Kauppa ja sopimus

Julkaistu: 31.12.2012

Asianosainen, joka häviää asian tuomioistuimessa, on pääsäännön mukaan velvollinen korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäynnit ovat tulleet arvonlisäveron ja menettelyn mutkikkuuden vuoksi niin kalliiksi, ettei keskituloisella suomalaisella aina ole ollut mahdollisuutta saada riita-asiassa tuomioistuimen ratkaisua. Ei uskalleta lähteä epävarmaan prosessiin. Artikkelissa kerrotaan miten kuluvastuu voi riita-oikeudenkäynnissä jakautua.

Maallikko ei yleensä pysty hoitamaan oikeusjuttua ilman asianajajaa. Kun henkilö palkkaa asianajajan, hänen velvollisuutensa on ensisijaisesti maksaa asianajajansa lasku itse. Moniin vakuutuksiin sisältyvät oikeusturvavakuutukset voivat kuitenkin tulla avuksi niin, että henkilö joutuu maksamaan vain omavastuuosuuden – esimerkiksi 15 % kuluista. On syytä tarkistaa vakuutusturva ja varsinkin se, korvaako voimassa oleva vakuutus vastapuolen kulut, jos asia hävitään.

Niin sanotusta maksuttomasta oikeudenkäynnistä ja yleisen oikeusavun mahdollisuudesta saa parhaiten tietoja oman paikkakunnan yleisestä oikeusaputoimistosta. Jos henkilö on tulojensa ja varojensa puolesta oikeutettu tällaiseen tukimuotoon, on huonona puolena kuitenkin se, että vastapuolen kulut on aina korvattava itse, jos tuomioistuin määrää.

Keskituloisten mahdollisuuksia yleiseen oikeusapuun parannettiin 1.6.2002. Sen jälkeen arvioidaan kolme neljästä kotitaloudesta kuuluvaksi oikeusavun piiriin niin, että apu olisi ilmaista tai sitä annettaisiin osakorvausta vastaan. Usein kuitenkin omavastuu tulee merkittävän suureksi, mikä vesittää tätä tukimuotoa.

Voimassa olevan oikeudenkäymiskaarenkin säännökset antavat kuitenkin mahdollisuuden poiketa pääsäännöstä, että hävinnyt maksaisi kaikki viulut. Tietyissä tilanteissa on mahdollista oikeudenkäyntikulujen tuomitseminen molempien osapuolten omalle vastuulle.

Täyttä kulukorvausvelvollisuutta voidaan alentaa, jos riita on ollut oikeudellisesti epäselvä siten, että hävinneelläkin on ollut oikeudenkäyntiin perusteltu aihe. Kuluvaatimusta voidaan myös silloin alentaa, jos kulujen tuomitseminen täysimääräisenä olisi kokonaisuutena arvioiden ilmeisen kohtuutonta. Viimeksi mainittu säännös edellyttää luonnollisesti tulkintaa.

Kohtuullistamisharkinnassa on kyse asianosaisiin eli jutun osapuoliin liittyvistä seikoista eikä niinkään itse jutun oikeudellisesta sisällöstä.

Kohtuullistamisharkinnassa voidaan ottaa huomioon myös se, että voittanut osapuoli ei ole asiaa selviteltäessä antanut riittäviä tietoja. Voittanut osapuoli on voinut esimerkiksi kieltäytyä kokonaan vastaamasta vaatimus- tai tiedustelukirjeisiin.

Oikeudenkäyntikulujen sovittelussa otetaan huomioon myös asianosaisten asema. Asianosaisten aseman yhtenä osatekijänä ovat erilaiset varallisuusolot. Erilainen asema on kyseessä esimerkiksi silloin, kun toisena osapuolena on valtio ja toisena osapuolena yksityinen kansalainen. Myös työsopimuksen irtisanomista koskevassa riidassa työnantajalla on yleensä taloudellisesti paremmat edellytykset oikeudenkäyntiin kuin irtisanotuksi tulleella työtekijällä ja tämä voi johtaa sovitteluun. Pikkuyrityksen tai yksinyrittäjän kohdalla tilanne on luonnollisesti erilainen kuin suuryritysten kohdalla.