2015

Julkaistu: 06.10.2015

B ja C, jotka käräjäoikeudessa oli tuomittu avunannosta törkeään petokseen, eivät olleet hakeneet muutosta tuomioonsa. A, joka oli samassa jutussa päätekijänä tuomittu rangaistukseen törkeästä petoksesta, oli hakenut muutosta. Hovioikeus oli arvioinut esitettyä näyttöä hänen osaltaan toisin kuin käräjäoikeus ja katsonut, että A:n menettelyn olisi katsottava täyttäneen petoksen tunnusmerkistön, muttei törkeän petoksen tunnusmerkistöä. A:lle oli annettu haaste tiedoksi yli viiden vuoden kuluttua siitä, kun petosta koskevan syyteoikeuden vanhentumisaika oli alkanut. Hovioikeus oli hylännyt A:ta vastaan ajetun syytteen vanhentuneena.

B ja C hakivat rangaistustuomionsa purkamista sillä perusteella, että avunantoa koskeva syyte on hylättävä, koska päätekoa koskeva syyte on hovioikeudessa hylätty.

Korkeimmassa oikeudessa oli kysymys siitä, tuleeko B:n ja C:n hakemuksen kohteena oleva käräjäoikeuden tuomio avunannosta törkeään petokseen purkaa avunannosta tuomittujen hakijoiden osalta sen johdosta, että hovioikeus on hylännyt päätekijää koskevan syytteen vanhentuneena.

Saman rikoksen toista osallista koskevan lainvoiman saaneen tuomion purkaminen ei pääsääntöisesti voi perustua siihen, että muutosta hakeneen toisen osallisen kohdalla ylempi tuomioistuin on arvioinut näyttöä eri tavoin.

Hovioikeus oli tässä asiassa hylännyt päätekoa koskevan syytteen sillä perusteella, että se oli suorittamassaan näytön arvioinnissa päätynyt pienempään petoksella tavoitellun oikeudettoman hyödyn määrään kuin käräjäoikeus.

Hovioikeus oli pääteolla tavoitellun hyödyn alhaisemman määrän perusteella katsonut, että teko olisi arvioitava törkeän petoksen asemesta petokseksi, mikä oli puolestaan johtanut lyhyemmän määräajan soveltamiseen syyteoikeuden vanhentumisessa.

Tämä ei osoittanut pääteossa jonkin rikoksen yleisen edellytyksen jääneen täyttymättä eikä käräjäoikeuden tuomion perustuneen virheelliseen syyksilukemiseen aikaisemmassa tuomiossa.

Tässä asiassa ei olllut kysymys myöskään sellaisesta tilanteesta, jossa hovioikeus ei ole pitänyt päätekoa lainkaan rikoksena tai jossa pääteon teonkuvaus on hovioikeudessa muuttunut olennaisesti rajoitetummaksi.

Avunannon liitännäisyydestä päätekoon ei itsessään seuraa, että päätekijää koskeva uusi tuomio olisi oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 3 kohdan tarkoittama uusi seikka.

Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei A:ta koskeva hovioikeuden tuomio ole oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa tarkoitettu uusi seikka, jonka perusteella käräjäoikeuden antama B:tä ja C:tä koskeva lainvoimainen tuomio tulisi purkaa.

 

Koko Koreimman oikeuden ratkaisun perusteluineen löydät täältä