Rangaistuksia on Suomessa voitu määrätä 1.1.1995 alkaen luonnollisten henkilöiden lisäksi myös yhteisöille. Yhteisörangaistuksilla on pitkä historia angloamerikkalaisessa oikeuskulttuurissa. Yhteisörangaistuksen perusajatuksena on se, että yksilöön kohdistuvat rangaistukset eivät ole riittäviä estämään rikollista menettelyä tilanteessa, jossa rikoksia syntyy erilaisten ja usein monimutkaisten organisaatioiden toiminnassa. Monesti rikoksen syntymiseen ovat vaikuttaneet useiden eri henkilöiden toimenpiteet ja laiminlyönnit yhdessä. Tällaisessa tilanteessa voi olla vaikea kohdistaa rikosvastuuta enää yksittäiseen henkilöön.
Yhteisösakosta on säädetty rikoslaissa. Yhteisösakko voidaan määrätä virallisen syyttäjän vaatimuksesta yhteisölle, säätiölle tai muulle oikeushenkilölle, jonka toiminnassa on tehty rikos. Julkisen vallan käytössä tehtyyn rikokseen ei yhteisösakkoa sovelleta. Yhteisösa-kon edellytyksenä on se, että yhteisön toimielimeen tai muuhun johtoon kuuluva tai tosiasiallista päätösvaltaa käyttävä henkilö on ollut osallisena rikokseen tai sallinut rikoksen tekemisen tai jättänyt noudattamatta tarvittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta rikoksen ehkäisemiseksi. Yhteisösakon tuomitseminen ei edellytä sitä, että varsinainen rikoksen tekijä saataisiin selville.
Yhteisösakon rahamäärä on vähintään 850,- euroa ja enintään 850.000,- euroa. Sakon määrä on mitoitettava toisaalta menettelyn moitittavuuden ja toisaalta yhteisön taloudellisen aseman mukaan.
Yhteisösakko voidaan määrätä vain tiettyjen rikosten perusteella. Tällöin on kyseisen rikosnimikkeen yhteydessä oltava erityismaininta yhteisösakon käyttämisestä. Tällaisia rikoksia ovat mm. lahjuksen antaminen, avustuspetos, eräät elinkeinorikokset, salakuljetus, ympäristörikos sekä työturvallisuusrikos. Työturvallisuusrikoksen yhteydessä yhteisösakkoa on käytetty yleisimmin.
Yhteisösakko voidaan jättää määräämättä mm. sillä perusteella, että laiminlyönti on ollut vähäinen, rikos on muuten ollut vähäinen, oikeushenkilölle aiheutuu muita merkittäviä seurauksia rikoksesta, oikeushenkilö on myötävaikuttanut asian selvittämiseen tai rikollisen toiminnan jatkumisen estämiseen, sekä sillä perusteella, että pienehköissä yhtiöissä, varsinkin henkilöyhtiöissä yhteisösakon määrääminen voi johtaa rangaistuksen kasautumiseen sellaiselle henkilölle, joka toisaalta rikoksen tekijänä saa tuomion rikoksesta ja toisaalta oikeushenkilön, esimerkiksi henkilöyhtiön omistajana kärsii yhteisösakosta aiheutuvan taloudellisen vahingon.
Yhteisösakkoa koskevia säännöksiä ei ole aiemmin sovellettu käytännössä juurikaan muissa kuin vakavissa ympäristö- tai työturvallisuusrikoksissa. Viime aikoina käytäntö on muuttunut siten, että nykyisin esimerkiksi työturvallisuusrikoksissa tulee yhteisösakko syyttäjän vaatimuksen johdosta hyvin yleisesti harkittavaksi ja käytettäväksi.
Lähimmän sinua palvelevan OpusLex -toimiston yhteystiedot löydät täältä.
Laissa elinkeinotulon verottamisessa (EVL, 360/1968) säädetään liiketoiminnan siirrosta. Lainkohdan mukaan liiketoimintasiirrolla tarkoitetaan järjestelyä, jossa osakeyhtiö (siirtävä yhtiö) luovuttaa joko kaikki taikka yhteen tai useampaan liiketoimintakokonaisuuteensa kohdistuvat varat, siirtyviin varoihin kohdistuvat velat ja siirtyvään toimintaan kohdistuvat varaukset siirtyvää toimintaa jatkavalle osakeyhtiölle (vastaanottava yhtiö) saaden vastikkeeksi vastaanottavan yhtiön liikkeeseen laskemia uusia osakkeita tai sen hallussa olevia omia osakkeita. Liiketoimintasiirto on siis vero-oikeudellinen käsite.
Lue artikkeliDigipalvelusäädös tuli voimaan 16.11.2022. Digipalvelusäädös sisältää säännöksiä, joilla on vaikutuksia verkkoalustoja tarjoavien palveluntarjoajien toimintaan. Yhtenä merkittävänä uudistuksena asetus tuo velvollisuuden palveluntarjoajille tarjota mekanismeja, joiden avulla käyttäjät voivat ilmoittaa laittomasta sisällöstä. Tämän myötä palveluntarjoajien tulee myös tarjota käyttäjille, joiden sisältöä mahdollisesti poistetaan, mahdollisuus esittää näkemyksensä asiasta. Lue oheisesta artikkelista lisää aiheesta.
Lue artikkeliYrityskiinnityksestä säädetään yrityskiinnityslaissa (634/1984). Yrityskiinnityslain 1 §:n mukaan elinkeinonharjoittajan omistama elinkeinotoimintaan kuuluva irtain omaisuus voidaan kiinnittää ja sen hallintaa luovuttamatta pantata saamisen vakuudeksi. Koska yrityskiinnityksen julkivarmistus on järjestetty rekisterimerkinnällä, voi yritys jatkaa elinkeinon harjoittamista lähes tavanomaiseen tapaan. Tämä eroaa muun muassa tavallisen irtaimen esineen panttauksesta, kun irtaimen esineen panttauksessa tavanomaisesti julkivarmistus tapahtuu traditiolla eli hallinnan luovutuksella.
Lue artikkeli
Oikeudellisten asioiden neuvontapuhelin (3,10 € + ppm/min)
OpusLexin lakimiehet palvelevat sivua myös puhelimitse! Puhelinneuvontaa numerossa 0600 199 33 (3,1 € + ppm/min). Sinua lähinnä vapaana oleva OpusLexin lakimies vastaa puheluusi arkipäivisin kello 8:00-16:00 välisenä aikana, aattopäivinä klo 8:00-14:00.