Perustuslaissa taataan jokaiselle oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Rikoslain 21 luvussa ovat keskeisimmät henkeä, terveyttä sekä ruumiillista koskemattomuutta suojaavat kriminalisoinnit. Rikoslain 21 luvun 13 §:ssä säädetään vaaran aiheuttamisesta. Pykälän mukaan vaaran aiheuttamiseen syyllistyy se, joka tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella aiheuttaa toiselle vakavan hengen tai terveyden vaaran.
Säännöksen mukaan rangaistavaa on siis vakavan hengen tai terveyden vaaran aiheuttaminen. Edellä mainittu vaaran aiheuttamista koskeva säännös voi tulla sovellettavaksi monentyyppisissä tilanteissa. Kyse voi olla esimerkiksi törkeän huolimattomasta kemikaalien, räjähdysvaarallisten aineiden, lääkkeiden tai muiden vaarallisten aineiden käsittelystä. Oikeuskäytännössä vaaran aiheuttamisesta on rangaistu kiinteistön turvallisuudesta vastuussa olevaa henkilöä, jos esimerkiksi rakennustyömaan vaarallista kaivantoa tai asunto-osakeyhtiön ajosyvennystä ei ole merkitty eikä sinne putoamista estetty (ks. KKO 1980 II 89).
Useimmiten vaaran aiheuttamista koskeva säännös tulee sovellettavaksi ampumistapauksissa. Jos jotakuta kohti ammutaan kadulla, myös muiden ruuhkaisella kadulla kulkevien henkilöiden henki ja terveys joutuu vakavaan vaaraan. Tämän vuoksi ampuja voidaan tuomita pahoinpitely- tai henkirikoksen lisäksi myös vaaran aiheuttamisesta.
Ampumiseen on voitu joskus ryhtyä pelkässä pelottelutarkoituksessa. Ampuja on voinut varmistua siitä, ettei osu laukauksillaan kehenkään. Tällaisesta tilanteesta oli kyse ratkaisussa KKO 1997:108. Tapauksessa syytetty oli yöllä pelottelutarkoituksessa ampunut revolverilla kuusi laukausta kohti omakotitaloa, jonka sisällä ei ollut valoja päällä. Kolme luotia oli osunut olohuoneeseen ja yksi makuuhuoneeseen sängyn yläpuolelle. Syyte tapon yrityksestä hylättiin, koska ampuja ei ollut mieltänyt varsin todennäköiseksi luodin osumisen ihmiseen. Syytetty tuomittiin vaaran aiheuttamisesta ja kotirauhan rikkomisesta.
Vaaran aiheuttamisen rangaistavuuden edellytyksenä on toisen hengelle tai terveydelle aiheutunut konkreettinen ja vakava vaara. Vakavuusarvioinnissa on kyse sekä henkilövahingon todennäköisyydestä että mahdollisten henkilövahinkojen vakavuudesta. Tilanteessa on todella täytynyt olla vakavan henkilövahingon mahdollisuus, jotta on mahdollista rangaista vaaran aiheuttamisesta.
Vaaran aiheuttamisrikos edellyttää tekijältä joko tahallisuutta tai törkeää huolimattomuutta. Säännöksen soveltuminen ei kuitenkaan edellytä todellisen henkilövahingon syntymistä tai sellaiseen pyrkimistä: tällaiset teot rangaistaan tappona tai pahoinpitelynä. Tämän vuoksi tahallinen vaaran aiheuttaminen tulee käytännössä harvoin kyseeseen, sillä vain harvoin tekijä aiheuttaa vaaratilanteen pyrkimättä henkilövahinkoihin.
Vaaran aiheuttaminen on henkilöön kohdistuva rikos. Täten jokainen vakavaan henkilövahingon vaaraan joutunut henkilö on rikoksen asianomistaja. Tästä huolimatta rikos yksiköidään aiheutetun vaaratilanteen, eikä vaarannettujen henkilöiden lukumäärän mukaan. Esimerkiksi jos tekijä ampuu väkijoukossa, häntä ei tuomita kymmenistä vaaran aiheuttamisesta, vaan yhdestä vaaran aiheuttamisesta, koska kyseessä on yksi vaaratilanne.
Rangaistus vaaran aiheuttamisesta on sakkoa tai vankeutta enintään kahdeksi vuodeksi. Vaaran aiheuttamissäännös syrjäytyy, jos teosta on muualla laissa säädetty yhtä ankara tai ankarampi rangaistus. Esimerkiksi pahoinpitelyä tai tahallista surmaamista koskevat tunnusmerkistöt syrjäyttävät vaaran aiheuttamissäännöksen. Jos vaaratilanne johtaa henkilövahinkoihin, vaaran aiheuttamisesta ei rangaista erikseen, elleivät sivulliset henkilöt ole joutuneet tilanteessa vaaraan.
Hätävarjelun liioittelu tarkoittaa sitä, että hätävarjelun rajat on puolustustilanteessa ylitetty. Hätävarjelusta ja hätävarjelun liioittelusta säädetään rikoslain 4 luvussa, jossa säädetään yleisesti vastuuvapausperusteista.
Lue artikkeliRikoslain 5 luvun 2 §:n mukaisesti yrityksestä ei rangaista, jos tekijä on vapaaehtoisesti luopunut rikoksen täyttämisestä tai muuten estänyt tunnusmerkistössä tarkoitetun seurauksen syntymisen. Kyseisessä momentissa säädetään tehokkaasta katumisesta kuin yrityksestä luopumisesta. Tehokas katuminen tulee kysymykseen sellaisissa tilanteissa, joissa rikos on toteutettu kokonaisuudessaan. Tätä ennen kyseessä on yrityksestä luopuminen. Siten tehokkaassa katumisessa kyse on siitä, että tekijä on toteuttanut kaiken, mitä kyseiseltä rikokselta edellytetään, mutta itse seurausta, joka rikoksen tunnusmerkistöstä johtuu, ei ole syntynyt.
Lue artikkeliRikos on laissa rangaistavaksi säädetty teko tai laiminlyönti. Suomessa rikoksista ja niiden vanhentumisesta säädetään rikoslaissa. Rikosoikeudellinen vanhentuminen tarkoittaa sitä, että tehdystä rikoksesta ei laissa erikseen määrätyn ajan kuluttua voida enää määrätä seuraamusta. Käytännössä vanhentumisaikaan vaikuttaa rikoksesta laissa säädetyn enimmäisrangaistuksen pituus.
Lue artikkeli
Oikeudellisten asioiden neuvontapuhelin (3,10 € + ppm/min)
OpusLexin lakimiehet palvelevat sivua myös puhelimitse! Puhelinneuvontaa numerossa 0600 199 33 (3,1 € + ppm/min). Sinua lähinnä vapaana oleva OpusLexin lakimies vastaa puheluusi arkipäivisin kello 8:00-16:00 välisenä aikana, aattopäivinä klo 8:00-14:00.