Itsekriminointisuoja eli myötävaikuttamattomuusperiaate on rikoksesta epäillyn tai syytteessä olevan suojaksi tarkoitettu käytäntö. Itsekriminointisuoja tarkoittaa, että rikoksesta epäiltyä ei saa pakottaa tai painostaa omalla toiminnallaan edistämään syyllisyytensä selvittämistä. Henkilöä ei esimerkiksi saa pakottaa todistamaan itseään vastaan tilanteessa, jossa häntä epäillään rikoksesta. Rikoksesta epäillyllä on oikeus vaieta ja olla vastaamatta kysymyksiin. Epäillyllä ei myöskään ole velvollisuutta puhua totta esitutkinnan tai oikeudenkäynnin aikana. Rikosoikeudenkäynnissä syyttäjän tehtävänä on näyttää toteen syytetyn syyllisyys ja rikosvastuun edellytysten täyttyminen.
Itsekriminointisuojasta säädetään useissa ihmisoikeussopimuksissa, joita Suomi on sitoutunut noudattamaan. Itsekriminointisuojasta säädetään nimenomaisesti kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa. Lisäksi itsekriminointisuojan on oikeuskäytännössä katsottu sisältyvän oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukseen, josta säädetään Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa. Suomi on sitoutunut noudattamaan molempia sopimuksia, joten rikoksesta epäillylle on taattava itsekriminointisuoja koko rikosprosessin ajan.
Itsekriminointisuojan on katsottu sisältävän syyttömyysolettaman. Syyttömyysolettama tarkoittaa, että rikoksesta epäiltyä tai syytettyä on kohdeltava syyttömänä niin kauan, kunnes hänet on tuomiolla julistettu syylliseksi. Syyttömyysolettamasta säädetään Euroopan ihmisoikeussopimuksessa sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa. Kansallisessa lainsäädännössä syyttömyysolettamasta säädetään esitutkintalain 4 luvun 2 §:ssä, jonka mukaan rikoksesta epäiltyä on kohdeltava esitutkinnassa syyttömänä. Esitutkintalaissa säädetään lisäksi epäillyn oikeudesta olla myötävaikuttamatta rikoksen selvittämiseen, josta häntä epäillään.
Syyttömyysolettama velvoittaa kaikkia viranomaisia erityisesti esitutkinnan, syyteharkinnan sekä tuomioistuinmenettelyn aikana. Lailla taataan rikoksesta epäillylle tai syytteessä olevalle tietyt oikeudet, jonka vuoksi häntä ei voida viranomaisten toimesta aktiivisesti pakottaa selvittämään rikosta, josta hän on epäiltynä. Syylliseksi toteaminen edellyttää menettelyä, joka takaa rikoksesta epäillylle todelliset mahdollisuudet torjua puolustautumalla häneen kohdistuvat epäilykset.
Itsekriminointisuoja takaa sen, ettei rikoksesta epäiltyä tai syytettyä voida velvoittaa aktiivisesti selvittämään omaa syyllisyyttään. Kiellettyä on esimerkiksi epäillyn epäasiallinen painostus tai pakottaminen todistamaan itseään vastaan. Itsekriminointisuoja koskee vain aktiivista toimimista. Esitutkintaviranomaisten harjoittamaa passiivista näytön hankkimista epäillyn on kuitenkin siedettävä. Itsekriminointisuoja ei estä viranomaisten näytön hankkimista epäiltyä vastaan esitutkinnassa ja pakkokeinoista annetun lainsäädännön mukaisesti. Täten epäillyn tulee alistua erilaisiin tutkimuksiin: esimerkiksi sormenjälkien tai DNA-näytteen ottaminen on sallittua. Itsekriminointisuojaa rikkoo menettely, jossa henkilö pakotetaan aktiivisesti selvittämään syyllisyyttään, eli esimerkiksi tunnustamaan tekemänsä rikoksen. Itsekriminointisuojan mukaan rikoksesta epäillyn ei tarvitse missään tilanteessa todistaa itseään vastaan.
Hätävarjelun liioittelu tarkoittaa sitä, että hätävarjelun rajat on puolustustilanteessa ylitetty. Hätävarjelusta ja hätävarjelun liioittelusta säädetään rikoslain 4 luvussa, jossa säädetään yleisesti vastuuvapausperusteista.
Lue artikkeliRikoslain 5 luvun 2 §:n mukaisesti yrityksestä ei rangaista, jos tekijä on vapaaehtoisesti luopunut rikoksen täyttämisestä tai muuten estänyt tunnusmerkistössä tarkoitetun seurauksen syntymisen. Kyseisessä momentissa säädetään tehokkaasta katumisesta kuin yrityksestä luopumisesta. Tehokas katuminen tulee kysymykseen sellaisissa tilanteissa, joissa rikos on toteutettu kokonaisuudessaan. Tätä ennen kyseessä on yrityksestä luopuminen. Siten tehokkaassa katumisessa kyse on siitä, että tekijä on toteuttanut kaiken, mitä kyseiseltä rikokselta edellytetään, mutta itse seurausta, joka rikoksen tunnusmerkistöstä johtuu, ei ole syntynyt.
Lue artikkeliRikos on laissa rangaistavaksi säädetty teko tai laiminlyönti. Suomessa rikoksista ja niiden vanhentumisesta säädetään rikoslaissa. Rikosoikeudellinen vanhentuminen tarkoittaa sitä, että tehdystä rikoksesta ei laissa erikseen määrätyn ajan kuluttua voida enää määrätä seuraamusta. Käytännössä vanhentumisaikaan vaikuttaa rikoksesta laissa säädetyn enimmäisrangaistuksen pituus.
Lue artikkeli
Oikeudellisten asioiden neuvontapuhelin (3,10 € + ppm/min)
OpusLexin lakimiehet palvelevat sivua myös puhelimitse! Puhelinneuvontaa numerossa 0600 199 33 (3,1 € + ppm/min). Sinua lähinnä vapaana oleva OpusLexin lakimies vastaa puheluusi arkipäivisin kello 8:00-16:00 välisenä aikana, aattopäivinä klo 8:00-14:00.