2016

Julkaistu: 06.09.2016

A oli 29.1.2014 lainvoimaisesti tuomittu 21.6.2013 tehdystä törkeästä pahoinpitelystä 1 vuoden 1 kuukauden ehdolliseen vankeuteen, jonka koeaika oli määrätty päättymään 29.1.2016.

 

Käräjäoikeus oli lukenut A:n syyksi syytekohdassa 3 neljä pahoinpitelyä, syytekohdassa 5 vahingonteon ja syytekohdassa 6 niskoittelun poliisia vastaan. Kaikki teot oli tehty 22.2.2014.

Pahoinpitelyjen syyksilukeminen perustui siihen, että A oli erään ravintolan edustalla tehnyt ruumiillista väkivaltaa neljälle henkilölle. Hän oli lyönyt B:tä poikittain pitämällään alumiinisella pesäpallomailalla kasvoihin sillä seurauksella, että B:lle oli aiheutunut kipua ja särkyä sekä turvotusta ja puolentoista senttimetrin mittainen haava vasempaan poskipäähän. Lisäksi B:n etuhammas oli lyönnin seurauksena lohjennut ja hampaisiin oli tullut hiusmurtumia. A oli tämän jälkeen lyönyt C:tä pesäpallomailalla voimakkaasti vasempaan käsivarteen aiheuttaen tälle ainakin kipua ja särkyä. A oli seuraavaksi lyönyt D:tä poikittain pitämällään pesäpallomailalla kasvoihin ja lyönyt tätä vielä kylkeen siten, että tälle oli aiheutunut kipua ja särkyä. Lisäksi D:n kolme etuhammasta oli lyönnin seurauksena katkennut ja hänen vasempaan kylkeensä oli tullut mustelmaa sekä turvotusta. Vielä A oli pitänyt pesäpallomailaa E:n kaulaa vasten ja pukannut tätä otsallaan nenään sillä seurauksella, että E:lle oli aiheutunut kipua ja särkyä sekä verta vuotava naarmu nenään.

Vahingonteon syyksilukeminen perustui siihen, että A oli edellä kerrotussa tilanteessa oikeudettomasti vahingoittanut erästä henkilöautoa tekemällä E:lle väkivaltaa niin, että tämä oli kaatunut päin ajoneuvon vasemman kyljen takaosaa sillä seurauksella, että siihen oli tullut noin 50 senttimetrin pituinen naarmu ja takapuskurin kiinnike oli irronnut.

Poliisia vastaan niskoittelun syyksilukeminen perustui siihen, että A oli edellä kerrottujen tapahtumien jälkeen rikoksen johdosta epäiltynä ja kiinniotettuna kieltäytynyt antamasta poliisille poliisilain 2 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuja henkilötietojaan.

Käräjäoikeus oli todennut, että A oli kohdistanut sivullisiin varsin voimakasta väkivaltaa käyttämällä tekovälineenään metallista, väkivaltakäyttöön suunniteltua lyöntiasetta. Menettelyllään A oli aiheuttanut B:lle ja D:lle vähäistä suurempia vammoja. A:n menettely oli tapahtunut käräjäoikeuden hänelle aikaisemmasta pahoinpitelyrikoksesta tuomitseman ehdollisen vankeusrangaistuksen koeajalla, vain noin kuukausi koeajan alkamisen jälkeen. Tämän vuoksi käräjäoikeus on määrännyt ehdollisen vankeusrangaistuksen kokonaan täytäntöönpantavaksi.

Käräjäoikeus tuomitsi A:lle syyksi lukemistaan rikoksista ja täytäntöönpantavaksi määräämästään ehdollisesta vankeusrangaistuksesta yhteisen 1 vuoden 4 kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen.

 

Hovioikeus katsoi, että A:n syyksi syytekohdassa 3 luettujen tekojen vakavuus ja A:n aikaisempi samankaltainen rikollisuus edellyttävät ehdottoman vankeusrangaistuksen tuomitsemista. A:n syyksi luetut teot eivät kuitenkaan ole yhtä ankarasti rangaistavia kuin 29.1.2014 hänelle tuomitun ehdollisen vankeuden perusteena ollut törkeä pahoinpitely. Hovioikeus otti lisäksi huomioon aikaisemman ehdollisen vankeusrangaistuksen vaikutuksen tässä asiassa A:n syyksi luetuista teoista määrättävän vankeusrangaistuksen ehdollisuutta harkittaessa ja päätynyt siihen, ettei ehdollista vankeutta ole täytäntöönpanoa puoltavista seikoista huolimatta perusteltua määrätä osaksikaan täytäntöönpantavaksi. Hovioikeus tuomitsi A:n hänen syykseen tässä asiassa luetuista rikoksista 8 kuukauden vankeusrangaistukseen, jonka sijasta se on määrännyt vapaudenmenetysajan 23. – 25.2.2014 huomioon ottaen 197 tuntia yhdyskuntapalvelua.

 

Korkeimmassa oikeudessa oli kysymys siitä, onko A:lle tuomittu ehdollinen vankeus määrättävä pantavaksi täytäntöön kokonaan tai osaksi. Kysymys oli myös yhteisen vankeusrangaistuksen mittaamisesta.

Korkein oikeus katsoi, että ehdollisen vankeuden täytäntöönpanoa koskevassa harkinnassa tulee kiinnittää huomiota ainakin koeajalla tehdyn uuden rikoksen vakavuuteen ja siitä ilmenevään tekijän syyllisyyteen, sanotun rikoksen ja ehdolliseen vankeuteen johtaneen rikoksen samankaltaisuuteen sekä aikaan, joka uuden rikoksen tekoaikana oli kulunut ehdolliseen vankeuteen johtaneesta rikoksesta ja ehdollisen vankeuden koeajan alkamisesta. Mitä vakavampi uusi rikos on ja mitä vähemmän aikaa sen tekohetkellä on kulunut ehdolliseen vankeuteen johtaneesta rikoksesta ja koeajan alkamisesta, sitä painavammat perusteet ehdollisen vankeuden määräämiseen täytäntöönpantavaksi on varsinkin silloin, kun kysymys on samankaltaisista rikoksista. Lisäksi sanotussa harkinnassa on perusteltua ottaa huomioon rangaistusjärjestelmän asteittainen ankaroituminen, mikä tarkoittaa seuraamuksen määrän ja lajin ankaroittamista asteittain rikosten vakavuuden ja uusimisen mukaan, ja se, ettei ehdoton vankeusrangaistus muodostu tuomittavan kannalta kohtuuttomaksi huomioon ottaen myös tekijän ikä. Myös aikaisempien tuomioiden lukumäärällä voi olla merkitystä harkinnassa.

A on vajaan kuukauden kuluttua siitä, kun hänet oli tuomittu törkeästä pahoinpitelystä ehdolliseen vankeuteen, aivan koeajan alussa syyllistynyt hänen syykseen luettuihin pahoinpitelyihin, joiden kohteena on ollut joukko hänelle tuntemattomia ihmisiä. Hänen syykseen sanotussa syytekohdassa luetut rikokset ja ehdolliseen vankeusrangaistukseen johtanut rikos ovat luonteeltaan samankaltaisia, suhteellisen vakavia väkivaltarikoksia. Aikaa rikosten välillä oli kulunut vain kahdeksan kuukautta. Nämä seikat puoltavat A:lle tuomitun ehdollisen vankeuden määräämistä täytäntöönpantavaksi.

A ei ole aikaisemmin suorittanut rangaistusta vankilassa. Ehdollisen vankeusrangaistuksen määrääminen täytäntöönpantavaksi johtaisi paitsi siihen, ettei A:lle voitaisi tuomita vankeuden sijasta yhdyskuntapalvelua, myös siihen, että A joutuisi suorittamaan vankeinhoidollisesti ensikertaisena suhteellisen pitkän vankeusrangaistuksen. Rangaistusjärjestelmän asteittainen ankaroituminen puoltaa näin ollen sitä, ettei ehdollista vankeusrangaistusta määrättäisi pantavaksi täytäntöön ainakaan kokonaan. Tätä ratkaisuvaihtoehtoa puoltaa myös se, ettei A:lle ollut tuomittu muita rangaistuksia hänen syykseen tässä asiassa luettujen rikosten tekoaikana.

Korkein oikeus katsoi, ettei A:n ikään tai olosuhteisiin liity sellaisia erityisiä seikkoja, joilla olisi olennaista merkitystä harkittaessa ehdollisen vankeuden täytäntöönpanoa.

Korkein oikeus katsoi, että ehdollisen vankeuden täytäntöönpanoa koskevassa harkinnassa tässä tapauksessa painaa eniten A:n syyllistyminen uusiin suhteellisen vakaviin väkivaltarikoksiin aivan ehdollisen vankeuden koeajan alussa. Kokonaisuutena arvioiden ehdollisen vankeuden täytäntöönpanon puolesta puhuvat perusteet ovat selvästi painavammat kuin sitä vastaan puhuvat perusteet. Huomioon ottaen tuomittavan yhteisen rangaistuksen pituus sekä A:n ikä ja olosuhteet ehdollisen vankeuden täytäntöönpano kokonaisuudessaan ei myöskään johda hänen kannaltaan kohtuuttomaan lopputulokseen.

Korkein oikeus muutti hovioikeuden tuomiota siten, että käräjäoikeuden A:lle törkeästä pahoinpitelystä tuomitsema 1 vuoden 1 kuukauden ehdollinen vankeusrangaistus määrättiin kokonaan täytäntöönpantavaksi. A tuomittiin hänen syykseen luetuista neljästä pahoinpitelystä, vahingonteosta ja niskoittelusta poliisia vastaan sekä täytäntöönpantavaksi määrätystä rangaistuksesta yhteiseen 1 vuoden 4 kuukauden vankeusrangaistukseen

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muutettu.

 

Koko korkeimman oikeuden ratkaisun perusteluineen löydät täältä