Neuvontapuhelin.png0600 199 33
Oikeudellisten asioiden neuvontapuhelin
(1 € + ppm/min)

Artikkelikirjastostamme löydät satoja asiantuntijoiden laatimia artikkeleja useista eri aihealueesta

Pacta sunt servanda – sopimuksen sitovuuden periaate

Julkaistu 9.4.2018

Yksi sopimusoikeuden keskeisimmistä lähtökohdista on periaate sopimuksen sitovuudesta. Oikeustoimen solmivat sopijapuolet voivat yhdessä sopimusvapauden nojalla päättää velvoitteista, joita he sopimuksellaan sitoutuvat noudattamaan. Tarvittaessa velvoitteet on sopimuksen nojalla pantavissa toimeen viranomaiskoneiston avulla – sopimusrikkomuksista voi siis seurata seuraamuksia, kuten vahingonkorvausvelvollisuus tai muita oikeudellisia sanktioita. Lisäksi on mahdollista sopia, että sopimuksen noudattamisen laiminlyövä osapuoli joutuu maksamaan sopimussakkoa. Sopimussitovuuden lainsäädännöllinen pohja on varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (oikeustoimilaki, 228/1929) 1 §:ssä, jossa säädetään, että tarjous sitoo tarjouksen tekijää ja vastaus vastauksen antajaa. Vaikka säännös ilmaisee vain tarjous–vastaus-mekanismin sitovuuden, katsotaan säännöksen vakiintuneesti soveltuvan kaikenlaisten sopimusten lähtökohdaksi.

Kun sopimus on tullut päteväksi, ei siihen sidottu yleensä voi yksipuolisin toimin vetäytyä sovittujen velvoitteiden täyttämisestä tai muuttaa ehtoja. Pakottavan lainsäädännön jälkeen itse sopimus, sen tarkoitus ja sopijapuolten tahto ovat lähtökohtia sopimuksen tulkinnasta johtuvien erimielisyyksien ratkaisemiseksi. Sopimusehdot syrjäyttävät esimerkiksi tahdonvaltaisen lainsäädännön normit ja mikäli asia etenee tuomioistuimeen asti, tulee tuomioistuimen ratkaisuaan tehdessään soveltaa sopimusehtoja oikeusnormeina. Näin ollen sopimuksen sisällöllä on riitatilanteissa suuri merkitys, ja ehdoista ja velvoitteista onkin syytä sopia huolellisesti.

Sopimussitovuus on pääsääntö, josta voidaan poiketa eräin edellytyksin, kuten oikeustoimilaissa säädettyjen sopijapuolten toimintaan liittyvien pätemättömyysperusteiden (pakottaminen, kiskonta, petollinen viettely sekä kunnianvastainen ja arvoton menettely) nojalla. Myös esimerkiksi alle 18-vuotiaan solmima sopimus voi vajaavaltaisuuden vuoksi aiheuttaa pätemättömyyden. Jos sopimusta rasittaa jokin pätemättömyysperuste, tulee se pätemättömäksi eikä se enää sido sen osapuolia. Myös kohtuuden perusteella sopimusta voidaan sovitella, mikä sekin tarkoittaa poikkeamista sopimusten täydellisestä sitovuudesta.

Lisäksi on muistettava, että sopimussitovuuden periaate ulottuu kaikkiin sopimustyyppeihin. Se koskee siis myös suullisia sopimuksia, jollei sopimuksen tekemistä kirjallisesti ole erikseen säädetty muotoedellytykseksi, kuten esimerkiksi maakaaressa (540/1995) on kiinteistönkaupan sopimusten kohdalla tehty. Käytännössä suullisen sopimuksen ehdot voi kuitenkin olla vaikea näyttää riitatilanteissa toteen, joten kirjallinen tekotapa on aina varmempi tie.