Kauppa ja sopimus

Julkaistu: 23.01.2012

Asianajaja Esa Valjakka, Pieksämäki, Asianajotoimisto Ropponen & Valjakka Oy, esa.valjakka@rvlaw.fi

Lahjanlupaus on kyseessä nimensä mukaisesti silloin, kun henkilö lupaa jonakin tulevana ajankohtana antavansa lahjan toiselle henkilölle. Erilaiset lupaukset tosielämässä peruuntuvat useinkin, mutta seuraavassa esitellään irtainta omaisuutta koskevan lahjanlupauksen oikeudellista sitovuutta – sitooko lahjanlupaus antajaansa?

Lahjanlupauksesta säädetään Lahjanlupauslaissa, josta ilmenee lupauksen sitovuutta koskeva pääsääntö: irtainta omaisuutta koskeva lahjanlupaus ei sido antajaansa. Tähän pääsääntöön liittyvät kuitenkin seuraavat poikkeukset, jolloin lahjanlupaus on sitova:

- Lupaus lahjasta on tehty lahjan saajalle luovutetussa velkakirjassa tai muussa asiakirjassa.

tai

- Lahjanlupauksen on tarkoitettu tulevan yleisön tietoon, ja kyseinen tarkoitus ilmenee tapaukseen liittyvistä asianhaaroista.

Huomion arvoista on, että kun lahjanlupaus on tehty sitovasti, saavuttaa lahjansaaja velkojan aseman suhteessa lahjanlupauksen antajaan. Hänellä on siis oikeus vaatia lupauksen täyttämistä viimekädessä oikeusteitse. Jos kuitenkin lahjanlupauksen antajan varallisuusolot huononevat lupauksen antamisen jälkeen paljon ja lahjansaajankin olotkin huomioiden lahjan vaatiminen olisi ilmeisen kohtuutonta, on lahjan peruuttaminen tai vähentäminen mahdollista. Samoin on lahjan peruutus ennen sen luovuttamista sallittua lahjansaajan tehdessä lupauksen antaneelle huomattavaa vääryyttä. Peruutuksesta on kuitenkin tällöin ilmoitettava lahjansaajalle vuoden sisällä vääryyden tietoon tultua. Tuomioistuimella on siis melko paljon harkinnanvaraa siinä, milloin sitovan lahjanlupauksen peruuttaminen katsotaan sallituksi.

Edellä mainittu kuvaa nimenomaan lahjanlupauksen sitovuutta antajaansa nähden, mutta tämän lisäksi on suurta merkitystä lahjanlupauksen sitovuudella lahjan antajan velkojiin nähden. Kyse on siis siitä, voivatko lahjan luvanneen velkojat vaatia velanmaksua lahjaksi luvatusta omaisuudesta, vai katsotaanko luvattu lahjoitus lahjan vastaanottajan omaisuudeksi.

Irtainta omaisuutta koskevassa lahjoituksessa lahjalupaus ei sido lahjoittajan velkojia, ennen kuin lahjoitettavaksi tarkoitettu irtain on luovutettu lahjansaajan haltuun. Lahjan luovuttamisen jälkeen eivät siis lahjanantajan velkojat voi enää saada kyseitä omaisuutta käsiinsä. Pelkkä lahjanlupaus ei sen sijaan sido velkojia, mikä on tärkeää huomioida. Esimerkkinä lahjan luovutuksen vaatimisesta sen sitovuudelle velkojiin nähden on seuraava Korkeimman oikeuden tuomio:

Isän lapsilleen lahjaksi ostamat asunto-osakeyhtiön osakkeet katsottiin kuuluvan isän kuolinpesään, koska niiden hallinta ei ollut siirtynyt tämän lapsille. Näin oli siitäkin huolimatta, että osakkeet oli ostettu lasten nimiin, lapset oli merkitty niiden omistajiksi osakeluetteloon ja lapset olivat jatkuvasti asuneet osakkeiden hallintaan oikeuttamassa asunnossa.

Irtainta omaisuutta olevan lahjan hallinnan luovutus lahjansaajalle on siis ehdoton edellytys, jotta lahjanantajan velkojat eivät voi käyttää lahjaa velanmaksuun.