Yritystoiminta

Julkaistu: 08.05.2018

Kilpailulain (942/2011) 2 luvussa säädetään elinkeinonharjoittajien välisistä kielletyistä kilpailunrajoituksista. Lain 5 §:n mukaan elinkeinonharjoittajien väliset sopimukset, päätökset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena on merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua, tai joista seuraa, että kilpailu merkittävästi estyy, rajoittuu tai vääristyy, ovat kiellettyjä. Säännös kieltää tarjouskartellit, joilla tarkoitetaan salaisia sopimuksia tai järjestelyitä, joissa tavaroiden tai palvelujen myymistä tai ostamista koskevien tarjousten antajat toimivat yhteistyössä kasvattaakseen omia tuottojaan. Kuten säännöksen sanamuodostakin voi todeta, jo yritysten välinen yhteisymmärrys toimintatavoista ilman nimenomaista sopimusta voi aiheuttaa kielletyn tarjouskartellin muodostumisen.

Kartellitoiminta ei ole tavatonta – päinvastoin, erityisesti julkisten hankintojen on todettu Suomen rajojen sisäpuolellakin olevan järjestelylle erityisen alttiita. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD (Organization for Economic Co-operation and Development) on antanut ohjeet kartellien jäljittämiseksi ja tehnyt esimerkinomaisen jaottelun tarjouskartellien tunnuspiirteistä.

Peite- eli näennäistarjouksessa on kyse menettelytavasta, jossa elinkeinonharjoittajat jättävät tarjouksia, joiden tarkoituksena ei ole tosiasiallisesti osallistua tarjouskilpailuun, vaan ainoastaan luoda vaikutelma aidosta kilpailuasetelmasta. Yritys voi esimerkiksi jättää tarjouksen, joka sisältää sellaisia ehtoja, joita ostaja ei mitenkään pysty hyväksymään. Myös tarjous, joka on korkeampi kuin voittajaksi sovittu tarjous, sisältyy peitetarjouksen käsitteeseen. Peitetarjousta pidetään yleisimpänä menettelytapana kartellin toteuttamiselle.

Toinen tunnistettu muoto on tarjouksesta pidättäytyminen, jossa kilpailijat sopivat, että yksi tai useampi yritys pidättäytyy tarjoamasta tai vetää jo jättämänsä tarjouksen pois, jotta voittajaksi ennalta sovittu tarjous tulee valituksi. Näennäisesti kilpailuun osallistuva yritys ei siis jätä tarjoustaan lainkaan lopullista vertailua varten. Samantyyppisestä menettelystä on kyse tarjousten vuorottelussa, jossa yritykset antavat kyllä tarjouksia, mutta sopivat keskenään siitä, kuka niistä kulloinkin jättää voittavan tarjouksen. Myös markkinoiden jakaminen kuuluu kartellikiellon alaan. Siitä on kyse, kun yritykset sopivat keskenään olevansa kilpailematta tietyistä maantieteellisistä alueista tai asiakkaista.

Kielletyn tarjouskartellin voi muodostaa muunkinlainen toiminta, kuten tietojenvaihtokartellina tapahtuva tarjousyhteistyö yritysten välillä. Tarjouskartellina voidaan pitää melkein minkälaista menettelytapaa tahansa, kunhan sen tarkoituksena on vähentää mukana olevien kilpailijoiden epävarmuutta toistensa tarjouksista ja muusta käyttäytymisestä. Usein taustalla on tarkoitus nostaa hintoja tai heikentää palvelu- tai tuotetarjontaa.

Kaikki elinkeinonharjoittajien välinen yhteisymmärryksessä tapahtuva menettely ei kuitenkaan ole kiellettyä. Jos kilpailijoiden välinen yhteistyö rajoittaa kilpailua, mutta on merkitykseltään vain vähäistä, ei menettelyä katsota kilpailulain vastaiseksi. Yhteistyö voi olla luonteeltaan myös kilpailua rajoittamatonta, jolloin se on sallittua. Lisäksi vaikka kilpailijoiden välinen yhteistyö rajoittaisikin merkittävästi kilpailua, voi se silti olla lain 6 §:n nojalla sallittua. Säännöksessä on kyse niin sanotusta tehokkuuspuolustussäännöstä, joka ilmaisee poikkeukset kielletyistä kilpailunrajoituksista. Säännöksen mukaan sallittuja ovat sellaiset elinkeinonharjoittajien väliset sopimukset, yhteenliittymän päätökset ja yhdenmukaistetut menettelytavat tai mainittujen menettelytapojen ryhmät, jotka osaltaan tehostavat tuotantoa tai tuotteiden jakelua, edistävät teknistä tai taloudellista kehitystä, jättävät kuluttajille kohtuullisen osuuden saatavasta hyödystä, eivät aseta asianomaisille elinkeinonharjoittajille rajoituksia, ja jotka eivät ole välttämättömiä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi eivätkä anna näille elinkeinonharjoittajille mahdollisuutta poistaa kilpailua merkittävältä osalta kysymyksessä olevien hyödykkeiden kohdalla.