2016

Julkaistu: 06.10.2016

K on työskennellyt Osuuskauppa H:n palveluksessa kassavastuullisissa tehtävissä, viimeksi vakinaisena osa-aikaisena myyjänä tavaratalossa. K on työvuoronsa päättyessä kirjannut hävikkituotteiksi asiakkaan palauttaman vesimelonin ja neljäsosan hunajamelonista, jotka olisi työnantajan toimintaohjeen mukaan pitänyt hävittää viemällä ne jätepuristimeen. K ei kuitenkaan ole menetellyt näin, vaan hävikkituotteet on poistumistarkastuksen yhteydessä löydetty hänen hallustaan. Työnantaja on kuulemistilaisuuden päätteeksi purkanut K:n työsopimuksen epärehellisyyden ja toimintaohjeiden vastaisen toiminnan perusteella.

K oli työskennellyt H:n palveluksessa kassavastuullisissa tehtävissä, viimeksi vakinaisena osa-aikaisena myyjänä tavaratalossa. K on työvuoronsa päättyessä kirjannut hävikkituotteiksi asiakkaan palauttaman vesimelonin ja neljäsosan hunajamelonista, jotka olisi työnantajan toimintaohjeen mukaan pitänyt hävittää viemällä ne jätepuristimeen. K ei kuitenkaan ole menetellyt näin, vaan hävikkituotteet on poistumistarkastuksen yhteydessä löydetty hänen hallustaan. Työnantaja on kuulemistilaisuuden päätteeksi purkanut K:n työsopimuksen epärehellisyyden ja toimintaohjeiden vastaisen toiminnan perusteella.

 

Käräjäoikeus hylkäsi K:n kanteen. Käräjäoikeus katsoi, että K:n tunnustettua anastaneensa työnantajaltaan tuotteita, ei voitu kohtuudella vaatia, että työsuhdetta jatkettiin.

 

Hovioikeus katsoi, että K:n rikkomusta ei voitu kokonaisuutena arvostellen pitää niin vakavana ja olennaisena velvoitteiden ja luottamussuhteen rikkomisena, että K:n työsopimuksen purkamiseen olisi ollut työsopimuslain edellyttämä erittäin painava syy tai olisi ollut edes asiallinen ja painava peruste hänen työsopimuksensa irtisanomiseen. H velvoitettiin suorittamaan K:lle korvaukseksi irtisanomisajan palkkaa ja vuosilomakorvausta sekä korvaukseksi työsuhteen perusteettomasta päättämisestä kuuden kuukauden palkkaa vastaavan määrän.

 

Korkein oikeus totesi, että työsopimuksen irtisanomisen ja purkamisen perusteet ovat samankaltaisia, mutta niiden välillä on aste-ero. Työsopimuksen purkamisen perusteena olevien syiden tulee olla painavampia kuin työsopimuksen irtisanomiseen oikeuttavien perusteiden. Saman tyyppinen menettely voi siten vähäisemmässä tekomuodossa oikeuttaa vain työsopimuksen irtisanomiseen ja vakavammassa tapauksessa purkamiseen.

Työnantajan mahdollisuus päättää työsopimus edellyttää ensinnäkin, että työntekijä on rikkonut tai laiminlyönyt noudattaa työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavia velvoitteita. Työntekijä on esimerkiksi velvollinen noudattamaan työssään työnantajan antamia toimintaohjeita. Myös työntekijän epärehellisyys ja siitä aiheutuva luottamuspula voi olla työsopimuksen päättämisen perusteena.

Korkein oikeus totesi kuitenkin, että kaikkia työnantajan antamia ohjeita ei voida pitää sellaisina työsuhteen olennaisina velvoitteina, joiden rikkominen voi oikeuttaa työsopimuksen päättämiseen. Työsopimuksen päättäminen edellyttää lisäksi, että työntekijä on rikkonut olennaisia velvoitteitaan vakavalla tavalla. Esimerkiksi vähäinen tai ajattelemattomuudesta tapahtunut ohjeiden vastainen toiminta ei oikeuta työsopimuksen päättämiseen.

Työsopimuksen irtisanominen työsuhteesta johtuvien velvollisuuksien rikkomisen perusteella edellyttää pääsääntöisesti vielä sitä, että työntekijälle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä. Varoituksen antaminen ei kuitenkaan ole tarpeen silloin, jos työntekijä on rikkonut olennaisia velvoitteitaan vakavalla tavalla.

Työsopimuksen purkaminen edellyttää painavampaa perustetta kuin työsopimuksen irtisanominen. Työsopimusta puettaessa sopijapuolen menettelyn on täytynyt loukata toista sopijapuolta niin syvästi, että tämän ei kohtuudella voida edellyttää sietävän sopimusloukkausta, vaan tällä on oikeus päättää sopimussuhde välittömin vaikutuksin.

Työsopimuksen päättämisedellytyksiä on lopuksi tarkasteltava kokonaisarvioinnilla, jossa voidaan kiinnittää huomiota muun muassa rikkomuksen vakavuuteen ja vaikutuksiin, työntekijän suhtautumiseen tekoonsa, työn luonteeseen ja sen mahdollisiin erityispiirteisiin sekä työntekijän ja työnantajan olosuhteisiin ja asemaan kussakin sopimussuhteessa.

K on myyjän työssään ollut kassavastuullisessa tehtävässä. Tämänkaltaisessa työssä, johon liittyy työnantajalle kuuluvien rahojen käsittelyä, luottamuksella työntekijään on erityisen suuri merkitys. K:n työsopimuksen päättämiseen johtanut menettely ei kuitenkaan ole liittynyt hänen tehtäviinsä kassatyöntekijänä tai työnantajan rahavarojen käsittelyssä.

H on antanut työntekijöilleen kirjallisen toimintaohjeen siitä, että päiväykseltään vanhoja tai myyntikelvottomia tuotteita ei myydä tai luovuteta ilmaiseksi, vaan ne kirjataan hävikkituotteiksi ja viedään jätepuristimeen. Ohjeessa on maininta myös siitä, että niiden toteutumisen varmistamiseksi toimipisteissä suoritetaan poistumistarkastuksia. H:n mukaan ohjeen antamiseen ovat vaikuttaneet vaatimukset elintarvikehygieniasta ja työntekijöiden tasapuolisesta kohtelusta sekä pyrkimys estää väärinkäytöksiä siltä osin, että hävikkituotteiksi kirjattaisiin myyntikelpoisia tuotteita.

Korkein oikeus totesi, että työnantajan ohjeet vaikuttavat sen arviointiin, voidaanko rikkomusta pitää työnantajan kannalta olennaisena. Nyt kysymyksessä oleva ohje osoittaa, että H on pitänyt myyntiin asetettujen tuotteidensa käsittelyä merkityksellisenä riippumatta siitä, onko tuotteella työnantajalle rahallista arvoa. Korkein oikeus katsoi, että myyntiin asetettujen tuotteiden käsittelyä koskevaa toimintaohjetta voidaankin pitää myyntityössä olevan työntekijän työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavana velvoitteena. Sen rikkominen voi riittävän vakavana pidettävässä tilanteessa oikeuttaa työsopimuksen päättämiseen.

K on ollut tietoinen myyntikelvottomien tuotteiden käsittelyä koskevasta selvästä ohjeesta. ja toiminut tietoisesti vastoin ohjetta.

K:lle on annettu vajaa kolme vuotta aikaisemmin varoitus, joka on liittynyt muun muassa työaikojen, noudattamatta jättämiseen. Lisäksi hänelle on noin kaksi vuotta ennen nyt kysymyksessä olevaa tapausta annettu varoitus epäasiallisesta käyttäytymisestä. Kumpikaan varoitus ei ole liittynyt sen kaltaiseen epärehellisyyteen viittaavaan menettelyyn, josta nyt on kysymys. Korkein oikeus katsoi, että varoituksilla ei ole merkitystä K:n työsopimuksen päättämisperustetta arvioitaessa.

K:n ottamilla hävitettäviksi tarkoitetuilla tuotteilla ei ole ollut H:lle rahassa mitattavaa arvoa eikä tuotteiden ottaminen ole aiheuttanut kauppaliikkeelle taloudellista vahinkoa. K:n menettelyn ei voida myöskään olettaa vaikuttaneen liikkeen asiakassuhteisiin. Nämä seikat ovat merkityksellisiä sekä ohjeen vastaisen menettelyn vakavuusasteen arvioinnissa, että työsuhteen päättämisperusteen kokonaisarvioinnissa. Toisaalta ohjeen vastainen toiminta on voinut olla omiaan aiheuttamaan työnantajassa epäluottamusta K:ta kohtaan.

Korkein oikeus katsoi, ettei K:n menettely ole varoituksen puuttuessa ollut niin vakavana pidettävä rikkomus, että K:n työsopimuksen päättämiseen olisi ollut irtisanomisen edellytyksenä oleva asiallinen ja painava syy saatikka purkamiseen oikeuttava eritäin painava syy. 

Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden lopputulosta

 

Korkeimman oikeuden ratkaisun perusteluineen löydät täältä