Rikoslain mukaan väärennykseen syyllistyy se, joka valmistaa väärän asiakirjan tai muun todistuskappaleen tai väärentää sellaisen käytettäväksi harhauttavana todisteena taikka käyttää väärää tai väärennettyä todistuskappaletta tällaisena todisteena. Todisteena käyttäminen ei tarkoita pelkästään todistelua tuomioistuimessa tai viranomaisen luona, vaan kattaa tilanteet, joissa tietty tosiasia vahvistetaan jonkin todistuskappaleen avulla, kuten esim. henkilöllisyyden todistaminen pankissa.
Väärä asiakirja tai todistuskappale voidaan joko valmistaa (tai valmistuttaa) tai väärentää. Väärentämisessä aidon asiakirjan sisältö muutetaan todistelun kannalta olennaisilta osin. Edellytyksenä näiden tekojen rangaistavuudelle on, että väärää asiakirjaa tai todistuskappaletta aiotaan käyttää harhauttavana todisteena. Tämä tarkoittaa, että väärennyksellä pyritään uskottelemaan sen vastaanottaja väärennyksen aitoudesta ja pyritään saamaan tämä tekemään tai jättämään tekemättä jotain. Ns. harmittomat väärennykset, joita ei ole tarkoitus käyttää harhauttavana todisteena, eivät ole rangaistavia.
Väärennykseen voi myös syyllistyä pelkästään käyttämällä väärää tai väärennettyä todistuskappaletta harhaanjohtavana todisteena. Harhauttavana todisteena käyttäminen tarkoittaa sen esittämisestä ulkopuoliselle sellaisissa olosuhteissa, että tällä on todellinen mahdollisuus erehtyä luulemaan väärennystä aidoksi. Vaikka vastaanottaja olisi tietoinen todistuskappaleen epäaitoudesta, on toiminta rangaistavaa, jos esittäjä uskoo voivansa harhauttaa vastaanottajaa. Käyttäminen tulee usein kyseeseen tilanteissa, joissa joku muu on valmistanut tai väärentänyt todistuskappaleen.
Rikoslaki määrittelee todistuskappaleen tarkoittavan asiakirjaa ja sen näköisjäljennöstä, merkkiä, leimaa, rekisterikilpeä, ääni- ja kuvatallennetta, piirturin, laskimen tai muun vastaavan teknisen laitteen tuottamaa tallennetta sekä automaattiseen tietojenkäsittelyyn soveltuvaa tallennetta, jos sitä käytetään tai voidaan käyttää oikeudellisesti merkityksellisenä todisteena oikeuksista, velvoitteista tai tosiasioista. Lähes kaikki asiakirjat, joilla on merkitystä todistuskappaleina, voivat olla väärennyksen kohteita.
Väärennyksestä tuomitaan sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Rikoslaissa on myös väärennyksen lievä ja törkeä tekomuoto. Lievässä väärennyksessä väärennys on ollut kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Törkeässä väärennyksessä väärennyksen kohde on merkittävä tai siinä on käytetty erityistä suunnitelmallisuutta tai teknisisiä apulaitteita ja väärennys on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Väärennysrikoksia ovat myös laissa tarkemmin määritellyt väärennysaineiston hallussapito ja maastomerkin väärennys.
Hätävarjelun liioittelu tarkoittaa sitä, että hätävarjelun rajat on puolustustilanteessa ylitetty. Hätävarjelusta ja hätävarjelun liioittelusta säädetään rikoslain 4 luvussa, jossa säädetään yleisesti vastuuvapausperusteista.
Lue artikkeliRikoslain 5 luvun 2 §:n mukaisesti yrityksestä ei rangaista, jos tekijä on vapaaehtoisesti luopunut rikoksen täyttämisestä tai muuten estänyt tunnusmerkistössä tarkoitetun seurauksen syntymisen. Kyseisessä momentissa säädetään tehokkaasta katumisesta kuin yrityksestä luopumisesta. Tehokas katuminen tulee kysymykseen sellaisissa tilanteissa, joissa rikos on toteutettu kokonaisuudessaan. Tätä ennen kyseessä on yrityksestä luopuminen. Siten tehokkaassa katumisessa kyse on siitä, että tekijä on toteuttanut kaiken, mitä kyseiseltä rikokselta edellytetään, mutta itse seurausta, joka rikoksen tunnusmerkistöstä johtuu, ei ole syntynyt.
Lue artikkeliRikos on laissa rangaistavaksi säädetty teko tai laiminlyönti. Suomessa rikoksista ja niiden vanhentumisesta säädetään rikoslaissa. Rikosoikeudellinen vanhentuminen tarkoittaa sitä, että tehdystä rikoksesta ei laissa erikseen määrätyn ajan kuluttua voida enää määrätä seuraamusta. Käytännössä vanhentumisaikaan vaikuttaa rikoksesta laissa säädetyn enimmäisrangaistuksen pituus.
Lue artikkeli
Oikeudellisten asioiden neuvontapuhelin (3,10 € + ppm/min)
OpusLexin lakimiehet palvelevat sivua myös puhelimitse! Puhelinneuvontaa numerossa 0600 199 33 (3,1 € + ppm/min). Sinua lähinnä vapaana oleva OpusLexin lakimies vastaa puheluusi arkipäivisin kello 8:00-16:00 välisenä aikana, aattopäivinä klo 8:00-14:00.