Kauppa ja sopimus

Julkaistu: 17.12.2012

Asianajaja Antti Kejo, Kajaani, As:tsto Antti Kejo Ky, aatsto@anttikejo.fi

Kauppaa koskeva sopimus voidaan pätevästi tehdä myös silloin, kun kaupankohteen hintaa ei ole itse sopimuksessa määritelty. Yleensä hinta on aina sovittu ennen kaupantekoa, mutta joissain tilanteissa se on saattanut jäädä syystä tai toisesta tekemättä. Tämän vuoksi kauppalakiin on otettu säännös, jonka nojalla tavaralle voidaan määrittää hinta.

Kauppalain mukaan ostajan on maksettava hinta, joka on kohtuullinen ottaen huomioon tavaran laatu ja ominaisuudet, kaupantekohetken käypä hinta sekä muut olosuhteet, mikäli tavaran hintaa ei voida katsoa sovitun. Säännös on kirjoitettu niin, että se antaa mahdollisuuden monenlaisiin tulkintoihin hinnan osalta. Varsinkin suurille hintavaihteluille alttiiden tavaroiden kaupassa hinnan määräytyminen voi vaihdella rajustikin. Helpointa ja varminta määrittely on silloin, kun osviittaa tavaran hinnalle voidaan saada muiden vastaavien tavaroiden myyntihinnoista.

Eräänlaisena lähtökohtana voidaan pitää käypää hintaa. Jos myyjä on elinkeinonharjoittaja, hänellä on useimmissa tapauksissa hintaluettelo myytävistä tavaroista. Tällöin hinta löytyy sieltä. Jos luetteloa ei ole, tai sitä ei voida jostain syystä ottaa huomioon, voidaan tukea hakea muiden samalla paikkakunnalla toimivien myyjien hinnastoista. Yleensä hinnat eivät samalla paikkakunnalla eroa merkittävästi toisistaan saman myyntiportaan sisällä. Käypä hinta tulee määritellä nimenomaan kaupantekohetken mukaan, eikä yllättäviä arvon muutoksia kaupan tekohetken ja hinnan määrittelyn välillä oteta lähtökohtaisesti huomioon.

Säännöksessä mainitaan myös, että hinnan tulee olla kohtuullinen. Jos markkinoilta ei ole saatavissa tukea hinnan määrittelyyn, ollaan hankalassa tilanteessa. Lähtökohtana voitaisiin pitää myyjälle aiheutuneita kustannuksia. Niiden laskeminen ja suhteuttaminen yhteen myytyyn tavaraan voi kuitenkin aiheuttaa käytännön ongelmia. Tässä kohden ei voida ottaa huomioon myyjällä olleita erityisiä kustannuksia, joita muilla vastaavilla myyjillä ei ole ollut. Kun markkinahinta otetaan lähtökohdaksi, ei poikkeukselliset yksilölliset kulut voi vaikuttaa lopputulokseen.

Kulujen peittämisen lisäksi myyjän kuuluu saada tietty voitto myynnistään. Voiton määrän arviointi kussakin tilanteessa on hankalaa, sillä se on riippuvainen myyjän ja ostajan suhteista, tavaran laadusta, myydystä määrästä jne.

Yksittäistapauksessa arviointi on perustettava siihen, että hinta on kohtuullinen molempien osapuolten kannalta. Tämä on kuitenkin niin hankalaa ja riskialtista, ettei normaalissa tavaroiden kaupassa kannata jättää hinnasta sopimatta.