Ratkaisussa on kyse työsopimuslain 5 luvun 7 §: mukaisen yhdenjaksoisen lomautuksen alkamisajankohdan määrittelemisestä silloin kuin osa lomautuksesta on ollut osa-aikaista.
Tapauksessa S Oy oli lomauttanut H:n osa-aikaisesti 27.7.2009 ja 16.11.2009 kokoaikaisesti. H irtisanoutui 7.5.2010. H vaati irtisanomisajan palkkaa sillä perusteella, että hän on ollut lomautettuna yhtäjaksoisesti 27.7.2009, eli yli 200 päivää. S Oy:n mukaan yhtäjaksoinen lomautus alkoi vasta kokoaikaisen lomautuksen myötä 16.11.2009, jolloin H olisi ollut irtisanottuna yhdenjaksoisesti alle 200 päivää, näin ollen hänellä ei olisi oikeutta irtisanomisajan palkkaan hänen irtisanoutumisen perusteella.
Käräjäoikeus tulkitsi työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momentin syntyhistorian ja 5 luvun 1 §:n mukaisen lomautuksen määritelmän perusteella, että lomautuksen yhtäjaksoisuuden koskevan vain kokoaikaista lomautusta ja näin ollen yhtäjaksoisuus olisi alkanut vasta 16.11.2009. Käräjäoikeus siis katsoi, että H oli ollut lomautettuna alle 200 päivää eikä hänellä ollut oikeutta irtisanomisajan palkkaan.
Hovioikeus tulkitsi sanamuodon niin, että se ei erittele erilaisia lomautuksia. Sanamuodon mukaan irtisanomisajan palkan saaminen edellyttää ainoastaan lomautuksen kestämistä yhdenjaksoisesti 200 päivää. Säännöksen tarkoituksena on muun muassa suojata työntekijää pitkäaikaiselta lomautukselta ja siitä johtuvalta ansionmenetykseltä, eikä tämän tarkoituksen kannalta ole merkitävää jos lomautus on koko- vai osa-aikainen. Työoikeudessa epäselvää säännöstä on tulkittava heikomman osapuollen eduksi.
Hovioikeus katsoi, että osa-aikaisen lomautuksen aikana tehty työ ei ole sellainen lomautuksen väliin sijoittuva työntekojakso, joka katkaisee lomautuksen yhdenjaksoisuuden ja H:lla on näin olllen oikeus irtisanomisajan palkkaan.
Korkein oikeus totesi, että säännös koskee sanamuotonsa mukaan tilanteita, joissa lomautus eli työnteon ja palkan maksun keskeytys on jatkunut yhdenjaksoisesti vähintään 200 päivää. Säännöksen sanamuoto viittaa siihen, että lomautusjaksojen väliin osuvat työntekojaksot keskeyttävät 200 päivän kulumisen.
Korkein oikeus katsoi, että pääsääntöisesti tilanteissa, joissa lomautus toteutetaan sovittua työaikaa lyhentämällä, ei kyse ole työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momentin tarkoittamasta yhdenjaksoisesta lomautuksesta. Työntekijä on tällöin työssä lomautusjakson aikana ja hän saa työssäoloajaltaan normaalisti palkkaa.
Korkein oikeus katsoi siis, että H:n yhtäjaksoinen lomautus alkoi vasta 16.11.2009. H:n irtisanoutuessa 7.5.2010, hän on tosiasiallisesti lomautuksen vuoksi ollut yhtäjaksoisesti poissa töistä alle 200 päivää. H:lle ei siten ole syntynyt työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momentin perusteella oikeutta vaatimaansa irtisanomisajan palkkaan.
Koko Korkeimman oikeuden ratkaisun perusteluineen löydät täältä
Aiemmin laissa ei luonnonsuojelurikoksesta ollut törkeää tekomuotoa. Rikos voidaan arvioida törkeäksi, jos se on kokonaisuutena arvostellen törkeä ja se aiheuttaa vakavaa vaaraa luonnolle, sillä tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä tai se on erityisen suunnitelmallinen. Rangaistus rikoksesta on neljästä kuukaudesta neljään vuoteen vankeutta.
Lue uutinenKorkolain mukainen viitekorko ajanjaksona 1.1.–30.6.2016 on 0,5 %. Viivästyskorko tänä ajanjaksona on siten 7,5 % vuodessa (viitekorko lisättynä korkolain 4 §:n mukaisella 7 prosenttiyksikön lisäkorolla).
Lue uutinenSopimus muuttaa muun muassa Suomessa sijaitsevan osakehuoneiston vuokrauksesta ja myynnistä saatavan tulon verotusta. Jatkossa Suomi verottaa sekä vuokratuloa että luovutusvoittoa, joita Espanjassa asuvat henkilöt saavat Suomessa sijaitsevista osakehuoneistoista.
Lue uutinen
Oikeudellisten asioiden neuvontapuhelin (3,10 € + ppm/min)
OpusLexin lakimiehet palvelevat sivua myös puhelimitse! Puhelinneuvontaa numerossa 0600 199 33 (3,1 € + ppm/min). Sinua lähinnä vapaana oleva OpusLexin lakimies vastaa puheluusi arkipäivisin kello 8:00-16:00 välisenä aikana, aattopäivinä klo 8:00-14:00.