A sai aviopuolisonsa kanssa yhteisesti lahjaksi asunto-osakeyhtiön osakkeet, jotka oikeuttavat asuinhuoneiston hallintaan. Osakkeisiin on kohdistunut osuus asunto-osakeyhtiön lainasta. Verohallinto ei ollut määrännyt luovutuksesta varainsiirtoveroa.
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö teki Verohallinnolle varainsiirtoverolain 38 §:n mukaisen pyynnön asiassa tehtävästä päätöksestä.
Verohallinto
Verohallinto päätti jättää varainsiirtoveron maksuunpanematta.
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on valittanut päätöksestä hallinto-oikeuteen ja vaatinut, että A velvoitetaan maksamaan asunto-osakeyhtiön osakkeiden luovutushetkellä osakkeisiin kohdistuneen ja A:n vastattavaksi tulleen yhtiölainan perusteella varainsiirtoveroa.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Hallinto-oikeus katsoi, että varainsiirtoverolain 20 §:n 4 momentin tarkoituksena olevan, että velvollisuus maksaa varainsiirtoveroa asunto-osakeyhtiön yhtiölainaosuuden osalta koskee vain tilanteita, joissa luovutuksensaaja suorittaa myös pykälän 1 momentissa tarkoitetun kauppahinnan tai muun vastikkeen. Mainittu velvollisuus ei näin ollen koskenut valituksen kohteena olevaa luovutusta, jossa lahjansaaja ei ole sitoutunut suorittamaan mitään vastiketta, vaan hänelle on ainoastaan siirtynyt sanottu velkavastuu. Tällainen luovutus on varainsiirtoverolain 4 §:n 3 momentin ja 15 §:n 3 momentin nojalla vapaa varainsiirtoverosta.
Hallinto-oikeus ei muuttanut Verohallinnon päätöstä. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö pyysi lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan ja sen täydennyksissä vaatinut, että Verohallinnon ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan ja verovelvollinen velvoitetaan maksamaan asunto-osakkeiden luovutushetkellä osakkeisiin kohdistuneen ja verovelvollisen vastattavaksi tulleen asunto-osakeyhtiölainan perusteella varainsiirtoveroa.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Sovellettavat säännökset ja lain esityöt
Varainsiirtoverolain 1 §:n mukaan valtiolle on suoritettava varainsiirtoveroa kiinteistön ja arvopaperin luovutuksesta siten kuin tässä laissa säädetään.
Varainsiirtoverolain 4 §:n 3 momentin mukaan veroa ei ole suoritettava kiinteistön saannosta tai sen osasta, joka perustuu lahjaan, perintöön, testamenttiin tai yhteisomistussuhteen purkamiseen.
Varainsiirtoverolain 15 §:n 3 momentin mukaan, mitä 4 §:n 3–5 momentissa säädetään kiinteistön luovutuksesta, sovelletaan myös arvopaperin luovutukseen ja muuhun saantoon.
Varainsiirtoverolain 20 §:n 4 momentin mukaan asunto-osakeyhtiön osakkeen luovutuksessa vastikkeeseen luetaan, riippumatta siitä, mitä osapuolten välillä 1 momentin mukaisesti on sovittu, myös osakkeisiin luovutushetkellä kohdistuva yhtiölainaosuus.
Hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi varainsiirtoverolain muuttamisesta on lausuttu muun ohella, että asunto-osakeyhtiön osakkeiden luovutuksessa vero laskettaisiin käytännössä kauppahinnasta lisättynä sillä velkaosuudella, joka isännöitsijätodistuksen mukaan kohdistuu osakkeisiin kaupantekohetkellä ja joka osakkaalla on isännöitsijätodistuksen mukaan oikeus maksaa yhtiölle.
Asian arviointi ja johtopäätökset
A oli saanut aviopuolisonsa kanssa yhteisesti lahjaksi asunto-osakeyhtiön osakkeet, jotka oikeuttavat asuinhuoneiston hallintaan. Osakkeisiin oli kohdistunut osuus asunto-osakeyhtiön lainasta. Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys siitä, onko osakkeiden luovutuksesta suoritettava varainsiirtoveroa osakkeisiin kohdistuneen yhtiölainaosuuden perusteella.
Lähtökohtana on, että varainsiirtoveron perusteena on luovutussopimuksessa sovittu vastike. Varainsiirtoverolain 20 §:n 4 momentin mukaan vastikkeeseen luetaan kuitenkin myös, riippumatta siitä, mitä osapuolten välillä 1 momentin mukaisesti on sovittu, osakkeisiin luovutushetkellä kohdistuva yhtiölainaosuus. Säännöksen sanamuodosta ei voida päätellä, että säännös koskisi myös tilanteita, joissa luovutussopimuksessa ei ole sovittu minkäänlaisesta vastikkeesta. Lain esitöistäkään ei ole saatavissa tukea tällaiselle tulkinnalle. Säännöksen sijainti 20 §:n 4 momentissa ei myöskään viittaa siihen, että lainsäätäjän tarkoituksena olisi ollut säätää poikkeus varainsiirtoverolain 4 §:n 3 momentissa ja 15 §:n 3 momentissa säädettyyn lahjasaantojen varainsiirtoverovapauteen. Varainsiirtoverolain 20 §:n 4 momentin säännöstä on pidettävä saman pykälän 1 momentin säännöstä laajentavana säännöksenä, joka ei tule sovellettavaksi, jos luovutussopimuksessa ei ole sovittu lainkaan muusta 20 §:n 1 momentissa tarkoitetusta vastikkeesta.
Kun nyt kysymyksessä olevassa luovutussopimuksessa ei ole sovittu vastikkeesta, yhtiölainaosuutta ei voida lukea varainsiirtoveron perusteena olevaan vastikkeeseen.
Koska kysymys ei ole siitä, että A olisi lahjansaajana ottanut vastatakseen luovuttajan henkilökohtaisen velan, A:n vastattavaksi lahjoituksen yhteydessä tulevasta yhtiölainaosuudesta ei ole muullakaan perusteella suoritettava varainsiirtoveroa.
Korkein hallinto-oikeus hylkäsi Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutettu.
KHO:n ratkaisun kokonaisuudessaan löydät täältä
Ensin tarkoituksena on sopia yhteisestä yhtiöveropohjasta (Common Corporate Tax Base, CCTB), ja tämän jälkeen yhdistettyä yhtiöveropohjaa (Common Consolidated Corporate Tax Base, CCCTB) koskevista jakosäännöksistä. Yhdistetty yhtiöveropohja tarkoittaa, että eri jäsenvaltioissa toimivien konserniyhtiöiden kokonaistulos jaettaisiin jäsenvaltioiden kesken.
Lue uutinenKorkein oikeus on kumonnut Helsingin hovioikeuden päätöksen, jolla hovioikeus oli hyväksynyt neljän todistajan kuulemisen anonyymisti eli heidän henkilöllisyyttään ja yhteystietojaan paljastamatta. Kuulemista koskeva päätös liittyi törkeää huumausainerikosta koskevaan asiaan.
Lue uutinenVoimassaolevan työsopimuslain mukaan määräaikaisen työsopimuksen tekemiseen tulee olla perusteltu syy. Työsopimuslakiin lisätään vuodenvaihteessa säännös, joka mahdollistaa määräaikaisen työsopimuksen tekemisen pitkäaikaistyöttömän kanssa ilman perusteltua syytä.
Lue uutinenOikeudellisten asioiden neuvontapuhelin (3,10 € + ppm/min)
OpusLexin lakimiehet palvelevat sivua myös puhelimitse! Puhelinneuvontaa numerossa 0600 199 33 (3,1 € + ppm/min). Sinua lähinnä vapaana oleva OpusLexin lakimies vastaa puheluusi arkipäivisin kello 8:00-16:00 välisenä aikana, aattopäivinä klo 8:00-14:00.