Rikos

Julkaistu: 27.10.2022

Hätävarjelun liioittelu tarkoittaa sitä, että hätävarjelun rajat on puolustustilanteessa ylitetty. Hätävarjelusta ja hätävarjelun liioittelusta säädetään rikoslain 4 luvussa, jossa säädetään yleisesti vastuuvapausperusteista.

Luvun 4 §:ssä säädetään hätävarjelusta seuraavasti:

”Aloitetun tai välittömästi uhkaavan oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellinen puolustusteko on hätävarjeluna sallittu, jollei teko ilmeisesti ylitä sitä, mitä on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavana, kun otetaan huomioon hyökkäyksen laatu ja voimakkuus, puolustautujan ja hyökkääjän henkilö sekä muut olosuhteet.

Jos puolustuksessa on ylitetty hätävarjelun rajat (hätävarjelun liioittelu), tekijä on kuitenkin rangaistusvastuusta vapaa, jos olosuhteet olivat sellaiset, ettei tekijältä kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista suhtautumista, kun otetaan huomioon hyökkäyksen vaarallisuus ja yllätyksellisyys sekä tilanne muutenkin.”

Arvioinnissa otetaan siten huomioon hyökkäyksen vaarallisuus ja tilanteen yllätyksellisyys. Mitä yllätyksellisempi tilanne on ja mitä vähemmän aikaa henkilöllä on harkita tilannetta, sitä ymmärrettävämmäksi virhearvioinnit käyvät. Kokonaisarvioinnissa on lupa ottaa huomioon myös subjektiiviset tuntemukset sekä pelko ja hätäännys. Pelkästään tähän subjektiiviseen tuntemukseen tuomiota ei kuitenkaan voida perustaa, vaan mukana on myös normatiivinen elementti. Kyky itsehillintään on sellainen seikka, joka otetaan arvioinnissa huomioon.

Esimerkinomaisesti voidaan tuoda esille korkeimman oikeuden ratkaisu 1993:54, jossa korkein oikeus on katsonut, että A:n lyödessä ja potkiessa B:tä, joka oli koettanut karata siinä onnistumatta. Pahoinpitelyn jatkuessa B oli lyönyt A:ta veitsellä rintaan, minkä lyönnin johdosta A oli menehtynyt. Korkeimman oikeuden näkemyksen mukaan tilanteessa oli käytetty enemmän väkivaltaa kuin oli välttämätöntä.

Hallituksen esityksen (HE 44/2002) mukaan hätävarjelu voidaan myös ylittää ajallisesti, jos hätävarjelu aloitetaan ennenaikaisesti tai puolustusta jatketaan suhteettoman pitkään. Siten sellainen puolustus, joka on ennenaikaista taikka sitä jatketaan liian pitkään olosuhteet huomioon ottaen, voi tulla arvioiduksi hätävarjelun liioitteluna.

Kun hätävarjelu hyväksytään, eli tekijältä ei olisi voinut vaatia muunlaista toimintaa, on kyseessä anteeksiantoperuste. Tällöin kyse on siitä, ettei tekijä osoita syyllisyyttä, joka on rankaisemisen edellytys. Toisaalta silloin kun kyse on siitä, että hätävarjelua on liioiteltu, kyseeseen voi tulla vastuun lievennys. Tällöin hätävarjelun liioittelu voidaan siis ottaa huomioon siten, että rangaistusta lievennetään.