Maassamme irtaimilla esineillä käytävää kauppaa sääntelee kauppalaki. Siinä kaupankäynnille annetaan selvät pelisäännöt ja määritellään monet seuraukset sääntöjen rikkomisesta.
Kauppalaissa kuitenkin säädetään heti alussa, että koko lakia ei sovelleta jos osapuolet ovat toisin sopineet (tai heidän käytännöstään, kauppatavasta tai muusta tavasta johtuu muuta). Kaikki kauppalain säännökset ovat tahdonvaraisia, ja osapuolet voivat ne syrjäyttää sopimuksellaan. Syrjäyttämiseen ei vaadita edes nimenomaista sopimusta. Riittää kun osapuolten voidaan katsoa sopineen kauppalain syrjäytymisestä. Tällöin tukea osapuolten tahdon tulkitsemiselle haetaan heidän käyttäytymisestään, muista sopimuksen tekohetkellä vallinneista olosuhteista jne.
Kauppalain syrjäyttäminen tapahtuu yleisimmin käyttämällä vakiosopimuksia. Massatuotteiden myynnissä ei ole järkevää laatia jokaista kauppaa varten omia ehtoja. Kun sama myyjä myy samoja tai samankaltaisia tuotteita useille ostajille, sopimukset laaditaan yleensä etukäteen, ja samoja sopimuksia käytetään kaikkien ostajien kanssa. Vakiosopimuksilla voi poiketa kauppalain säännöksistä tai täsmentää niitä.
Huomion arvoisaa kuitenkin on, ettei täysin kauppalain poissulkevaa sopimusta kaupasta voida käytännössä koskaan tehdä. Vaikka sopimuksessa määriteltäisiin ehdot tavaran laadusta tai vastaavasta kuinka tarkasti tahansa, tulee kauppalaki sovellettavaksi joltain toiselta osaltaan. Esim. vahingonkorvausta tai reklamaatiota koskevat kauppalain säännökset vaikuttavat hyvin monen vakiosopimuksenkin takana.
Vaikka kauppalain säännökset ovatkin tahdonvaraisia, ei kauppasopimuksia kuitenkaan voi tehdä aivan millä ehdoilla tahansa. Mm. oikeustoimilain kohtuuttomia sopimuksia koskevat normit soveltuvat kaupankäyntiin, sillä kaupan tekeminen on sopimuksen tekemistä kahden osapuolen välillä. Kuluttajakauppaa sääntelee lisäksi oma lainsäädäntönsä.
Lähtökohtana on kaupanteossa siis kauppalain säännökset. Varsinkin tasavahvat osapuolet voivat niistä kuitenkin hyvän kauppatavan puitteissa poiketa ilman seuraamuksia kummallekaan. Tarkkana täytyy kuitenkin olla varsinkin epäsuhtaisten osapuolten välisissä sopimuksissa, ja kuluttajiin kohdistuvissa kaupoissa.
Laissa osamaksukaupasta (osamaksukauppalaki) 1 §:ssä säädetään osamaksukaupan legaalimääritelmästä sekä takaisinotto- ja omistuksenpidätysehdosta. Yleisesti ottaen omistuksenpidätys- tai takaisinottoehdon käytön syynä on se, että myyjä haluaa varautua ostajan mahdollisiin sopimusrikkoihin, eli käytännössä joko siihen, ettei ostaja maksa sovittua kauppahintaa taikka siihen, että ostaja viivästyy sovitun kauppahinnan maksamisessa. Omistuksenpidätys- tai takaisinottoehtoa voidaan käyttää myös esimerkiksi hallinnoimistarkoituksessa taikka kontrollitarkoituksessa.
Lue artikkeliKauppa on sopimus, jossa myyjä luovuttaa esineen omistusoikeuden ostajalle rahavastiketta vastaan. Kun kaupan molemmat osapuolet ovat joko yksityishenkilöitä tai elinkeinonharjoittajia, sovelletaan kauppalakia. Tässä artikkelissa tarkastellaan, milloin tavarassa on kauppalain mukaan virhe.
Lue artikkeliToistaiseksi voimassa oleva vuokrasopimus päättyy tavallisesti irtisanomiseen. On kuitenkin tiettyjä erikoistilanteita, joissa vuokrasopimus voidaan purkaa välittömästi. Tässä artikkelissa keskitytään niihin tilanteisiin, joissa vuokranantaja voi purkaa vuokrasopimuksen asuinhuoneistoa vuokratessa. Vuokranantajan purkuperusteet on lueteltu tyhjentävästi laissa ja ylimääräisistä purkuperusteista ei voi sopia.
Lue artikkeli
Oikeudellisten asioiden neuvontapuhelin (3,10 € + ppm/min)
OpusLexin lakimiehet palvelevat sivua myös puhelimitse! Puhelinneuvontaa numerossa 0600 199 33 (3,1 € + ppm/min). Sinua lähinnä vapaana oleva OpusLexin lakimies vastaa puheluusi arkipäivisin kello 8:00-16:00 välisenä aikana, aattopäivinä klo 8:00-14:00.