Kauppa ja sopimus

Kansainvälisistä liikesopimuksista

Julkaistu: 16.12.2012

Monesti kansainväliset kaupalliset sopimukset perustuvat vielä käytännössä asiakirjaketjuun (tarjous-tilaus-tilausvahvistus) ja luottamukseen osapuolten välillä. Mihin sopimuksia sitten yleensä tarvitaan?

Sopimukset muodostavat tärkeän osan yrityksen riskien hallintaa. Tällä tarkoitetaan ennakoivaa sopimustoimintaa eli sopimussuunnittelua ja sopimusten hallinnointia yrityksen riskien minimoimiseksi ja riitojen torjumiseksi. Kansainvälinen kaupankäynti ei ole pelkästään suuryritysten yksinoikeus, myös keskisuuret ja pienet yritykset tarvitsevat tehokasta sopimussuunnittelua. Seuraavassa joitain avainkohtia kansainvälisistä sopimuksista:

1. Kansainväliset säännöstöt

Viimeisten vuosikymmenien aikana sopimuskäytäntö on globalisoitunut. Sitä hallitsee englannin kieli ja angloamerikkalaisen common law-oikeuden termit ja käsitteet. Common law´n ja civil law´n, kuten Suomen oikeuden sisällölliset erot ovat useimmiten kuitenkin vain marginaalisia. Erot ovat enemmänkin filosofisia. Vientiä harjoittavien yritysten ongelmat ovat käytännössä kuitenkin hyvin samankaltaisia ja sen vuoksi myös sopimustekniset ratkaisut ovat oikeusjärjestelmästä riippumatta samankaltaisia. Kenties merkittävin kv-tavarakaupan yksittäinen säännöstö on CISG, jolla tarkoitetaan YK:n kansainvälistä kauppakonventiota. Suomen kauppalaki on pitkälle yhtenevä CISG:n kanssa. Merkittäviä säännöstöjä ovat lisäksi UNIDROIT-periaatteet (The UNIDROIT Principles of International Commercial Contracts) sekä EU:n piirissä kehitetty Principles of European Contract Law. Kansainvälinen kauppakamari on laatinut kokoelman kansainvälisiä toimituslausekkeita (INCOTERMS). Lisäksi on otettava huomioon Euroopan Yhteisön ylikansallinen lainsäädäntö ja muut kansainväliset sopimukset sekä viranomaismääräykset (kuten esim. vientirajoitukset , vero- ja tullimääräykset).

2. Neuvotteluprosessia tukevat sopimukset

Ennen täyttä pääsopimukseen sitoutumista on usein välttämätöntä laatia salassapitosopimus ja/tai aiesopimus. Innovaatiot on syytä suojata mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Salassapitosopimuksesta käytetään yleensä englanninkielistä nimitystä Non Disclosure Agreement (NDA) tai Confidentiality Agreement. Ne voivat olla tarvittaessa myös osa pääsopimusta. Aiesopimukset (Letter of Intent) eivät velvoita pääsopimuksen tekemiseen. Usein siitä on vielä nimenomainen maininta aiesopimuksessa, kuten: ”Paragraps of this letter are not intended to be legally binding. They only express the current intentions of the parties. They are not exhaustive and shall not give rise to legal obligations”. MOI (Memorandum of Understanding) on myös aiesopimus samoin kuin Letter of Comfort (Tukikirje).

3. Sopimuksen osapuolet ja sopimuksen voimaantulo (Parties and Commencement)

Ennen sopimuksen allekirjoittamista on syytä varmistua siitä, että sopimukseen tulee merkittyä sopijapuolen täydellinen nimi ja muut yksilöintitiedot, kuten kotipaikka (registered office/principal office), ja sopijapuolen yhteyshenkilö. Lisäksi on varmistauduttava siitä, että vastapuolen edustajalla on todella kelpoisuus allekirjoittaa sopimus. Joissakin kulttuureissa myös sopimuksen sitovuus ymmärretään eri tavalla kuin Suomessa. Käsitteellä commencement taas tarkoitetaan sopimuksen voimaantulopäivää, kuten:”This Agreement shall commence upon the date of signature hereof.”

4. Sopimuksen tausta ja tarkoitus (Background facts and purpose of the agreement)

Nämä esitetään usein muodossa: (esim.) ”Whereas: The Company manufactures car tyres and wishes to appoint a Distributor in the Territory; and the Distributor has considerable marketing experience in the Territory and wishes to act as the Company´s distributor for the products therein. Now therefore, the parties hereto agree as follows:…..”

5. Määritelmät ja niiden tulkinta (Definitions and interpretation)

Jokainen sopimustekstissä isolla alkukirjaimella alkava sana tulee olla määriteltynä, esim. Periods of time: ”Day” means a period of twenty-four hours ending at twelve midnight. ”Month” means calender month. ”Year” means any period of twelve consecutive months. Business day” means any Day on which ordinary banks are open for business. Näin määritellyt sanat saavat sopimusta tulkittaessa sen ja vain sen sisällön, joka niille on ennalta määritelty.

6. Oikeussuojakeinot sopimusrikkomuksia vastaan (Remedies)

Oikeusjärjestelmistä riippumatta pääsääntönä on täyden korvauksen periaate. Tätä yleensä lievennetään sopimalla katto korvauksille esim. tilauksen täyteen arvoon saakka tai osaan siitä. Liability (korvausvastuu) määritellään siten esim. ”The liability of a party towards the other party based on this agreement for direct expenses and damages caused by a breach of contract shall not exceed 15 % of the Contract price.” Käsite Damages ( compensation for loss caused by a breach of contract) tarkoittaa vahingonkorvausta sopimusrikkomuksen perusteella. Liquidated damages (genuine pre-estimate of loss) tarkoittaa ennalta määrättyä kiinteää sopimussakkoa. Indemnity (right for compensation in certain circumstances) puolestaan tarkoittaa oikeutta vahingonkorvaukseen tiettyjen sopimusehtojen täyttyessä)

7. Intellectual Property Rights (Immateriaalioikeudet)

Immateriaalioikeudet, kuten tekijänoikeus, tavaramerkki, mallioikeus ja patentti, ovat yhä keskeisemmässä asemassa kansainvälisissä kaupallisissa sopimuksissa. Teknologinen kehitys edellyttää yrityksiltä yhteistyötä ja tämä puolestaan edellyttää, että yksinoikeuksista sovitaan. Seuraavassa esimerkki yrityksen immateriaalioikeuksia koskevasta määritel-mästä. ”Schedule 1 attached hereto lists all patents, patent applications and other registrations of industrial and intellectual property rights and applications for such registrations and patent licences; know-how-licences, trade names and trademarks and trademark applications, registrations and licences therefor, rights to software programs and other copyrights; owned or used by the Company in the operation of its business as presently conducted (collectively the ”Intellectual Property).”

8. Riidanratkaisulausekkeet (Dispute resolution)

Yleensä sopimuksessa asetetaan osapuolille ensin neuvotteluvelvoite, kuten: ”The Parties shall use their best endeavours to negotiate in good faith and settle amicably any dispute that may arise out or in relate to this Agreement or a breach thereof.” Elleivät osapuolten väliset neuvottelut johda tulokseen, niin silloin sovitaan esim. välimiesmenettelystä, kuten: ”If any such dispute cannot be settled amicably by negotiations then the matter shall be submitted to the arbitration in London of the London International Court Of Arbitration under and in accordance with its rules at the date of such submission. Voidaan sopia myös siitä, että riidat ratkaistaan yleisessä tuomioistuimessa, kuten esim.: ”All disputes arising out of this agreement shall be resolved in the district court of the respondent’s domicile. Lisäksi voidaan antaa toissijainen riidanratkaisuvaihtoehto tuomioistuinkäsittelylle tai välimiesmenettelylle, esim. ”Disputes arising from this agreement may also be brought primarily for settlement by mediation in accordance with the mediation rules of the Finnish Bar Association, if agreed by the Parties in writing.” Tällainen toissijainen riidanratkaisuvaihtoehto, kuten sovittelu, on nopea ja edullinen, mutta se ei ole osapuolia sitova, vaan osapuolet voivat edelleen saattaa asian halutessaan välimiesoikeuden tai yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi, jos sopimuksessa on sitä koskeva määräys.

9. Sovellettava laki (Governing law)

Kansainvälisten lainvalintakonventioiden ja kansallisen lainsäädäntömme mukaan osapuolet voivat vapaasti sopia siitä, minkä maan lakia sopimukseen sovelletaan. Yleensä sopimuksen laatija haluaa, että sopimukseen sovelletaan hänen oman maansa lakia, koska hän tuntee sen parhaiten. Epäselvyyksien välttämiseksi sovellettavasta laista tulisi kuitenkin aina sopia. Esim. ”This Agreement shall be governed by and construed in accordance with Finnish law and each party agrees to submit to the non-exclusive jurisdiction of the Finnish courts as regard any claim or matter arising out of this Agreement.”

10. Sopimuksen päättyminen (Termination)

Sopimus voi päättyä sopijapuolista riippumatta (purkava ehto, aikamääre) tai sopijapuolten tahdonilmaisun perusteella (irtisanominen, purkaminen). Esim.”This Agreement shall automatically be terminated in the circumstances comtemplated by clause 2.2.” tai ”This Agreement shall continue until each Party has completed and discharged all its obligations and liabilities under this Agreement.” tai ”This Agreement shall continue in force for a period of two years from the date of its signature, and thereafter unless or until terminated by either party giving to the other not less than three months´ prior written notice in writing, such notice to expire at the end of the said period of two years or at any time thereafter.”

11. Sopimusten täytäntöönpano (Enforcement)

Hyväkään sopimus ei auta, ellei siihen perustuvaa velvoitetta voida tarvittaessa panna täytäntöön. Tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano tuomioistuinmaan ulkopuolella voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta. EU:n alueella ongelmia on pyritty ratkaisemaan Brysselin ja Luganon sopimuksilla. Välitystuomioiden osalta ei yleensä ole ongelmia, tämä johtuu v. 1958 solmitusta New Yorkin yleissopimuksesta (mukana yli 100 valtiota). Välimiesmenettely onkin selvästi yleisin liikesopimusten riidanratkaisumenettely.

Löydätkö vastauksen kysymykseesi artikkeleistamme?

Artikkelit

Perusteettoman edun palautus

Henkilön saadessa perusteetonta etua toisen kustannuksella, tämä etu voidaan vaatia takaisin perusteettoman edun palautuksena. Perusteettoman edun palautus ei tarkoita samaa kuin vahingonkorvaus.

Lue artikkeli

Artikkelit

Pakko, petollinen viettely ja kiskonta

Sopimusten sitovuus on yksi oikeusjärjestelmämme lähtökohdista. Tiettyjen olosuhteiden vallitessa tehty oikeustoimi voidaan kuitenkin todeta pätemättömäksi. Oikeustoimilaissa säädetään yleisistä pätemättömyysperusteista, jotka koskevat kaikkia varallisuusoikeudellisia oikeustoimia. Tässä käsittelemme pakkoa, petollista viettelyä ja kiskontaa oikeustoimen pätemättömyysperusteena.

Lue artikkeli

Artikkelit

Velan vanhentuminen

Velan vanhentumisella tarkoitetaan velan raukeamista ajan kulumisen ja osapuolten passiivisuuden takia. Vanhentumista säätelee laki velan vanhentumisesta. Laki antaa yleiset säännökset velan vanhentumisesta, joista ei voida poiketa velallisen vahingoksi.

Lue artikkeli

Puhelinpalvelu

0600 199 33

Oikeudellisten asioiden neuvontapuhelin (1 € + ppm/min)

OpusLexin lakimiehet palvelevat sivua myös puhelimitse! Puhelinneuvontaa numerossa 0600 199 33 (1 € + ppm/min). Sinua lähinnä vapaana oleva OpusLexin lakimies vastaa puheluusi arkipäivisin kello 8:00-16:00 välisenä aikana, aattopäivinä klo 8:00-14:00.