Kauppa ja sopimus

Julkaistu: 23.01.2012

Valtakirjan laatiminen on helpohko tapa luovuttaa toiselle oikeus tiettyyn toimeen, jonka muutoin vain valtuuttaja itse olisi oikeutettu tekemään. Esimerkiksi pankissa asiointi – vaikkapa tietyn rahasumman nostaminen tai tallettaminen – luonnistuvat helposti, kunhan pankkivirkailijalle esitettävä valtakirja on laadittu oikeaoppisesti. Valtakirja on kuitenkin tarkoitettu käytettäväksi lähinnä poikkeuksellisesti ja harvoin sen erityisen luonteen vuoksi. Seuraavassa käydään läpi valtakirjan peruspiirteitä.

Valtuuttaminen ylipäänsä tarkoittaa sitä, että henkilö luovuttaa toisen tehtäväksi toimen, joka muuten kuuluisi valtuuttajalle, ja jonka tekemiseen valtuutetulla ei ilman valtuutusta olisi lain mukaista oikutta. Valtakirjan käyttäminen valtuutuskeinona on käytännössä yleisin valtuutusmuodoista. Kun valtakirjassa on yksilöity valtuutettu henkilö, on valtuutus henkilökohtainen, eikä sitä voida lain mukaan siirtää pätevästi toiselle henkilölle, mikäli valtakirjassa ei ole nimenomaisesti mainittu tällaista valtuutuksen siirtomahdollisuutta.

Valtakirjalta edellytetään, että siinä on yksilöity valtuutuksen sisältämät toimet. Käytännössä yksilöintitarkkuus voi vaihdella toimesta riippuen. Mahdollisimman tarkka yksilöiminen on erityisesti valtuuttajan edun mukaista, sillä tällöin valtuutetun mahdolliset valtuutuksen sisällön ylittävät toimet pystytään estämään hyvin. Valtuutukselle ei ole säädetty mitään tiettyä määrämuotoa. Valtakirjaan on mahdollista asettaa myös ehtoja valtuutetun toiminnalle. Esimerkiksi kaupantekovaltakirjassa myytävälle tavaralle voidaan asettaa tietty vähimmäishinta, jota alhaisemmalla hinnalla valtuutetulla ei ole oikeutta myydä tavaraa.

Vaikka valtakirjaa ei tule laatia tietyssä määrämuodossa, on kirjalliseen valtakirjaan hyvä sisällyttää valtuutuksen yksilöinnin lisäksi ainakin seuraavat seikat: valtuuttajan ja valtuutetun nimet (myös sosiaaliturvatunnukset on käytännössä suositeltavaa mainita), valtakirjan laatimisen päivämäärä ja paikka sekä valtuutetun ja valtuuttaja allekirjoitukset.

Eräs valtakirjan erityismuodoista on avoin asianajovaltakirja. Se tarkoittaa valtakirjaa, jonka haltijalla on valtuutus toimia valtuuttajan edustajana eri tuomioistuimissa ja viranomaisissa. Käytännössä kyseinen valtakirja sisältää tietoinaan vain päivämäärän, valtakirjan nimen ( avoin asianajovaltakirja) sekä valtuuttajan allekirjoituksen. Miltei aina on syytä laatia yksilöity valtakirja.

Kirjalliseen valtakirjaan on suositeltavaa sisällyttää kaikki valtuuttajaa sitovat määräykset ja tehtävän toimen ehdot, joita valtuuttaja haluaa noudatettavan. Käytännössä kyseisen määräysten sisällyttämisen tärkeys nousee esiin tilanteissa, joissa valtuutettu on toiminut valtuuttajan tahdon vastaisesti. Mikäli valtuutettu on toiminut valtakirjassa nimenomaisesti asetetun määräyksen vastaisesti, ei valtuutetun tekemä toimi sido valtuuttajaa. Sen sijaan, jos tietystä määräyksestä onkin sovittu vain vaikkapa suullisesti mainitsematta sitä valtakirjassa, sitoo valtuutetun määräyksen vastainen toimi valtuutettua, mikäli toimen vastapuoli ei tiennyt määräyksestä. Näin vastapuolen (esim. ostaja tilanteessa, jossa valtuutettu myy tavaran) vilpitön mieli tekee toimesta sitovan, vaikka toimi olisikin valtuuttajan tahdon vastainen.

Valtakirjan merkitys lakkaa, kun valtuuttaja ottaa sen takaisin tai hävittää sen . Mikäli näin ei tapahdu, voi valtuutettu käyttää valtakirjaa valtuuttajaa sitovasti niin pitkään, kun valtakirja on edelleen valtuuttajan hallussa.