Rikoslain 4 luku käsittelee erilaisia vastuuvapausperusteita. Kyseisen luvun 5 §:ssä säädetään pakkotilasta. Pakkotila voidaan määritellä poikkeustilanteeksi, jossa pelastetaan oikeudellisesti suojattu etu välittömältä vaaralta uhraamalla jokin toinen oikeudellinen etu. Tällainen välitön vaara voi aiheutua toisen ihmisen norminmukaisesta tai -vastaisesta käyttäytymisestä, luonnonilmiöstä, onnettomuudesta tai eläimen hyökkäyksestä. Pakkotilaan vetoaminen ei kuitenkaan automaattisesti vapauta henkilöä vastuusta, vaan tilannetta arvioitaessa on otettava huomioon pelastettavan edun ja teolla aiheutetun vahingon ja haitan laatu ja suuruus, vaaran alkuperä sekä muut olosuhteet.
Rikoslain 4 luvun 4 § säätelee hätävarjelua. Hätävarjelu muistuttaa sääntelyltään pakkotilaa, mutta kyseisten vastuuvapausperusteiden välillä on useita eroavaisuuksia: Ihmisen aiheuttama vaara käsitellään hätävarjeluna ja muu kuin ihmisen aiheuttama vaara pakkotilana. Lisäksi merkitystä on sillä, kehen vaaran torjumisteko kohdistetaan. Hätävarjelussa puolustusteko kohdistetaan itse hyökkääjää ja tämän aloittamaa oikeudetonta hyökkäystä vastaan. Kun kyseessä on pakkotila, puolustusteko kohdistetaan muuhun henkilöön tai johonkin muuhun kohteeseen. Esimerkkinä pakkotilasta on tilanne, jossa pahoinpitelijää pakeneva henkilö rikkoo kolmannen henkilön omistamasta talosta ikkunan päästäkseen suojaan.
Pakkotilateolla voidaan suojella monenlaisia oikeushyviä. Pakkotilateolla voidaan ensinnäkin pelastaa yksilön oikeudellisesti suojattuja etuja. Näitä ovat tyypillisesti henki, terveys, omaisuus ja vapaus. Myös monet yhteisölliset oikeushyvät, kuten ympäristö tai kulttuuri, voivat olla sellaisia etuja, joita voidaan pyrkiä pelastamaan pakkotilateolla. Pakkotilatilanteissa on suoritettava intressipunnintaa eri oikeudellisten etujen välillä. Esimerkiksi lain sallimaa toimintaa ei voida estää toimimalla tavalla, joka rikkoo lakia. Tällaisessa tilanteessa ei ole mahdollista vedota pakkotilaan, sillä kyseessä ei ole lain tarkoittama välitön vaara.
Tilanteen pakottavuudella on merkitystä pakkotilaa arvioitaessa. Tilannetta arvioitaessa voidaan pohtia olisiko pakottava tilanne ollut vältettävissä tilanteen paremmalla ennakoinnilla ja suunnittelulla, vai onko tilanne ollut niin pakottava, ettei henkilöllä ole ollut mahdollisuutta toimia toisin. Esimerkiksi normaalitilanteissa jokainen liikenteessä ajava kuljettaja on velvollinen suunnittelemaan aikataulunsa siten, että ehtii määränpäähän liikennesääntöjä ja nopeusrajoituksia noudattaen.
Myös teon puolustettavuus on tarkastelun kohteena pakkotilaa arvioitaessa. Vaikka tilanne olisi tosiasiassa uhkaava, tulee vielä erikseen kysyä, onko tilanteesta jokin muu ulospääsy kuin toisen oikeudellisen edun loukkaaminen. Jos vaarasta on mahdollista pelastua jollakin muulla tavalla kuin toisen oikeushyvää loukkaamalla, on tällaista muuta keinoa käytettävä ensisijaisesti. Esimerkiksi uhkaavaan vaaratilanteeseen joutunut ajo-oikeudeton tai päihtynyt henkilö ei saa ajaa pidempään kuin on tarpeen pakottavan vaaran poistamiseksi.
Pakkotilasta on kyse ainoastaan silloin, kun teko on kokonaisuutena arvostellen puolustettava. Pakkotilatekoon kohdistetaan intressivertailu, jossa otetaan huomioon pelastettavan edun ja teolla aiheutetun vahingon laatu ja suuruus, vaaran alkuperä sekä muut olosuhteet. Esimerkiksi ihmishengen pelastaminen on sallittua, vaikka tällöin jouduttaisiin uhraamaan huomattavia taloudellisia etuja. Mitä todennäköisempää on, että sääntöjen rikkominen johtaa henkilövahinkoon, sitä pidättyväisemmin suhtaudutaan pakkotilateon sallittavuuteen.
Pakkotila voi vaikuttaa teon rangaistuksen arviointiin kolmella tavalla. Ensinnäkin pakkotila voi toimia oikeuttamisperusteena, jolloin pakkotilatekoa pidetään hyväksyttävänä, eli tekijä on toiminut tilanteessa oikein eikä hän saa teosta rangaistusta. Toiseksi pakkotila voi toimia anteeksiantoperusteena. Tällöin tekijä on rangaistusvastuusta vapaa, koska häneltä ei olisi tilanteessa voitu kohtuudella vaatia norminmukaista käyttäytymistä. Teko on ollut oikeudenvastainen, mutta samalla myös ymmärrettävä. Teko ei ole ollut täysin väärä ja on toimittu tavalla, joka on kokonaisuutena arvioituna puolustettava. Kolmanneksi pakkotila voi lieventää teosta tuomittavaa rangaistusta.
Hätävarjelun liioittelu tarkoittaa sitä, että hätävarjelun rajat on puolustustilanteessa ylitetty. Hätävarjelusta ja hätävarjelun liioittelusta säädetään rikoslain 4 luvussa, jossa säädetään yleisesti vastuuvapausperusteista.
Lue artikkeliRikoslain 5 luvun 2 §:n mukaisesti yrityksestä ei rangaista, jos tekijä on vapaaehtoisesti luopunut rikoksen täyttämisestä tai muuten estänyt tunnusmerkistössä tarkoitetun seurauksen syntymisen. Kyseisessä momentissa säädetään tehokkaasta katumisesta kuin yrityksestä luopumisesta. Tehokas katuminen tulee kysymykseen sellaisissa tilanteissa, joissa rikos on toteutettu kokonaisuudessaan. Tätä ennen kyseessä on yrityksestä luopuminen. Siten tehokkaassa katumisessa kyse on siitä, että tekijä on toteuttanut kaiken, mitä kyseiseltä rikokselta edellytetään, mutta itse seurausta, joka rikoksen tunnusmerkistöstä johtuu, ei ole syntynyt.
Lue artikkeliRikos on laissa rangaistavaksi säädetty teko tai laiminlyönti. Suomessa rikoksista ja niiden vanhentumisesta säädetään rikoslaissa. Rikosoikeudellinen vanhentuminen tarkoittaa sitä, että tehdystä rikoksesta ei laissa erikseen määrätyn ajan kuluttua voida enää määrätä seuraamusta. Käytännössä vanhentumisaikaan vaikuttaa rikoksesta laissa säädetyn enimmäisrangaistuksen pituus.
Lue artikkeli
Oikeudellisten asioiden neuvontapuhelin (3,10 € + ppm/min)
OpusLexin lakimiehet palvelevat sivua myös puhelimitse! Puhelinneuvontaa numerossa 0600 199 33 (3,1 € + ppm/min). Sinua lähinnä vapaana oleva OpusLexin lakimies vastaa puheluusi arkipäivisin kello 8:00-16:00 välisenä aikana, aattopäivinä klo 8:00-14:00.