Yksi sopimusoikeuden keskeisimmistä lähtökohdista on periaate sopimuksen sitovuudesta. Oikeustoimen solmivat sopijapuolet voivat yhdessä sopimusvapauden nojalla päättää velvoitteista, joita he sopimuksellaan sitoutuvat noudattamaan. Tarvittaessa velvoitteet on sopimuksen nojalla pantavissa toimeen viranomaiskoneiston avulla – sopimusrikkomuksista voi siis seurata seuraamuksia, kuten vahingonkorvausvelvollisuus tai muita oikeudellisia sanktioita. Lisäksi on mahdollista sopia, että sopimuksen noudattamisen laiminlyövä osapuoli joutuu maksamaan sopimussakkoa. Sopimussitovuuden lainsäädännöllinen pohja on varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (oikeustoimilaki, 228/1929) 1 §:ssä, jossa säädetään, että tarjous sitoo tarjouksen tekijää ja vastaus vastauksen antajaa. Vaikka säännös ilmaisee vain tarjous–vastaus-mekanismin sitovuuden, katsotaan säännöksen vakiintuneesti soveltuvan kaikenlaisten sopimusten lähtökohdaksi.
Kun sopimus on tullut päteväksi, ei siihen sidottu yleensä voi yksipuolisin toimin vetäytyä sovittujen velvoitteiden täyttämisestä tai muuttaa ehtoja. Pakottavan lainsäädännön jälkeen itse sopimus, sen tarkoitus ja sopijapuolten tahto ovat lähtökohtia sopimuksen tulkinnasta johtuvien erimielisyyksien ratkaisemiseksi. Sopimusehdot syrjäyttävät esimerkiksi tahdonvaltaisen lainsäädännön normit ja mikäli asia etenee tuomioistuimeen asti, tulee tuomioistuimen ratkaisuaan tehdessään soveltaa sopimusehtoja oikeusnormeina. Näin ollen sopimuksen sisällöllä on riitatilanteissa suuri merkitys, ja ehdoista ja velvoitteista onkin syytä sopia huolellisesti.
Sopimussitovuus on pääsääntö, josta voidaan poiketa eräin edellytyksin, kuten oikeustoimilaissa säädettyjen sopijapuolten toimintaan liittyvien pätemättömyysperusteiden (pakottaminen, kiskonta, petollinen viettely sekä kunnianvastainen ja arvoton menettely) nojalla. Myös esimerkiksi alle 18-vuotiaan solmima sopimus voi vajaavaltaisuuden vuoksi aiheuttaa pätemättömyyden. Jos sopimusta rasittaa jokin pätemättömyysperuste, tulee se pätemättömäksi eikä se enää sido sen osapuolia. Myös kohtuuden perusteella sopimusta voidaan sovitella, mikä sekin tarkoittaa poikkeamista sopimusten täydellisestä sitovuudesta.
Lisäksi on muistettava, että sopimussitovuuden periaate ulottuu kaikkiin sopimustyyppeihin. Se koskee siis myös suullisia sopimuksia, jollei sopimuksen tekemistä kirjallisesti ole erikseen säädetty muotoedellytykseksi, kuten esimerkiksi maakaaressa (540/1995) on kiinteistönkaupan sopimusten kohdalla tehty. Käytännössä suullisen sopimuksen ehdot voi kuitenkin olla vaikea näyttää riitatilanteissa toteen, joten kirjallinen tekotapa on aina varmempi tie.
Laissa osamaksukaupasta (osamaksukauppalaki) 1 §:ssä säädetään osamaksukaupan legaalimääritelmästä sekä takaisinotto- ja omistuksenpidätysehdosta. Yleisesti ottaen omistuksenpidätys- tai takaisinottoehdon käytön syynä on se, että myyjä haluaa varautua ostajan mahdollisiin sopimusrikkoihin, eli käytännössä joko siihen, ettei ostaja maksa sovittua kauppahintaa taikka siihen, että ostaja viivästyy sovitun kauppahinnan maksamisessa. Omistuksenpidätys- tai takaisinottoehtoa voidaan käyttää myös esimerkiksi hallinnoimistarkoituksessa taikka kontrollitarkoituksessa.
Lue artikkeliKauppa on sopimus, jossa myyjä luovuttaa esineen omistusoikeuden ostajalle rahavastiketta vastaan. Kun kaupan molemmat osapuolet ovat joko yksityishenkilöitä tai elinkeinonharjoittajia, sovelletaan kauppalakia. Tässä artikkelissa tarkastellaan, milloin tavarassa on kauppalain mukaan virhe.
Lue artikkeliToistaiseksi voimassa oleva vuokrasopimus päättyy tavallisesti irtisanomiseen. On kuitenkin tiettyjä erikoistilanteita, joissa vuokrasopimus voidaan purkaa välittömästi. Tässä artikkelissa keskitytään niihin tilanteisiin, joissa vuokranantaja voi purkaa vuokrasopimuksen asuinhuoneistoa vuokratessa. Vuokranantajan purkuperusteet on lueteltu tyhjentävästi laissa ja ylimääräisistä purkuperusteista ei voi sopia.
Lue artikkeliOikeudellisten asioiden neuvontapuhelin (3,10 € + ppm/min)
OpusLexin lakimiehet palvelevat sivua myös puhelimitse! Puhelinneuvontaa numerossa 0600 199 33 (3,1 € + ppm/min). Sinua lähinnä vapaana oleva OpusLexin lakimies vastaa puheluusi arkipäivisin kello 8:00-16:00 välisenä aikana, aattopäivinä klo 8:00-14:00.