Joustavilla normeilla tarkoitetaan tarkoituksellisesti avoimeksi, jopa suoranaisen epämääräisiksi, jätettyjä ilmaisuja, jotka luovat vain löyhät raamit lainkohdan soveltamiselle. Ne ovat tyypillisiä etenkin ympäristöoikeudellisessa sääntelyssä, koska oikeudenalalle on ominaista yksilöllisten olosuhteiden runsaus ja vaihtelut sekä muutosten ennalta arvioimisen vaikeus. Joustavien normien kohdalla päätösvaltaa on siirretty lainsäätäjältä lainsoveltajalle eli ne saavat lopullisen sisältönsä vasta viranomaisten ja tuomioistuinten yksittäistapauksellisissa päätöksentekoprosesseissa – toisaalta jotkin alun perin joustaviksi kirjoitetut, tulkinnanvaraiset normit ovat jo menettäneet joustavuuttaan suurilta osin saatuaan vakiintuneen tulkintalinjan oikeuskäytännön kautta. Jos tällaista linjaa ei ole muodostunut, voi väljämerkityksellisyys johtaa niin laajaan harkintamarginaaliin, ettei säännökselle tulkinnan kautta annettua merkityssisältöä voida osoittaa norminvastaiseksi.
Esimerkkejä avoimiksi jätetyistä normeista ovat ympäristönsuojelulain (YSL, 527/2014) ”kohtuuton rasitus”, ”huomattava haittavaikutus” ja ”erityinen syy” sekä maankäyttö- ja rakennuslain (MRL, 132/1999) ”riittävä etäisyys” ja ”kauneuden ja sopusuhtaisuuden vaatimus”. Kuten ilmaisut antavat ensinäkemältäkin ymmärtää, on niiden kohdalla lainsoveltajalle jätetty varsin laaja arviointivara yksittäistapauksellisten kysymysten ratkaisemiselle.
Ympäristöoikeudelle tyypillinen työkalu on intressipunninta esimerkiksi tilanteessa, jossa jokin sinänsä tarpeellinen toimenpide aiheuttaa haittaa ympäristölle. Avoimeksi jätetty normi tarjoaa eittämättä paremmat mahdollisuudet kaikkien asiaan vaikuttavien seikkojen ottamiseksi osaksi punnintaa verrattuna tarkkarajaisesti säädettyyn, tyhjentävään luetteloon laissa.
Joustavia normeja käytetään laajasti niin toistuvasti sovellettavaksi tulevissa ympäristösäädösten keskeissäännöksissä kuin poikkeuslupasäännöksissäkin. Avoimia normeja on kritisoitu liiallisesta epämääräisyydestä, mutta tulkinnanvaraisten säännösten tarve on perusteltua; joustavasti kirjoitettu säännös mahdollistaa yksilöllisten erityisolosuhteiden ja sääntelykohteen dynaamisuuden huomioon ottamisen. Lisäksi se tunnustaa vaikeuden ennakoida sääntelyn kohteena olevien käyttäytymistä muuttuvissa olosuhteissa.
Tausta-ajatuksena joustavien normien käytölle on siten jättää tilaa yhteiskunnallisten arvostusten muutosten, tekniikan ja teknologian kehittymisen sekä luonnontieteellisen tiedon muutosten huomioimiselle. Tarkkarajaisen, joustamattoman sääntelytekniikan käyttö onkin monimuotoisen ympäristöoikeuden ominaispiirteiden vuoksi ainakin laajemmassa mittakaavassa mahdotonta.
Kun kaksi tai useampi henkilö omistaa yhdessä kiinteistön, puhutaan yhteisomistuksesta. Yhteisomistajat omistavat kiinteistön määräosin. Tällainen määräosainen omistus ei anna yhteisomistajalle oikeutta yksin hallita ja käyttää jotain tiettyä aluetta tai rakennusta kiinteistöllä. Lähtökohtaisesti yhteisomistajilla on yhtäläinen oikeus käyttää kiinteistöä, ja he vastaavat kiinteistöstä aiheutuvista kustannuksista omistusosuuksiensa mukaisessa suhteessa. Hallinnanjakosopimus on kiinteistön yhteisomistajien tekemä sopimus kiinteistön hallinnasta. Hallinnanjakosopimus ei muuta kiinteistön omistussuhteita, mutta sen avulla voidaan saavuttaa tilanne, jossa yhteisomistajalla on yksin määräysvalta hallitsemaansa alueeseen tai rakennukseen. Sopimuksen tekeminen edellyttää, että kaikki kiinteistön yhteisomistajat siihen suostuvat ja ovat sopimuksen sisällöstä yksimielisiä. Sopimuksessa voidaan sopia, että se on voimassa toistaiseksi tai määräajan.
Lue artikkeliAsuinhuoneiston tai -rakennuksen vuokrasopimukseen sovelletaan lakia asuinhuoneiston vuokrauksesta (481/1995). Asuinhuoneiston vuokrasopimuksen solmimisen yhteydessä sovitaan vuokravakuuden asettamisesta. Joskus käytetään myös nimitystä takuuvuokra. Yleensä vuokrasuhteen alkaessa vuokralaiselta vaaditaan vakuus sen varalta, ettei hän suorita vuokrasopimuksen tai lain hänelle asettamia velvoitteita.
Lue artikkeliTässä artikkelissa tarkastellaan palo- ja poistumisturvallisuuteen liittyvää sääntelyä, kun kyse on asunto-osakeyhtiöstä eli taloyhtiöstä ja siinä asumisesta. Taloyhtiön hallituksella ja isännöitsijällä on lain asettamia palo- ja poistumisturvallisuuteen liittyviä vastuita, mutta on huomattava, että myös jokaisen taloyhtiön asukkaan on toimittava huolellisesti paloturvallisuuden varmistamiseksi.
Lue artikkeli
Oikeudellisten asioiden neuvontapuhelin (3,10 € + ppm/min)
OpusLexin lakimiehet palvelevat sivua myös puhelimitse! Puhelinneuvontaa numerossa 0600 199 33 (3,1 € + ppm/min). Sinua lähinnä vapaana oleva OpusLexin lakimies vastaa puheluusi arkipäivisin kello 8:00-16:00 välisenä aikana, aattopäivinä klo 8:00-14:00.