Kavallus voidaan jakaa kolmeen eri tekotapaan: esinekavallukseen, löytötavaran kavallukseen ja saatavan kavallukseen. Kavalluksen erottaa varkaudesta ensisijaisesti omaisuuden hallussapito. Kavalluksessa tekijä anastaa hallussaan olevaa omaisuutta, kun taas varkaudessa kyse on toisen hallusta anastamisesta.
Esinekavalluksessa tekijä anastaa hallussaan olevia varoja tai muuta irtainta omaisuutta. Varoilla tarkoitetaan myös tilisaldosta ilmeneviä saamisoikeuksia ja irtaimeen omaisuuteen lasketaan taloudellisesti hyväksikäytettävään muotoon saatettu sähkö- ja lämpöenergia. Tekijä on voinut saada anastettavan omaisuuden haltuun esim. vuokran tai toimeksiannon kautta. Anastamisella tarkoitetaan, että tekijä ottaa omaisuuden omaan omistukseensa. Esimerkiksi esineen vuokraoikeudella saanut laittaa sen myyntiin. Tyypillinen esinekavalluksen tilanne on käsillä, kun myyjä ottaa itselleen myymälän kassan varoja. Rahojen ja muiden varojen katsotaan siirtyvän tekijän omaisuudeksi niiden sekoittuessa hänen varoihinsa. Jos varojen saajalla on velvollisuus pitää varat erillä omista varoistaan, syyllistyy hän kavallukseen jo varojen sekoittuessa. Esinekavalluksen yritys on rangaistava.
Löytötavaran kavalluksessa kyse on löydettyjen tai erehdyksen kautta saatujen varojen tai muun irtaimen omaisuuden anastamisesta. Löytötavaran kavallus ei poikkea merkittävästi esinekavalluksesta. Löytötavara voi olla esimerkiksi maahan tippunut lompakko. Erehdyksen kautta saatuna omaisuutena pidetään mm. virheellisestä tilisiirrosta saatuja varoja tai ostajan vahingossa saamia ylimääräisiä tuotteita. Löytötavaran kavallusta pidetään esinekavallusta vähemmän moitittavana. Se tulee myös harvemmin sovellettavaksi, koska omaisuuden saaminen löytötavarana tai erehdyksen kautta on melko harvinaista.
Saatavan kavalluksessa tuomitaan se, joka saatuaan toimeksiannon perusteella tai muulla sellaisella tavalla haltuunsa varoja, joiden arvo hänen on tilitettävä toiselle, oikeudettomasti käyttämällä sanottuja tai niiden tilalle tulleita varoja taikka muulla sellaisella tavalla aiheuttaa tilitysvelvollisuuden täyttämättä jäämisen joko sovittuna tai muuten edellytettynä aikana. Varoihin katsotaan myös irtain omaisuus. Saatavan kavalluksen kannalta olennaista on, että tekijällä on tilitysvelvollisuus. Maksukyvytön luotonsaaja ei syyllisty kavallukseen, jos hänellä ei ole tilitysvelvollisuutta. Saatavan kavalluksesta on kyse esim. sellaisissa tilanteissa, joissa tilitysvelvollinen toimeksisaaja myy irtaimen esineen toimeksiantajan lukuun, mutta käyttääkin kaupparahat omien velkojensa maksuun ja tulee näin kykenemättömäksi suorittamaan tilitysvelvollisuuttaan.
Kavalluksesta tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi. Kavalluksesta on myös olemassa lievä ja törkeä tekomuoto.
Hätävarjelun liioittelu tarkoittaa sitä, että hätävarjelun rajat on puolustustilanteessa ylitetty. Hätävarjelusta ja hätävarjelun liioittelusta säädetään rikoslain 4 luvussa, jossa säädetään yleisesti vastuuvapausperusteista.
Lue artikkeliRikoslain 5 luvun 2 §:n mukaisesti yrityksestä ei rangaista, jos tekijä on vapaaehtoisesti luopunut rikoksen täyttämisestä tai muuten estänyt tunnusmerkistössä tarkoitetun seurauksen syntymisen. Kyseisessä momentissa säädetään tehokkaasta katumisesta kuin yrityksestä luopumisesta. Tehokas katuminen tulee kysymykseen sellaisissa tilanteissa, joissa rikos on toteutettu kokonaisuudessaan. Tätä ennen kyseessä on yrityksestä luopuminen. Siten tehokkaassa katumisessa kyse on siitä, että tekijä on toteuttanut kaiken, mitä kyseiseltä rikokselta edellytetään, mutta itse seurausta, joka rikoksen tunnusmerkistöstä johtuu, ei ole syntynyt.
Lue artikkeliRikos on laissa rangaistavaksi säädetty teko tai laiminlyönti. Suomessa rikoksista ja niiden vanhentumisesta säädetään rikoslaissa. Rikosoikeudellinen vanhentuminen tarkoittaa sitä, että tehdystä rikoksesta ei laissa erikseen määrätyn ajan kuluttua voida enää määrätä seuraamusta. Käytännössä vanhentumisaikaan vaikuttaa rikoksesta laissa säädetyn enimmäisrangaistuksen pituus.
Lue artikkeli
Oikeudellisten asioiden neuvontapuhelin (3,10 € + ppm/min)
OpusLexin lakimiehet palvelevat sivua myös puhelimitse! Puhelinneuvontaa numerossa 0600 199 33 (3,1 € + ppm/min). Sinua lähinnä vapaana oleva OpusLexin lakimies vastaa puheluusi arkipäivisin kello 8:00-16:00 välisenä aikana, aattopäivinä klo 8:00-14:00.