimman oikeuden ratkaisun kokonaisuudessaan löydät täältä